TESTISSÄ Marshall Middleton

Vahvaa ääntä pienestä paketista

Marshall Middleton tarjoaa vakuuttavaa bassoa ja riittävää äänenpainetta sopuhintaan.

Marshall Middleton

Marshall Middleton on huomattavasti väkevämpi kaiutin kuin taskuun sujahtava pikkuinen Willen. Middleton ei ole sen suurempi kuin JBL Charge 5 Wi-Fikään, mutta painoltaan raskaampaa sarjaa. Muotoilu on itsestään selvää Marshallia eli kaiutin muistuttaa kitaravahvistinta. Kaiuttimia voi muotoilunsa ansiosta pinota päällekkäin, ihan niin kuin konserteissa kitaravahvistimia.

Middletonin sisällä piilee neljä kaiutinelementtiä: kaksi diskanttia ja kaksi bassoa. Lisäksi takana on kaksi passiivisäteilijää, jotka tasaavat kaapin painetta ja tekevät bassosta täyteläisemmän. Diskanttielementit on sijoitettu kaiuttimen reunoille, joten soinnin pitäisi levittäytyä 360 astetta ja musiikin kuulostaa siis kuulijalle samalta riippumatta siitä, istuuko kaiuttimen etu- vai takapuolella.

Dynamic Loudness -toiminto säätää soiton täyteläisyyttä (kompressiota) volyymista riippuen, joten äänessä on paljon bassoa matalallakin volyymilla.

Mainos

Kaiutinta voi ohjata Marshallin sovelluksella, jossa voi lähinnä vahvistaa bassoa tai diskanttia tai valita kolmen EQ-asetuksen väliltä. Myös useamman kaiuttimen yhdistäminen onnistuu. Akunkestoksi ilmoitetaan 20 tuntia.

Kuva: Lasse Svendsen

Biletunnelma: 7/11

Paperilla näyttää ehkä huonolta diililtä maksaa Marshall Middletonista enemmän kuin JBL Charge 5 Wi-Fistä. Ne ovat suurin piirtein samankokoisia, molemmissa on useampia kaiutinelementtejä sekä passiivisäteilijät, mutta silti Middleton on kalliimpi. Eikä siinä edes ole wifi-tukea. Sen sijaan Marshall tarjoaa erinomaista ääntä. Kun Middletonia vertaa useimpiin kaiuttimiin, ei siis vain Charge 5 Wi-Fiin, tuntuu se aikamoiselta ruutitynnyriltä.

Basso on tiukempi, syvempi ja erottelevampi kuin JBL:llä ja muilla saman luokan kaiuttimilla. Painetta riittää isompiinkin juhliin, ja vaikka se ei ihan täytäkään 100-neliöistä terassia soinnillaan, se onnistuu tuomaan uskottavaa painetta ulkotiloihinkin.

PNAUn ja Khalidin The Hard Way kuulostaa kovemmalta ja rytmisemmältä, ja sen äänikuvassa on enemmän vivahteita. Everything But the Girlin Karaoke toistuu paremman syvyysvaikutelman ja klangin saattelemana.

Sisätiloissa kaiuttimen teho riittää paremmin kuin hyvin tunnelman nostattamiseen. Silloin huomaa myös paremmin stereoefektin, ainakin jos seisoo aivan kaiuttimen edessä. Ulkona stereokuva jää vähemmälle huomiolle, mutta kaiuttimen muut hyvät ominaisuudet riittävät perustelemaan sen hinnan.

Jatka lukemista
Exit mobile version