Asus valmistaa tietokoneita niin ”siistiin” käyttöön kuin pelaamiseenkin, mutta lisäksi valikoimiin kuuluu liuta pelitarvikkeita. Asuksen ehdokas tähän testiin on kehitetty yhteistyössä tähtäysharjoittelualusta Aim Labin kanssa. Näin suorituskykyä on saatu hiottua huippuunsa, mutta yhteistyön kukkasena on syntynyt myös pisin näkemämme pelihiiren nimi: Asus ROG Harp Ace Aim Lab Edition.

Ehkä siksi valkoinen hiiri tuo mieleen toimistot ja laboratoriot. HyperX:n tapaan Asus ROG Harpe Ace ei nimittäin näytä pelihiireltä. Pehmeän pyöreine muotoineen se muistuttaa Microsoftin 2000-luvun alun hiirtä. Vain langattomana, RGB-valoilla varustettuna versiona.

Valot on sijoitettu – kuten HyperX:lläkin – ainoastaan rullaan. Jos omistaa Asus ROG -malliston näppäimistön, emolevyn ja RAM-muistin, jolloin valot voi synkronoida kaikkiin näihin, on rullavalossa ehkä ideaa. Jos vain hiiri on Asuksen, tuntuu yksinään vilkkuva rulla lähinnä aika surulliselta.

Lue myös: Asus ROG Ally – Käsikonsolien uusi taso

Ulkonäkö on ehkä vähän yllätyksetön, mutta ROG Harp Acen toiminnallisuus kyllä yllättää. Sensori on koko vertailun tarkin huimalla 36 000 DPI:n resoluutiollaan. Asus vieläpä painottaa, että lukeman virhemarginaali on vaivaiset 1 %. Veikkaan, ettei koko planeetalta löydy ihmistä, joka pystyy liikuttamaan kättään tuhannesosamillimetrin tarkkuudella. Minä en ainakaan pysty. Lukunopeus on huikea 650 tuumaa sekunnissa – ei ennätys, mutta aika lähellä.

Asuksen hiiri on ryhmätestin kevyin, vain 54 grammaa. Toki kaikki vertailun hiiret ovat todella kevyitä, mutta tässä eron huomaa käytännössä. Hiiri on niin höyhenenkevyt, että kitkaa tuskin havaitsee, kun hiirtä liikuttelee.

Miksi näppäimet ovat pohjassa?

Myös näppäimet ansaitsevat kiitosta. Ne toimivat salamannopeasti ja tarkasti. Vain Steelseriesillä on matalampi vastus päänäppäimiä klikatessa. Asus on päättänyt sijoittaa DPI-näppäimen pohjaan, jossa on myös Bluetooth-nappi ja liukukytkin, jolla vaihdetaan 2,4 GHz:n yhteyden, Bluetoothin ja langallisen yhteyden välillä. En voi käsittää, miksi näin käytännöllinen toiminto on piilotettu pohjaan. Toki elämää helpottaakseen toiminnon voi ohjelmoida johonkin päällispuolen viidestä näppäimestä.

Siitä päästäänkin Armoury Crate -ohjelmistoon, joka tarjoaa enemmän säätömahdollisuuksia kuin muiden valmistajien ohjelmistot. Näppäinten toiminnot voi tietysti valita (ja oikean sormen klikkauksen voi sijoittaa halutessaan rullaan!), määritellä DPI-asteikon ja vaihdella valoja. Sen jälkeen päästäänkin nörttitasolle. Sensorin voi kalibroida reagoimaan Asuksen eri hiirimatoille, määritellä kursorin kiihtyvyyden ja hidastuksen sekä valita, luetaanko hiiren liikkeet yksi yhteen vai tehdäänkö siksak-kuvion ja käänteiden korjausta. Mikä voi olla hyödyllistä, jos haluaa ottaa ilon irti äärimmäisen resoluution pienimmistäkin vivahteista.

Näin kattavasta ohjelmistosta voi olla hankala saada yleiskuvaa. Armory Craten käyttöliittymä ei ole kovin looginen, ja eri näkymät näyttävät eri osastojen kehittelemiltä.

Yhteenveto: Asus ROG harp Ace Aim Lab Edition

Asus ROG Harp Ace Aim Lab Edition tarjoaa paljon enemmän kuin ensinäkemältä arvaisi. Tylsähkön kuoren alla on kilpatason pelihiiri, jonka resoluutio ja keveys ovat parasta luokkaa. Kattava Armoury Crate -ohjelmisto tarjoaa liudan säätövaihtoehtoja ja vastaa todennäköisesti kysymyksiin, joita ei ole tullut edes ajatelleeksi. Hiiren ergonomia on hyvä, muttei samalla tasolla kuin Razerin, Steelseriesin ja Glorious Gamingin erinomaisesti muotoilluissa hiirissä. Toisaalta Asus sopii erinomaisesti pienempään käteen. Miinusta vain viidestä näppäimestä sekä useimpia kalliimmasta hinnasta.