Tehdään ajatusleikki. Jos joku saisi mittansa täyteen tulliuhkailuista, puolustuskumppanuuden horjumisesta ja yleisestä geopoliittisesta päänsärystä ja haluaisi periaatteen vuoksi lakata tukemasta amerikkalaisia teknojättejä, niin miten se onnistuisi? Ajatus on kaunis, mutta tämän päivän kuluttajalle lähes mahdoton. Jos nimittäin luulee voivansa elellä Euroopassa lähettämättä rahaa ja dataa Atlantin yli, elää harhoissa.
Amerikkalainen teknomonopoli ei ole vain tuotteita, vaan kaiken perusta: älykodin, työkoneen, puhelimen. Eivätkä ilmiselvät Google, Microsoft, Apple ja Meta ole ainoita syypäitä. Kyse on koko infrastruktuurista. Aiotko ostaa sovelluksen? Tarvitset Mastercardin tai Visan. Haluatko tallentaa tiedostosi pilveen? Vaihtoehdot ovat Dropbox, OneDrive tai iCloud. Jopa paikallisesta yrityksestä ostaessa käytössä on usein Amazonin AWS- tai Googlen Cloud-palvelimet. Jos kuitenkin haluaa ehdottomasti ryhtyä boikottiin – tai edes vähentää hieman riskejä katastrofin sattuessa – on se mahdollista, joskin todella vaikeaa.
Rauta-ansa: amerikkalainen henki aasialaisessa kuoressa
Jos halua boikotoida amerikkalaista rautaa, voi toki jättää Applen, Dellin ja HP:n koneet kauppoihin. Se vaikuttaa helpolta ratkaisulta, sillä ovathan kaupat täynnä hyviä aasialaisia vaihtoehtoja. Kiinalainen Lenovo on usein suorituskyvyltään ylivoimainen. Taiwanilaiset Asus ja Acer taas tuottavat huippuluokan pelikannettavia ja ultrabookeja. Entä sitten ohjelmisto? Tekee kipeää luopua Windowsista ja MacOS:sta, mutta Linuxin avoin käyttöjärjestelmä on toimiva vaihtoehto.
Mutta kaikessa piilee salakavala ansa: ostipa sitten kiinalaisen tai taiwanilaisen tietokoneen, sykkii senkin sisällä amerikkalainen sydän. Käytännössä kaikki kannettavat on rakennettu amerikkalaisen Intelin tai AMD:n prosessorin varaan. Ja näytönohjain on useimmiten Nvidia. Sekin johtuu siitä, että Nvidian Jensen Huangille on ystävällisesti annettu lupa viedä siruja Aasiaan. Mobiililaitteissa on ihan sama juttu. Huippuluokan taiwanilaispuhelimen suorituskyky voi olla mahtavaa, mutta moottorina on yleensä Kalifornian San Diegossa suunniteltu Qualcommin Snapdragon-prosessori. Ohjelmisto on useimmiten Android, Googlea sekin.
Jos haluaa vapautua amerikkalaisen monopolin ikeestä, on taistelu käytävä etenkin ohjelmisto- ja palveluareenalla. Näillä viidellä tavalla voi harjoittaa digitaalista itsepuolustusta:
1. Rakenna oma pilvipalvelusi Nextcloudilla
Suorin tapa lopettaa rahan ja datan valuminen Piilaaksoon on lakata käyttämästä amerikkalaisia pilvipalveluita. Unohda Dropbox, Google Drive ja OneDrive. Saksalainen Nextcloud on varautujan valinta: palvelu ei vain vuokraa tallennustilaa, vaan antaa käyttäjälle mahdollisuuden hallita tietojaan. Nextcloudia voi pyörittää fyysisellä palvelimella omassa kellarissa tai vuokrata pilvitilaa, joka sijaitsee kuitenkin fyysisesti Euroopassa. Niinpä käyttäjällä on täysi omistus tiedostoihinsa, kalentereihinsa ja yhteystietoihinsa. Yksikään USA:n presidentti tai teknojätin toimitusjohtaja ei voi lyödä lappua Nextcloudin luukulle, vaikka kauppasota riehuisi kuinka.
2. Piiloudu katseilta Mullvad VPN:n avulla
Jos digitaalimaailmaan muodostuu rajoja ja internet jakautuu, on mukava voida liikkua siellä näkymättömänä. Ruotsalainen Mullvad VPN tunnetaan äärimmäisestä yksityisyydensuojastaan – tilin luomiseen ei tarvita edes sähköpostia, vaan käyttäjille luodaan vain numero. VPN:n kautta voi paitsi katsella amerikkalaisversiota Netflixistä, myös piilottaa oman sijaintinsa ja liikenteensä amerikkalaisten uteliailta algoritmeiltä.
3. Yksityinen sähköposti – ja Exchange-ongelma
Suurin osa meistä on myynyt sielunsa Gmailille helppouden nimissä. Hintana on, että amerikkalaisviranomaisilla on mahdollinen pääsy sähköposteihimme The Cloud Actin nimissä, joka antaa USA:lle oikeuden vaatia dataa kotimaisilta yrityksiltään. Samalla, kun haukkuvat Kiinaa käyttäjien vakoilusta. Ratkaisu on eurooppalainen salaus. Sveitsiläinen Proton Mail on alan raskassarjalainen, mutta mutta myös saksalainen Tuta tarjoaa sähköpostin, jossa yksityisyys on vakiona. Viestit ovat end-to-end-salattuja ja turvallisesti USA:n toimivallan ulkopuolella. Ongelma on kuitenkin siinä, että koko maailmaa puhuu microsoftia, ja Exchange-protokolla on standardi lähes koko maailman työpaikoilla. Kun vaihtaa suljettuun, turvalliseen sähköpostipalveluun, on riskinä jäädä digierakoksi, jonka kalenterikutsut päätyvät roskapostiin tai yhteystietojen synkkaaminen perheenjäsenten kanssa ei onnistu. Se on itsemääräysoikeuden hinta: parhaimmillaan vähän hankalaa, pahimmillaan täysin mahdotonta, jos oma työpaikka ei ole valmis katkaisemaan siteitä Atlantin yli.
4. Älykoti ilman vakoojia
Älykotimaailmassa hallitsevat tällä hetkellä amerikkalaiset puheavustajat, jotka myös kuuntelevat kaiken aikaa: Google Nest, Amazon Alexa ja Apple HomePod.
Tässä vinkkini on yksinkertainen: tee kodistasi jälleen tyhmä, tai edes paikallinen. Valitse avoimen standardin älykotituotteita, jotka tukevat Zigbeetä tai Matteria, ja ohja niitä paikallisen keskusyksikön kautta (esimerkiksi Raspberry Pi -koneelle asennettu Home Assistant), joka ei lähetä valojensammutuskäskyäsi kalifornialaiselle palvelimelle. Se vaatii vähän nörtteilyä, mutta ainakaan ei tarvitse huolehtia siitä, että olohuoneen katossa roikkuu Big Techin mikrofoni.
5. Ketsuppitesti
No niin, kun kaikki on valmista ja istut kotonasi (amerikkalaisella prosessorilla varustetun) taiwanilaisen kannettavasi, saksalaisen pilvipalvelun ja salatun sähköpostisi kanssa tuntien olosi voitokkaaksi, koska olet voittanut järjestelmän, on viimeisen testin aika. Se on analoginen, ja se sattuu. Amerikkalaisen ketsupin boikotointi on melko helppoa. Hei vain Heinzille! Mutta oletko valmis elämään loppuelämäsi Felixin maun kanssa? Jos vastaus on kyllä, pystyt mihin vain. Jopa elämään ilman Googlea.
