Hyvätuloisille luoville tekijöille

Viime vuosina Asus on monen muun tapaan hoksannut digitekijöiden arvon kohderyhmänä: graafiset suunnittelijat, videontekijät ja 3D-animaattorit vaativat nopeita koneita ja raskaan sarjan graafista suorituskykyä. Eivätkä he halua enää tyytyä pelikannettaviin.

Asus ProArt StudioBook 16 on Asuksen luoville tekijöille suunnatun malliston uusin tulokas. Kuori on valettu mustasta anodisoidusta alumiiniseoksesta. Kone on melko suuri mutta painaa kohtuulliset 2,4 kiloa.

Erottuva näyttö

Asus ProArt StudioBook 16:ssa on parhaita kannettavassa näkemiäni näyttöjä, jonka värit ovat eläväisen syviä sävyjä. Muut kannettavat näyttävät tämän rinnalla harmailta ja mattaisilta.

Kyseessä onkin 4K-resoluution – tai oikeammin WQUXGA-resoluution – OLED-näyttö. Harva ehkä oppii muistamaan moista lyhennettä muutamaa sekuntia pidemmäksi aikaa, mutta käytännössä sillä tarkoitetaan siis 3840 x 2400 pikselin resoluutiota. Näytössä on elokuvateollisuudessa käytetty 100-prosenttinen DCI-P3-väriavaruus, se on Pantone-hyväksytty ja mustakin on pimeämpää kuin kuun toinen puoli.

Ammattimainen graafinen työ edellyttää tarkkuutta – johon tämä näyttö yltää helposti – sekä nopeutta. 8-ytimisen AMD Ryzen 9 -prosessorin, muikean 32 GB:n RAM-muistin ja Nvidia RTX 3070 -näytönohjaimen voimin StudioBook 16 menee tehoiltaan monen pöytäkoneen ohi.

Asus ProArt StudioBook 16 on erittäin hieno kannettava graafiseen työskentelyyn. Tehoja riittää ja näyttö on niin värikäs ja kirkas, että tekee mieli lipaista Facebook-feedissä pyöriviä ruokakuvia. Asus Dial -ohjain ja yhdistetty kosketus- ja piirtolevy ovat kekseliäitä toimintoja, jotka voivat tehdä työskentelystä tehokkaampaa ja mukavampaa.

Erityisen vakaa kotiverkko

Jos on yhtään isompi koti ja tarvitsee enemmän kuin yhden reitittimen hyvän kattavuuden saamiseksi, on mesh-verkko välttämätön älyteknologian toimimiseksi. Mesh-verkko koostuu useista satelliiteista, jotka sijoitellaan heikon verkkopeiton alueille. Näin kaikki kotiverkkoon liitetyt laitteet toimivat samassa verkossa, vaikka ne olisivatkin eri satelliittien alueilla.

Netgear Orbin yhdistäminen verkkoon sujuu näppärästi. Ensin ladataan Orbi-sovellus, sitten yhdistetään pääreititin valokuituvastaanottimeen tai olemassa olevaan reitittimeen (voi vaatia Orbin asettamisen AP-asetukselle), jonka jälkeen käynnistetään kotiverkko uudelleen. Lopuksi skannataan Orbin pohjasta löytyvä QR-koodi, sijoitetaan satelliitti haluttuun paikkaan ja skannataan siitäkin QR-koodi. Valmis! Nyt mesh-verkko on käytössä. Periaatteessa.

Netgear Orbi AX4200 on hintava verkko, mutta hinnalle on syynsä. Jos asuu yli 150-neliöisessä kodissa ja haluaisi hyödyntää valokuidun tarjoamat nopeudet kaikkialla kotona, ei halpa mesh-ratkaisu riitä. Ne ovat epävakaampia ja niiden nopeudet tippuvat heti, kun joutuu pääreitittimen peittoalueen ulkopuolelle.

Orbi AX4200 on hämmästyttävän luotettava järjestelmä, joka oikeasti tarjoaa nopean netin suurelle alalle. Kokeiltuani kaksiosaista RBK752-mallia ja saman valmistajan kolmen yksikön Nighthawk MK63 -systeemiä, suosittelen ehdottomasti satsaamaan AX4200:aan. Vaihtoehtona on halvempi systeemi, pettymys ja uusi säätökierros kaikkien kodin laitteiden yhdistämisen kanssa. Jep, tiedän nimittäin kokemuksesta, että ennen pitkää sitä haluaa siirtyä keskikertaisestä verkosta hyvään.

Terävä kuin partaveitsi

Razer Blade 14 on pelikannettava, joka ei kuitenkaan tee itsestään numeroa. Musta ja linjakas kone menisi täydestä vakavahenkisessä bisnestapaamisessa, sillä vain kannen valaistu käärmelogo vihjaa koneen peliominaisuuksista.

Kuten ylelliseltä koneelta sopii odottaakin, on kannettavan kuori valmistettu alumiinista. Kokonaisuus vaikuttaa luotettavalta ja laadukkaalta, ja tyylikäs Razer Blade 14 vetoaa pelaajien lisäksi varmasti myös luovien alojen ammattilaisiin. Onkin huomattavaa, että yhdessäkään valmistajan tuotekuvassa Razer Blade 14:n ruudulla ei näy peliä.

16:9-kuvasuhteen näyttö täyttää kannen lähes täysin. Se ei ole yhtä värikäs ja kirkas kuin vaikkapa Asus ProArt StudioBook 16 -kannettavan OLED-näyttö, mutta nyt onkin kyse nopeudesta. 165 Hz:n virkistystaajuus riittää tosipelaajankin tarpeisiin mainiosti. Resoluutio on tavallista parempi QHD (2560 x 1440 pikseliä) eikä Full HD, kuten useimmissa 14-tuumaisissa kannettavissa ja pelikannettavissa muutenkin.

Razer ansaitsee kehut näppäimistöstään, joka tuntuu tarkemmalta ja tiukemmalta kuin kannettavissa yleensä, edes kalliimmissa koneissa näppäimistö ei yleensä ole näin hyvä! Ulkoreunoilla olevat näppäimet ovat kuitenkin pienemmät kuin mikä olisi ihanteellista – mutta se on hinta, jonka me pohjoismaalaiset saamme ääkköstemme vuoksi maksaa. Amerikkalaisille riittää vähempi määrä näppäimiä, ja koska suurin osa koneista myydään siellä, lähtee suunnittelukin heidän tarpeistaan.

Yhteenveto: Razer Blade 14

Razer Blade 14 on hurmaava pelikannettava, joka kätkee yllättävän kovat tehot pieneen kuoreensa. Jos kaipaa suorituskykyä ja etenkin graafista tehoa, jonka jaksaa viedä minne tahansa, on hankala löytää kilpailijaa, joka pääsisi vastaavaan teho-koko-suhteeseen. Tähän yhdistelmään pääseminen maksaa toki jonkin verran, mutta suorituskyvyn huomioiden hintaa ei ole liioiteltu.