Kun koti on täynnä älylaitteita, on hyvä internetyhteys ylellisyyden sijaan välttämättömyys. Tarvitaan siis luotettava ja nopea reititin. Ja jos haluaa varmistaa nettiyhteyden toimivuuden koko kodissa, on useammasta reitittimestä koostuva mesh-järjestelmä usein paras vaihtoehto.
Tällä kertaa testaamme Asus ZenWiFi BD4 -mallin, joka on budjettiluokan mesh-reititin. Kolmen reitittimen paketti maksaa itse asiassa paljon vähemmän kuin yksi kappale joulukuussa testaamaani Asus ZenWiFi BQ16 -reititintä!
Wi-Fi 7 pähkinänkuoressa
Asus ZenWiFi BD4 on Wi-Fi 7 -järjestelmä. Edistyksellisimmät – ja kalleimmat – reitittimet kattavat kolme taajuuskaistaa, ja joissakin on vielä useampia samanaikaisia kaistaryhmiä. Samansuuntaiset kanavat mahdollistavat jopa huimat 25 Gbit/s -nopeudet.
Asus ZenWiFi BD4 ei edusta tällaista huipputekniikkaa. Se kattaa vain ”klassiset” 2,4 GHz:n ja 5 GHz:n kaistat. Järjestelmän teoreettinen enimmäisnopeus on 3,6 Gbit/s.
TP-Link Deco BE85 vs. Netgear Orbi 970
Antenneissa piilee järjestelmän voima
Verkon supernopea teoreettinen nopeus tarkoittaa, että laitteiden välinen langaton tiedonsiirto on nopeaa. Mutta ei lataaminen onnistu siltikään kymmentä kertaa nopeammin. Hitainkin Wi-Fi 7 -reititin suoriutuu helposti nopeuksista, jotka ylittävät kuluttajaliittymien enimmäisnopeuden, mikä useimmilla palveluntarjoajilla on 1 Gbit/s.
Sen sijaan nopeuden kannalta oleellista on samanaikaisten yhteyksien määrä. Ja siinä antenneilla on iso merkitys.
Nyrkkisääntönä voidaan sanoa, että langaton reitittimen yksi antenni kommunikoi aina yhden laitteen kanssa. Jokaisessa ZenWiFi BD4 -yksikössä on neljä antennia, joten kolmen reitittimen muodostamassa kokonaisuudessa voi olla kaksitoista laitetta lähettämässä ja vastaanottamassa dataa samanaikaisesti. Käytännössä määrä on hieman vähemmän, sillä mesh-reitittimet tarvitsevat antenneja myös keskustellakseen keskenään.
Tässä huomaa 6 GHz:n kanavan puuttumisen, sillä sitä käytetään yleensä backhaul-kanavana eli juuri reitittimien keskinäiseen tiedonsiirtoon. Yksi ratkaisu antennien vapauttamiseksi on yhdistää mesh-reitittimet keskenään verkkokaapelilla. Silloin tosin langattoman järjestelmän idea vähän katoaa.
Valkoinen kuutio
Asus ZenWiFi BD4 on muotoilultaan yksinkertainen: reunoja on vähän pyöristetty, mutta muutoin kyseessä on valkoinen (tai musta) laatikko, josta ei erityisiä tyylipisteitä satele. Yksikön takapuolella on kaksi Ethernet-porttia, joita voi käyttää langallisten laitteiden kytkemiseen tai reitittimien yhdistämiseen toisiinsa. USB-portteja ei ole tarjolla, joten ulkoista tallennustilaa ei laitteeseen saa.
Jokaisella reitittimellä on tietysti oma virtalähteensä. Rakenteeltaan ne ovat yksinkertaisia ja johdot erittäin ohuita, mutta ne hoitavat hommansa ja jossainhan budjettimallin säästöjenkin on näyttävä.
Pieni ekokömmähdys: reitittimet on ekologisuuden nimissä pakattu kierrätyspahvista valmistettuun laatikkoon, jossa ei ole lainkaan vaahtomuovia. Jokainen reititin on kuitenkin kääräisty muovipussiin, samoin kuin virtalähteet ja kaksi pistorasia-adapteria (EU/UK). Laatikossa on siis yhteensä 15 pientä muovipussia, vaikka mikään näistä osista ei nähdäkseni olisi kaivannut sellaista!
Asusin mukaan kolmen reitittimen järjestelmä kattaa jopa 600 neliömetriä. Niin suureen kotiin valitsisin varmaankin vielä enemmän yksiköitä tai ainakin malleja, joissa olisi enemmän antenneja. Etenkin monikerroksissa taloissa. Omaan 100-neliöiseen asuntooni kolme reititintä riittivät paremmin kuin hyvin.
Maailman lyhyin käyttöohje
Asus ZenWiFi BD4:n käyttöönotto on aluksi yksinkertaista näin kattavaksi tuotteeksi. Monien muiden uudempien reitittimien tapaan sovellus hoitaa suurimman osan asennuksesta, kun on ensin skannannut QR-koodin reitittimestä. Ensimmäisen laitteen asentaminen on siis helppoa. Käyttöönotto saisi kuitenkin olla tarkemminkin selostettu, sillä asennusoppaassa on aiheesta vain kolme riviä tekstiä – toki 29 eri kielellä.
Seuraavien reitittimien asennus ei sujukaan yhtä sulavasti. Sovellus olisi saanut opastaa tässä paremmin. Useimmissa tapauksissa pääreititin kuitenkin onnistuu löytämään satelliittiyksiköt itse ja yhdistämään ne verkkoon. Se voi tosin viedä aikaa. Kakkosreitittimellä meni useampi tunti löytää paikkansa verkosta. Kolmosreititin taas piti kytkeä kaapelilla, jotta pääreititin suostui havaitsemaan sen. Asennuksen jälkeen kaapelin sai irrottaa.
Kattava järjestelmä
Kun mesh-verkko on konfiguroitu, sovellus toimii onneksi loogisesti. Järjestelmässä on paljon toimintoja, joten halutessaan voi päästää irti sisäisen verkkovalvojansa. Mutta periaatteessa asetusten kanssa ei ole mikään pakko leikkiä.
Erilaisille lapsilukoille on paljon vaihtoehtoja, joten perheen pienimpiä on helppo suojella sopimattomilta ja vaarallisilta sisällöiltä. Asus tarjoaa myös monitasoisen tietoturvapaketin, joka suojaa verkkoyhteyttä, reititintä itseään sekä siihen yhdistettyjä laitteita.
Nopeus
Asus ZenWiFi BD4 on teoreettiselta enimmäisnopeudeltaan 3,6 Gbit/s. Vaikka malli ei ole yhtä edistyksellinen kuin kalliimmat reitittimet, hoitaa se hommansa enemmän kuin riittävästi.
Käytännössä langaton yhteys oli nopeimmillaan 860 Mbit/s heti pääreitittimen vierestä mitattuna. Langallisen yhteyden nopeus taas oli 982 Mbit/s.
Mesh-järjestelmän toinen reititin oli sijoitettu keittiöön, joka sijaitsee betoniseinän erottamana olohuoneen toisella puolella. Sen nopeus oli mittauksissa 564 Mbit/s. Vaikka nopeus on erinomainen, se on toki hitaampi kuin edistyksellisemmillä, backhaul-kanavalla varustetuilla reitittimillä.
Kolmas reititin oli makuuhuoneessa, joka on asunnon viimeisessä nurkassa – useiden metrien ja useiden betonisten väliseinien päässä olohuoneen pääreitittimestä. Makuuhuoneessa on usein ongelmia verkon kattavuudessa, mutta reititin yhdistyi tällä kertaa hyvin verkkoon ja sovelluksen mukaan yhteys oli hyvä. Nopeus oli kuitenkin hitaampi: 179 Mbit/s. Se kertoo vain siitä, että signaalien kulkiessa useamman pisteen kautta datansiirto tietysti hidastuu. Tässä ratkaisu voisi olla kytkeä reitittimet toisiinsa langallisesti.
Yhteenveto
Asus ZenWiFi BD4 tarjoaa Wi-Fi 7 -mesh-järjestelmän todella mukavaan hintaan. Wi-Fi 7 on tässä toki hiukan hitaampi ja vähemmän edistyksellinen versio kuin kalleimmissa reitittimissä.
Käytännössä siitä ei aiheudu ongelmia, sillä reitittimet ovat silti nopeampia kuin internetliittymät. Oikea rajoite piilee laitteiden samanaikaisessa yhteysmäärässä. Peruskotiin riittää hyvin mahdollisuus pitää 10–12 laitetta yhtä aikaa verkossa, mutta jos on suurperhe, jossa harrastetaan älykotilaitteita ja jokaisella on oma tietokone huoneessaan, voi digitaalinen valtatie ruuhkautua.
Reitittimen älykoti- ja tietoturvatoiminnot ovat parempia kuin tähän hintaan odottaisi.
