TESTISSÄ : Top 10 vastamelukuulokkeet

Parhaat melunvaimentajat

Kaipaatko pois hälystä? Kokosimme listaan tämän hetken parhaat vastamelukuulokkeet.

Beoplay H95 støydempende hodetelefoner

Matkustitpa sitten säännöllisesti junalla tai lentokoneella, tai haluat muista syistä sulkea ulkopuolisen hälyn pois, ovat aktiivisella vastamelulla varustetut kuulokkeet oikea valinta. Etenkin, jos tykkää kuunnella musiikkia melko matalalla volyymillä, mikä muutoin hukkuisi helposti taustametelin alle.

Lue myös: Timekettle M2 – Tulkki korvassa

Ylellisyydestä saa maksaa – 400 euron vastamelukuulokkeet eivät välttämättä äänenlaadultaan ole sen paremmat kuin 250 euron kuulokkeet ilman vastamelutoimintoa. Toiset kuulokkeet keskittyvät parhaaseen mahdolliseen vastameluun ja kiinnittävät vähemmän huomiota musiikin äänenlaatuun, kun taas toisissa on panostettu äänenlaatuun ja tyydytty ”riittävän hyvään” vastameluun.

Etsipä sitten mitä vain, löytyy näiden kymmenen kuulokkeen joukosta varmasti sopiva vaihtoehto! Listasimme tähän nimittäin omat suosikkimme – ne eivät ole paremmuusjärjestyksessä, vaan esitetty satunnaisessa järjestyksessä, sillä omat tarpeet määräävät, mikä kellekin on paras.

 data-srcset

Langatonta vastameluluksusta

Sennheiserin langattomien kuulokkeiden kolmas versio on pullollaan uusiakin herkkuja.

Sennheiser Momentum Wireless -mallia markkinoidaan musiikinkuunteluun, mutta vain vastamelulla varustettuna. Tähän kolmanteen sukupolveen on tuotu uusia ominaisuuksia ja esimerkiksi useita eri nappeja yhden monitoiminapulan sijaan.

Design on hienoa ja laadukasta. Panta on ruostumatonta terästä ja nahkaa, ja suuret, mukavat kupit on päällystetty lampaannahalla. Vaikka kuulokkeita käyttäisi pitkään, ne tuntuvat aina vain mukavilta päässä.

Vastamelu toimii hyvin joskaan ei ole lähelläkään Sony WH-1000XM3:n tasoa. Matalat äänet hoituvat ongelmitta, ja korkeat äänet vaimentuvat hyvin. Vastamelu toimii riittävän hyvin tarkoitukseensa.

Kun kuulokkeet taittaa kasaan, ne sammuvat itsekseen. Käytännöllistä, mutta toki ominaisuus on muistettava. Jos kuulokkeet vain laittaa pois ilman kokoon taittelua, saa varautua siihen, että akku on kulunut loppuun 17 tunnin kuluttua.

Momentum 3 Wireless-mallin äänenlaatu on kuten aiemmissakin versioissa: bassoa riittää ja pop soi mehukkaasti. Ylä-äänissä on enemmän energiaa, mikä avaa äänimaisemaa isommaksi kuin vastamelun valtiaalla Sonylla.

Sennheiserin PXC 550 -malliin verrattuna Momentum 3 on energisempi ja viihdyttävämpi.

Johtopäätökset

Sennheiser Momentum 3 Wireless on kuulokemalli sellaiselle, joka haluaa jotain muuta kuin mustat muovikuulokkeet – niitä on markkinoilla jo ihan riittävästi. Muovin sijaan tarjolla on terästä ja lampaannahkaa, ja mukavuus on täydellinen.

mainos

Äänenlaatu on todella hyvä, hieman bassovoittoinen mutta se on suurimmaksi osaksi vain viihdyttävää. Kriittiselle kuulijalle on tarjolla parempaakin, mutta Momentum 3:n erottelevuus riittää myös klassisesta musiikista nautiskelijoille.

mainos

(Kuva: Sennheiser)

 data-srcset

Jabra haastaa eliitin

Jabra haluaa valloittaa oman palansa luksusluokan vastamelumarkkinasta.

Jabra Elite 85h:n design on hillittyä. Kahta ovaalikuppia pitää paikoillaan leveä muovipanta, joka on päällystetty tekonahalla. Jos Jabralle haluaa antaa kunniaa omaperäisyydestä, niin osa pannasta ja kupit on päällystetty kankaalla.

Jabra Elite 85h:ssa ei ole on/off-nappia. Sovelluksesta valitaan aika, jonka jälkeen ne menevät lepotilaan, ellei niitä sitten taittele kasaan, jolloin ne sammuvat automaattisesti. Standby-ajaksi luvataan vuosi, joten ongelmaa ei pitäisi tulla!

Vastamelulla on neljä asetusta: Commute, In Public, In Private ja My Moment (oma asetus). Lisäksi on Hear Through -ominaisuus, jossa vastamelu kytkeytyy pois päältä ja mikrofonit välittävät ympäristön äänet kuulokkeiden läpi.

Virheetöntä vastamelua ei olekaan, mutta Jabra Elite 85h pärjää paremmin kuin useimmat. Vastamelun ollessa päällä osa äänikuvan avoimuudesta katoaa ylärekisterin ilmavuuden ja ylemmän keskirekisterin vapautuneisuuden muodossa.

Sony WH-1000 XM3:een verrattuna Elite 85h on hiukan vetäytyneempi yläpäästään, mutta se on pikkujuttu. Kokonaisuutena kyseessä on vastamelukuuloke, joka kohtelee kaikki rekistereitä tasa-arvoisesti. Joskus tosin basso villiintyy, jolloin taajuusvaste muuttuu epätasaiseksi.

Johtopäätökset

Elite 85h on kunnianhimoinen yritys nostaa Jabra kuulokevalmistajien eliittiliigaan. teknologia toimii eikä ulkonäössäkään ole valittamista. Tuntemattomampana brändinä sen on ehkä vaikea voittaa paikkaansa. Julkaisunsa jälkeen Elite 85h on tullut hieman edullisemmaksi, mikä voi tehdä siitä hyvän löydön.

mainos

(Kuva: Jabra)

mainos
Beoplay H95 spread

Loistavaa vastamelua B&O:lta

Olemmekin odotelleet highend-luokkaan vastamelukuulokkeita, ja jotenkin ei yllätä, että Bang & Olufsen ehtii ensimmäisenä erinomaisella Beoplay H95 -mallillaan!

Parhaiden vastamelukuulokkeiden kilpailussa on jo vaikea pysyä perässä valmistajista, jotka ovat sijoittaneet oman mallinsa noin 400 euron hintaluokkaan. Niinpä otimme vastaan kauhunsekaisella ilolla uutisen Bang & Olufsenin 95-vuotisesta taipaleesta, jota juhlistetaan highend-vastamelukuulokemallilla Beoplay H95. Jotka maksavat 800 euroa! Siis tuplasti kilpailijoiden parhaisiin malleihin verrattuna! B&O:ta voi pitää hulluna, mutta toisaalta olen kyllä haaveillut highend-kuulokkeista, joissa olisi vastamelu. Miksi vain johtojen ystävien ja tehokkaiden kuulokevahvistimien omistajien pitäisi saada nauttia parhaista soundeista?

Tähän mennessä musiikkiharrastajien on pitänyt valita parhaan äänen (Shure Aonic 50, Beyerdynamic Lagoon ANC) ja parhaan vastamelun välillä (Sony WH-1000XM4).

Aina kun Bang & Olfsen julkaisee uuden mallin, ovat odotuksemme korkealla. Mutta vaikka valmistaja onnistuu paljossa, ovat Beoplay H9:n eri versiot olleet hieman epäintuitiivisia käyttää, volyymiltään rajoittuneita ja tarjolla on aika vähän säätömahdollisuuksia vastamelun suhteen. Toivomme todella, että B&O menee tällä kertaa maaliin asti!

Beoplay H95 er flotte å se på fra alle vinkler, og selv i svart er de alt annet enn anonyme. Foto: Bang & Olufsen
Beoplay H95 on kaunis kaikista suunnista katsottuna, eikä edes musta väri saa niitä näyttämään tylsältä. Kuva: Bang & Olufsen

Rakenne ja käyttö

Mitäpä sitten on tarjolla, jos maksaa tuplasti enemmän kuulokkeista ja päätyy Beoplay H95:een? Ensinnäkin laadun suhteen parempaa ei voi olla. Alumiiniranka ja kupit tuntuvat vankoilta mutta eivät kuitenkaan ole painavat. Myös alumiininen kuljetuskotelo on jykevää tekoa, siitä vain puuttuu kantokahva. Akunkestoksi luvattu 38 tuntia vastamelu päällä on melkein ilmiömäinen suoritus.

Pehmusteet ovat mukavimpia koskaan kokeilemiani. Ne kiinnittyvät magneeteilla ja ovat siten helposti puhdistettavissa ja uusittavissa, ja onhan meitäkin, jotka haluavat vaihtelua kolmannen osapuolen valmistamien pehmusteiden muodossa – vaikka veluuriset tyynyt voisivat olla välillä poikaa.

Lue myös: Shure Aonic 50 – Taivaan portit aukeavat

Beoplay H95 Black case
Kuulokkeet tulevat tyylikkäässä alumiinikotelossa. Kuva: B&O

Äänenvoimakkuutta säädetään oikean kupin vääntimestä, johon tottuu parissa sekunnissa. Sitten tapa tuntuukin kätevämmältä kuin muut volyyminsäädöt. Vasemmassa kupissa on vastaava säädin, joka huolehtii vastamelun käytöstä. Kääntämällä taaksepäin saa vastamelun päälle, ja se voimistuu säädintä kääntämällä, kunnes ääni ilmoittaa asetuksen olevan täysillä. Kääntämällä toiseen suuntaan ääni ilmoittaa asetuksen olevan neutraali, ja siitä eteenpäin kuulokkeet alkavat päästää ympäristön ääntä läpi.

mainos

Tämä säädin ei ole kovin intuitiivinen siinä mielessä, että neutraali- ja maksimiasetusten ilmoituksia lukuun ottamatta käyttäjä ei oikein pysy kartalla siitä, millä tasolla säädöissä mennään. Henkilökohtaisesti en tosin tykkääkään tehdä mitään vain puolitehoilla, mutta kerrottakoon kuitenkin, että vastamelun keskitason voi tarkistaa sovelluksesta.

mainos
Beoplay H95 grey
Jos kaipaa todella näyttäviä kuulokkeita, on Beoplay H95 harmaana oikea vaihtoehto. Kuva: B&O

Ääniasetukset

Kuulokkeissa on useita valmiita ääniasetuksia, joista Bang & Olufsen on valinnut Optimal-nimisen valmiiksi. Muita ovat enemmän tai vähemmän intuitiiviset Commute, Clear, Workout ja Podcast. Viimeinen vähentää bassoa, jotta puhe korostuisi, kun taas Workout korostaa bassoa ja diskanttia. Jos mikään näistä ei maistu, voi luoda myös oman asetuksensa pyörittämällä sormeaan ympyrässä, jonka ääripäät on nimetty kevyeksi, energiseksi, lämpimäksi ja rennoksi. Ei kovin selkeää, ja tuntuukin vaikealta saada soundi tasapainoon näiden kuvausten avulla.

Lue myös: Beyerdynamics Lagoon ANC – Kauneinta vastamelua

Beoplay H95 frontpage(2)
Kuva: B&O

Äänenlaatu

Onkin helpotus kertoa, että musiikki soi mahtavasti Optimal-asetuksella. Basso on täydellisen tasapainossa täyteläisen ja tiukan välillä, joten reippaat R’n’B-bassorytmit hierovat korvakäytäviä, ja klassisen kontrabasson sävelrakenne säilyy rikkoutumattomana.

Paljon tapahtuu Patricia Petibonin tulkinnassa José de Nebran Vendado es Amor -kappaleessa: kastanjetteja, flamencokitaraa, kontrabassoa, viuluja ja joitain erikoisempia barokkisoittimia. Kaikki soivat avoimessa äänimaisemassa saaden upeasti tilaa. Vaihdan vertailun vuoksi Sony WH-1000XM3 -kuulokkeisiin, jossa sama kappale tuntuu sulkeutuneemmalta, kuin orkesteri olisi kääritty pumpuliin. Valitettavasti olin ehtinyt palauttaa uudemman WH-1000XM4-mallin ennen Beoplay H95-testiä, mutta vaikka ne olivatkin paremmat kuin M3, ei ero ollut yhtä suuri kuin tässä. M4 tarjoaa enemmän bassoa (tosin sulkeutuneempaa) ja jaksaa soittaa kovemmalla volyymillä kuin H95, mutta tanskalaiskuulokkeiden kirkkaus on paljon parempi.

mainos

Lauluäänet erottuvat selkeästi, kun taas Beoplay H9 oli ylemmästä keskirekisteristä hieman vaisumpi, mikä pidätteli keveämpiä naisääniä pääsemästä kunnolla esiin äänimaisemasta. H95:n kanssa nekin pääsevät ansaitsemaansa loistoon.

Janelle Monáen Turntables groovaa mahtavasti. Kaunis räpbiisi on Amazon-elokuvasta All In: The Fight for Democracy, ja sen basso soi muhevan pohjan päällä ja Janellen laulu kristallinkirkkaasti. Vertailussa Sony vetää taas lyhyemmän korren.

Beoplay H95 Black cushions
Beoplay H95:n tyynyt on kiinnitetty magneeteilla, joten ne ovat helposti irrotettavissa. Kuva: B&O

Kilpailijoita, onko heitä?

Ihastuin Shure Aonic 50:n ääneen täysillä: se soi kirkkaasti ja tasapainoisesti. H95 on keskirekisteriltään lämpimämpi ja ilmavampi. Parempi. Soundi on dynaamisempi ja samalla miellyttävä, juuri kuten haluankin.

Ääni on myös luonnollisempi kuin B&W PX7-kuulokkeiden tumma soundi, ja mielestäni myös parempi kuin Beyerdynamic Lagoon ANC -mallissa. Jos vastamelu ei ole ehdoton vaatimus, on äänenlaadussa vielä matkaa Beyerdynamic Amiron Wireless -kuulokkeiden tasolle, jotka ovat erottelevuudessaan paremmat kuin H95. Amiron Wirelessin kohdalla tosin kaipaisin vielä enemmän lisää äänenvoimakkuutta kuin Beoplay H95:n kohdalla.

H95 jättääkin eniten toivomisen varaa kovemman äänenpaineen suhteen. Sonyn kuulokkeet soittavat lujempaa, vaikkakaan eivät paljoa. Beoplay H95:ä jouduin usein kuuntelemaan täydellä volyymillä. Harvoin haluan soittaa sitä lujempaa, mutta Sony silti tarjoaa sen tarvittaessa viimeisen vaihteen. Väitän kuitenkin, että H95 soi kovempaa kuin H9, vaikka en niitä tässä testissä suoraan verrannutkaan.

Lue myös: 12 langatonta vastamelukuuloketta – Vastamelun valtaistuinpeli

Beoplay H95 Black driver
Pehmusteiden takana on isot 40-milliset elementit, jotka on kallistettu paremman stereokuvan saamiseksi. Kuva: B&O

AAC ja aptX Adaptive

Kuulokkeet käyttävät iPhonen kanssa AAC-koodekkia, joka parantaa tavallista Bluetooth-ääntä (SBC/Sub Band Codec). AAC ei kuitenkaan mahdollista yhtä täyteläistä ääntä kuin aptX HD, joka on tarjolla Android-puhelinta käyttäessä. Kuulokkeissa on myös aptX Adaptive -tuki, joka ei ole varsinainen oma koodekkinsa vaan joka metadataa käyttäen vaihtelee tavallisen aptX:n ja aptX HD:n välillä – ja aptX LL:n – riippuen siitä, ovatko kuulokkeet sellaisella kännykän kuuluvuusalueella, joka tukee leveämpää kaistaa (HD). AptX Adaptive sisältää myös dynaamisen alhaisen latenssin, jonka ansiosta kuvan ja äänen välillä on mahdollisimman pieni viive. Tämäpä ei minulla toimikaan, vaan jos menen valitsemaan aptX:n Samsung Galaxy S10 Litellä, on kuvan ja äänen viive parisataa millisekuntia, mikä riittää siihen, että kiinnostukseni katoaa. Tämä on langattomille kuulokkeille hyvin tavallista, ja olisi hienoa, jos viiveen saisi oikeasti alas.

Hyvä vastamelu

Kuinka paljon hälyä kuulokkeet sitten vaimentavat? Paljon. H95 on kaukana parhaista vastamelukuulokkeista: noin 10 dB:n erolla Sony WH-1000XM3:een ja M4:ään ero on vielä isompi. Se onkin vastamelultaan samaa luokkaa kuin Shure Aonic 50 – tekee mitä pitää, mutta ei sen enempää.

Jos olet käyttänyt vastamelukuulokkeita ennenkin, ei Beoplay H95 tarjoile yllätyksiä. Niissä kuuluu sama vaimea suhina kuin muissakin, ja saman verran vastamelua.

Beoplay H95 Black

Kuppien ja saranoiden väliin sijoittuu säädin, jolla valitaan volyymin taso (oikea) ja vastamelun taso (vasen). Kun siihen tottuu, on kuulokkeiden käyttö varsin helppoa. Kuva: B&O

Johtopäätökset

Bang & OIufsenin Beoplay H95 on highend-tason vastamelukuuloke, joka on tuplasti kilpailijoitaan kalliimpi. Toisin sanoen, kuulokkeet ovat useimmille liian kalliit, mutta se on highendin tarkoituskin: erottua joukosta.

Laatu on moitteetonta, samoin mukavuus ja istuvuus. Musiikki on upean erottelevaa, luonnollista ja dynaamista, ja jopa basso toistuu erittäin luonnollisena. Nämä ovat parhaita langattomia kuulokkeita, joita olen kokeillut – jos volyymin rajoitteita ei oteta huomioon.

Vastamelu toimii hyvin, se samaa luokkaa kuin premium-luokan parhailla kilpailijoilla (H95 edustaa toistaiseksi highend-luokkaa yksinään). H95 ei haasta parhaita, mutta ei myöskään jää useimmista jälkeen. Toisaalta hinta on kaksinkertainen lähimpiin kilpailijoihin nähden, joten ehkä vastamelu olisi kuitenkin saanut olla vieläkin parempaa.

Kallis hinta antaa vastineeksi yhden markkinoiden parhaista vastamelukuulokkeista – ei itse vastamelun puolesta, vaan yhdistelmänä laatua, ääntä ja mukavuutta.

Onko se hintansa väärti? Kuten useimmiten highendin kohdalla, päätös jää ostajalle.

Beoplay H95 frequency response

Taajuusvaste. Beoplay H95 (punainen käyrä) on puhdas ja miellyttävä, lähes neutraali lukuun ottamatta pientä vahvistusta bassossa ja aivan diskantin yläpäässä. Bassoa on enemmän kuin hiukan latteammalla Beoplay H9 G3:lla (vihreä käyrä). Epätasaisuudet 3,5-5,5 kHz:n kohdalla johtuvat todennäköisesti mittauslaitteiston (miniDSP E.A.R.S.) artefakteista.

Beoplay H95 noise suppression vs rest
Vastamelu sinuspyyhkäisyllä. Vihreä käyrä edustaa kaiuttimia (B&W S705 S2 Signature). Sony WH-1000XM3 (ruskea käyrä) vaimentaa tehokkaimmin, ja B&O Beoplay H95 (sininen) ja Shure Aonic 50 (liila) ovat periaatteessa samanlaiset keskenään. Mitattu miniDSP E.A.R.S. -mikrofonia ja REW-ohjelmistoa käyttäen.
Beoplay H95 vs rest pink noise suppression
Vastamelu vaaleanpunaisella kohinalla. Sininen käyrä edustaa kaiuttimia (B&W S705 S2 Signature). Sony WH-1000XM3 (vihreä) vaimentaa tehokkaimmin, kun taas B&O Beoplay H95 (tummanpunainen) ja Shure Aonic 50 (punainen) ovat taas samoilla linjoilla. Mitattu miniDSP E.A.R.S. -mikrofonia ja REW-ohjelmistoa käyttäen.

 data-srcset

JBL ottaa kovat keinot käyttöön

JBL loikkaa vastamelun huippuluokkaan kuulokkeillaan, joiden soundi viihdyttää ja vastamelu vakuuttaa.

Kuten kaikki muutkin kuulokevalmistajat, on JBL:kin herännyt alati kasvavien vastamelumallien markkinoille. Testasimme jokin aika sitten keskihintaista JBL Club 950NC -mallia, ja nyt otamme testiin valmistajan vastamelun huippumallin: JBL Club Onen.

Premium-luokan vastamelukuulokkeissa liikkuu isot rahat, mikä näkyy uusien mallien virtana markkinoille. Testasimme alkuvuodesta tusinan parhaita, ja sen jälkeen valikoimat ovat vielä kasvaneet. Yksi tulokkaista on pitkään odotettu Sony WH-1000XM4.

Lue myös: 12 langatonta vastamelukuuloketta – vastamelun valtaistuinpeli

Rouhea ilme

Club One näyttää aivan samalta kuin Club 950NC: melko raskasrakenteisissa kuulokkeissa on ovaalit kupit ja tekonahkaiset pehmusteet kupeissa ja pannassa. Kaikki on mustaa JBL:n logoa myöten, joka erottuu kiiltävänä mattapinnasta.

Kaikki on mustaa – vain kiiltävä logo erottuu. Ilme on vankka ja aika rock, mutta ei yhtä ylellinen kuin kilpailijoilla. Kuva: JBL

Kuulokkeissa on metallisangat, ja se näyttääkin kestävän minkälaista menoa vain – kuten matkakuulokkeiden pitääkin. Elementit ovat suojassa metalliverkon takana, jota puolestaan peittää ohut nylonverkko. Kaikki tuntuu hyvin kestävältä ja luotettavalta, tyylikkyys vain ei ole samalla tasolla Sonyn tai Bosen kanssa. Puhumattakaan Bang & Olufsenin tai DALIn luksustunnelmasta.

Vanttera vaikutelma koskee myös istuvuutta. JBL Club One istuu vakaasti, mutta keveys ja mukavuus eivät ole Sonyn ja Bosen vastamelukuulokkeiden tasolla. Club One on huomattavasti painavampi ja istuu tiukemmin.

Johtoja joka lähtöön

Pakkauksessa tulee enemmän lisävarusteita kuin Club 950NC:n kanssa. Matkakotelon ja lyhyen kännykkäpiuhan lisäksi kuulokkeiden mukana toimitetaan vanhan ajan kierrejohto, joka herättää muistoja nuoruuteni kuulokkeista. Latausta varten on USB ja stereovahvistinta varten 6,3 plugiadapteri. Ja lentokoneadapterikin löytyy. Toisin sanoen, piuha pitäisi löytyä mihin tahansa tilanteeseen ja tarpeeseen.

mainos

Club 950NC -malli sai kritiikkiä korkearesoluutioisten äänikoodekkien, kuten aptX:n, LDACin ja AAC:n puutteesta. Sama vaiva Club Onella. Aikamoinen yllätys ottaen huomioon, että nyt puhutaan kuitenkin hinnaltaan luksusluokan tuotteesta. Äänenlaatu on silti erinomainen, mutta siitä kohta lisää.

mainos

Ohjaus Googlella (ja Alexalla)

Puheavustajana toimii Google Assistant. Amazon Alexallekin on tuki, mutta jos haluaa käyttää englannin sijaan suomea, on Google ainoa vaihtoehto. Fyysisesti kuulokkeita voi ohjata kuuden napin avulla. Ne on siroteltu molempien kuppien reunoille.

Johtoja on selvästi mietitty, eivätkä ne olekaan mukana vain varmuuden vuoksi. JBL Club One on parempi johdon kanssa kuin ilman. Kuulokkeita voi käyttää passiivisesti, eli sammuttamalla kaiken elektroniikan. Silloin taajuusalue kasvaa oktaavilla rekisterin kummassakin päässä. Myös käyttö aktiivisesti onnistuu, mutta johdon sijaan Bluetoothilla. Silloin saa käyttöönsä vastamelun ja DSP-säädöt, kuten DJ-ääniprofiilit.

Tähti-DJ:n pilaama ääni

Club-sarjan kuulokkeille on sovelluksessa tarjolla Stage+ -niminen ominaisuus. Se tarjoaa viisi erilaista valmista EQ-asetusta, joiden tarkoitus on edustaa viittä tähti-DJ:tä. Testin aikana epäilin vahvasti, josko Armin van Buuren, Sunnery James, Nicky Romero, Tigerlilly ja Ryan Marciano ovat ihan oikeasti säätäneet äänet mieleisekseen. Olin väärässä. Harman, johon JBL kuuluu, vahvisti testin jälkeen, että kyseiset DJ:t ovat itse valinneet asetukset. Pakko sanoa, että siinä tapauksessa DJ:t ovat onnistuneet vain pilaamaan kuulokkeiden soundin. Ainakin jos pitää tärkeänä sitä, että musiikki kuulostaisi mahdollisimman samalta kuin äänitettäessä.

Näitä kiinnostavampi onki Custom EQ -asetus, jossa taajuuskäyrää voi siirrellä sormella. Sekä taajuuskorjain että DJ-profiilit on tallennettu kuulokkeisiin itseensä, eli sovelluksen käyttäminen näihin ei ole välttämätöntä.

mainos

JBL kutsuu vastamelutekniikkaansa nimellä True Adaptive Noise Cancelling. Oleellista on kuitenkin se, että se toimii. Kuva: JBL

Loistava vastamelu

Luksuskuulokkeiden kovimmat kisat käydään tänä päivänä vastamelukentällä. Enää vastamelussa ei ole kyse lentokoneen taustahälyn vaimentamisesta (varsinkaan kuin realiteetti vuonna 2020 on se, ettei kukaan lennä), vaan arjen matkojen ja työpaikan metelin hiljentämisestä.

Melunvaimennuksessa auttaa aktiivinen vastamelu, joka nimensä mukaisesti kumoaa ulkoa tulevan äänisignaalin lähettämällä kuulokkeiden sisäpuolelle vastasignaalin. Käytännössä toimivan vastamelun saavuttaminen on todella vaikeaa, ja joka valmistaja tekee sen omalla tavallaan. JBL:llä tuo tapa on True Adaptive Noise Cancelling, kun taas aiempi JBL Club 950NC tyytyy pelkkään Adaptive Noise Cancelling -tekniikkaan.

Mitä JBL sitten reseptiinsä laittaakaan, on lopputulos erinomainen. Vastamelu on Sonyn luokkaa ja parempi kuin Bosella, DALIlla ja Beyerdynamicilla. Emme päässeet testaamaan Club Onea luonnollisessa ympäristössään eli lentokoneessa, mutta työmatkoilla, white noisen simuloiminen ja läheisen rakennustyömaan pauke tulivat tehokkaasti vaimennetuksi mukautuvalla vastamelulla.

Äänenlaatu

Club 950NC oli vielä melko tuoreena mielessäni, joten lähdin kuuntelemaan Club Onea pienellä varauksella. Olikin jännittävää huomata, että vaikka nämä kaksi kuulokemallia edustavat valmistajansa toiseksi kalleinta ja kalleinta mallia, ovat niiden erot niin suuret, että oikeastaan vain nimi ja ulkonäkö yhdistävät niitä.

JBL Club One nimittäin kuulostaa hyvältä! Eikä vain hyvältä, vaan itse asiassa se on äänenlaadultaan yksi parhaimpia kuulemiani vastamelukuulokkeita. Varsinkin, jos soittolista on pop- ja rock-painotteinen!

Kuulokkeiden parissa törmää jatkuvasti signature soundin käsitteeseen, eli valmistajan omaan soundiin, jota fanit osaavat jo odottaa. JBL:n oman soundin taajuuskäyrä osoittaa noin 6dB:n painotusta bassorekisterissä 20 ja 150 Hz:n välillä, sekä hieman vankempaa gainia 2 kHz:n ja 7 kHz:n välillä. Tämän ansiosta rock saa hyvää painetta perustakseen ylä-äänten säilyessä kirkkaina. Ei siis ehkä kaikkein neutraalein soundi, mutta ehdottomasti hauska! JBL:n puolustukseksi on sanottava, että myös muut kehittelevät omia signature soundejaan, eli kysymys ei niinkään ole väritetystä äänestä neutraalia vastaan, vaan siitä, mistä sävystä sattuu tykkäämään.

JBL Club One ääni on parhaita ja vivahteikkaimpia, mitä vastamelukuulokkeilla on tarjota. Kuva: JBL

Hauskuus taattu

JBL Club One on, kuten sanottua, viihdyttävän kuuloinen. Bassoa on helppo seurata ja tekee mieli naputtaa jalalla tahtia. Toisin kuin Club 950NC -mallissa, pysyy basso hyvin kontrollissa.

Edes basson vahvistaminen ei sotke musiikin erottelevuutta, vaan äänessä on hyvää vivahteikkuutta ja hohtoa. Kuin kitarat ja symbaalit olisi kiillotettu oikein viimeisen päälle.

Kun bassoa ja diskanttia korostetaan, jää keskirekisteri helposti jalkoihin. JBL on kuitenkin onnistunut pitämään senkin hyvin erottuvana, joten laulu on selkeää, vaikka ei tulekaan ihan eteen. Hamilton-musikaalin Right Hand Manin kuorosta on melko helppo erottaa toisistaan. Tosin huomio ei niinkään kiinnity siihen vaan rytmin seurailuun.

Vielä parempaa ääntä langallisesti

Johdon käyttäminen vastamelukuulokkeissa on usein hätäratkaisu, johon päädytään joko siksi, että akku on loppu tai siksi, että lentomatkoilla kuulokkeet pitää kytkeä koneen järjestelmään. Mutta JBL:llä johdon käyttäminen on järkiratkaisu, jota kannattaa suosia paremman äänenlaadun nimissä.

Johdon kanssa JBL Club Onea voi käyttää sekä passiivisina kuulokkeina että aktiivisina, jolloin vastamelu ja digitaalinen taajuuskorjain DSP:n kautta ovat käytössä.

Ensinnäkin haluan kiitellä JBL:ää siitä, että ääni on niin hyvin hallussa, ettei äänenlaatu riipu DSP:stä. Ero elektroniikan päällä tai pois pitämisen välillä on itse asiassa hyvin pieni, ja vastamelun poissaolo tekee suurimman eron ääneen.

Parempi diskantti passiivisena

Passiivisena Club One kuulostaa oikeastaan samalta kuin aktiivisenakin. Suurin ero on diskantissa, joka vapautuu ja saa enemmän erottelevuutta. Vaikea sanoa, johtuuko se suuremmasta taajuusalueesta (jopa 40 kHz). Vaikka ylpeilenkin harjaantuneella kuulollani, en kyllä erota mitään yli 18 kHz:n ylittävää. Luulen eron johtuvan pikemminkin aktiivielektroniikasta.

Elektroniikka päällä mutta yhä johdon kanssa basso saa pienen ekstratujauksen jopa neutraalilla asetuksella. Vaikka diskantti menettää ilmavuuttaan, puhumme aktiivikuulokkeiden parhaimmistosta.

JBL Club One ei ole halpa malli: samalla rahalla saa kaikilta valmistajilta parasta. Sony WH-1000XM4 on juuri sysännyt oman edeltäjänsä vallasta. Sony ja JBL ovat melko lähellä toisiaan, sillä myös Sony on rukannut ääntä omannäköisekseen, mutta JBL on silti viihdyttävämpi. Vivahteikkuudessa DALI IO-6 on myös hyvä vaihtoehto. Se tuntuu asiallisemmalta, mutta on kuitenkin uskollisempi levytyksille. Toisaalta se ei vastamelun laadussa yllä Sonyn ja JBL:n tasolle.

Club One on luokkansa parhaita vastamelukuulokkeita! Kuva: JBL

Johtopäätökset

JBL Club One sekoittaa pakkaa eliitin keskuudessa esittelemällä omat vastamelukuulokkeensa suurissa saleissa. Väitän rohkeasti, että nämä ovat luokkansa parhaat vastamelukuulokkeet, mutta katsantokanta riippuu siitä, pitääkö enemmän JBL:n rytmikkäästä soundista vai Sonyn erottuvasta tyylistä. Kannattaa kokeilla kumpaakin ennen ostopäätöstä! Varmaa on ainakin se, että JBL tarjoaa sekä huippulaatuista ääntä että huippulaatuista vastamelua. Ja jos Club Onen oma soundi ei miellytä, sen voi ainoa murjoa tunnistamattomaksi jollakin sovelluksen DJ-profiileista.

Shure Aonic 50 lifestyle

Taivaan portit aukeavat

Shure Aonic tarjoaa ehkäpä parasta koskaan kuulemaamme äänenlaatua vastamelukuulokkeista.

Jos kaipaa vastamelukuulokkeita, voi hankintaa lähestyä kahdella tavalla. Jos omistaa jo äänenlaadultaan loistavat kuulokkeet, mutta haluaa vastamelukuulokkeet, voi etsiä uudet kuulokkeet, joiden vastamelu toimii parhaiten. Silloin vastamelu on ykkösprioriteetti, ja vanhoja kuulokkeita voi yhä käyttää musiikista nautiskeluun.

Jos sen sijaan haluaa yhdet yleiskuulokkeet, voi harkita myös sijoittavansa kuulokkeisiin, joiden vastamelu on ”riittävän hyvä”, ja joiden äänenlaatu on erinomainen. Eli sellaiset, joiden kanssa musiikki kuulostaa mahtavalta, ja jotka myös vaimentavat jonkin verran vaikkapa junavaunun kohinaa. Shure Aonic 50 edustaa tätä jälkimmäistä kategoriaa.

Lue myös: Beyerdynamic Lagoon ANC – Kauneinta vastamelua

Kuulokkeet äänen asiantuntijalta

Shurella on pitkä kokemus studiotuottajien ja muusikoiden kuulokkeiden valmistajana, ja olemme ihastuneet brändin laitteisiin vuodesta toiseen. Suljettu SRH1540 ja avoin SRH1840 ovat tehneet varmastikin suurimman vaikutuksen meihin – molemmat maksavat kutakuinkin saman verran kuin Aonic 50 ja edustavat passiivisten, langallisten kuulokkeiden highendiä.

 

Shure AONIC 50 black
Aonic 50 on vankka kuulokemalli, jonka paksut tyynyt tuntuvat mukavilta. Kuva: Shure

Yhdessä kuulokevahvistimen kanssa molemmat edellä mainitut Shure-kuulokkeet vievät kuulijan äänitaivaaseen verrattuna kaikkiin markkinoilla olevan vastamelukuulokkeisiin. Toivomme, että Aonic 50 pääsee edes lähelle tätä laatua.

Aonic 50 -mallissa on tuki parempaa ääntä tarjoaville Bluetooth-koodekeille, kuten iPhonen käyttämälle AAC:lle ja Androidin käyttämille aptX HD:lle ja vieläkin korkeamman resoluution LDAC:lle. Elokuvien ja pelien mukaan synkattua ääntä tarjoaa apt LL – Androidin käyttäjille.

mainos

Oikeat napit

Joitakin nykykuulokkeita ohjataan pyyhkäisemällä kupin pintaa ylös, alas ja sivulle, mutta Shure on valinnut perinteiset fyysiset napit ohjaukseen. Niinpä kappaletta ei voi vaihtaa kuulokkeista itsestään, vaan se on tehtävä puhelimesta. Volyyminappia on tunnusteltava sormella, ei voi vain hipaista menemään. Toisaalta fyysiset napit ovat luotettavat: virhenäppäilyjä sattuu harvemmin ja tihkusateessakin voi luottaa siihen, että kuulokkeet tottelevat ohjausta. Aonic 50 ei tosin ole mitenkään IP-luokiteltu, eli taetta kestävyydestä vettä ja pölyä vastaan ei ole. Ne kuitenkin vaikuttavat kestävät maalaisjärkistä käyttöä myös ulkona, joten en murehtisi asiaa sen kummemmin.

mainos
Shure AONIC 50 hinges
Shure Aonic 50 on kääntyvät saranat, mutta kuulokkeet eivät taitu kokonaan kasaan. Kuva: Shure

Käyttö ja istuvuus

Kuulokkeiden yhdistäminen tapahtuu tavalliseen tapaan: On-nappia painetaan pitkään, kunnes naisääni ilmoittaa ”pairing mode”, jonka jälkeen kuulokkeet näkyvät puhelimen Bluetooth-listassa. Klikkaamalla Shurea listalta ääni sanoo ”connected”, ja homma on valmis.

Vastamelu aktivoidaan klikkaamalla pienen kytkimen yläasentoon. Painamalla samaa kytkintä alaspäin saa päinvastaisen ominaisuuden päälle, eli silloin ympäristön äänet kuuluvat läpi. Keskiasennossa molemmat ominaisuudet ovat pois päältä.

Jos asentaa Shuren sovelluksen, voi vastamelun ja ympäristön äänen voimakkuutta säätää. Itse pidän molemmat mieluiten täysillä ja olen käyttämättä koko sovellusta, mutta sovelluksesta voi myös säätää taajuuskorjainta ja tarkistaa akun tilanteen. Sitä kautta voi myös soittaa laitteelle tallennettua musiikkia. Sovellus on myös ainoa väylä päivittää kuulokkeiden laiteohjelmisto.

Istuvuudeltaan Aonic 50 on kuin unelma. Tyynyt ovat paksummat kuin Sony WH-1000XM4:ssä ja Bose NCH 700:ssä, ja niin pehmoiset, että ne sekä tuntuvat taivaallisen mukavilta että eristävät hyvin ääntä. Kuuntelu ilman aktiivista vastameluakin on siis varsin rauhaisaa.

mainos
Shure Anoic 50 woman
Kuva: Shure

Vastamelu

Passiivimoodissa kuulokkeet vaimentavat hyvin keskitason taajuuksia (1 kHz) ja ylöspäin, mikä lienee syy siihen, että aktiivinen vastamelu vaimentaa vain tätä matalampia taajuuksia. Vertailun vuoksi kerrottakoon, että Sonyn ja Bosen parhaat vastamelukuulokkeet vaimentavat koko taajuusrekisterin alalta. Kun kuitenkin yhdistää Shuren passiivisen melunvaimennuksen ja aktiivisen vastamelun, se toimii hyvin. Aivan riittävästi ainakin lentokoneen taustahuminan estämiseen.

Sony WH-1000XM4 on ehdottomasti omaa luokkaansa vastamelun saralla, kun taas Shure on ”riittävän hyvä” ja premium-luokassa keskinkertainen. Kannattaa huomata, että vastamelu aiheuttaa omaa suhinaa jonkin verran, joten hiljaisissa tiloissa se on vain syytä pitää pois päältä.

Shure Aonic 50 box
Pyöreä kuulokekotelo on tyylikäs. Kuva: Shure

Aonic 50 – musikaalinen helmi

Mistä päästäänkin jutun alussa mainitsemaani seikkaan: Shure Aonic 50 ei ole vastamelultaan paras kuulokemalli. Mutta se tarjoaa jotakin parempaa: nimittäin parasta äänenlaatua vastamelukuulokkeista!

On suorastaan ihmeellistä, miten tasapainoinen ja lineaarinen soundi Aonic 50:ssä on. Sonyn liioiteltu basso ja varovainen keskirekisteri ovat tähän verrattuna hieman liian mehukkaat ja täyteläiset, ainakin jos kaipaa rehellistä ääntä. Aonic 50 toistaa musiikkia uskollisemmin, minkä ansiosta esimerkiksi kontrabasson ja sähköbasson ero kuuluu selkeämmin, ja jopa rytmikkäät rumpu- ja bassobiittien varaan rakennetut kappaleet tuntuvat ilmavammilta ja kerroksellisemmilta.

Ääni on iPhonen kautta soitettuna erittäin hyvä, mutta vielä parempi Android-puhelimella, jossa on LDAC. Silloin ääni avautuu enemmän ja iPhonea vaivaava ihan pieni diskantin terävyys korjaantuu.

Shure-AONIC-50 brown
Shure Aonic 50 on saatavana myös ruskeana. Kuva: Shure

DJ-musiikki: enemmän kuin pelkkää bassoa

Tasapainoinen ääni johtaa myös siihen, että alkaa arvostaa DJ:n työtä yhä enemmän: studiossa kerros kerrokselta ladatut efektit ja ääniraidat toistuvat hienon ilmavan äänikuvan muodossa. Sonyn kuulokkeilla sitä vain keskittyy tässä genressä iskevään bassoon, kun taas Shurella vivahteet pääsevät esiin.

Toki Shurekin saa potkua ilmoille tarvittaessa, mikä kuuluu esimerkiksi Jerry Folkin r’n’b-kappaleessa Slow. Mutta vaikka kuulokkeita kuinka säätäisi bassoltaan, ei muu rekisteri pääse unohtumaan. Laulu pysyy ilmavana ja läsnäolevana, kitarat raikkaina ja erottuvina. Äänimaisema on yksinkertaisesti kaunis, eivätkä vastamelukunkut Sony WH-1000XM4 ja Bose NCH 700 pysty haastamaan tätä laatua.

Puheluiden laatu

Sain kuulokkeet testiin ennen kesälomia. Puheluiden kanssa ääni oli selkeä mutta ohuehko. Vastapuolen mielestä ääneni kuulosti hiukan terävältä, ja taustameteli kuului hyvin. Heinäkuussa tulleen ohjelmistopäivityksen myötä tilanne parani. Ääni pyöristyi ja muuttui luonnollisemmaksi, ja taustahälykin vaimeni. Shure todennäköisesti näpelöi mikrofonien toimintaa päivitystä varten. Mikrofoneja on kuusi, joista kaksi on suunnattu suuta kohden. Varmaankin näiden kahden toimintasädettä suunnattiin paremmin.

Kilpailijoista vaihtoehdoiksi?

Jos vastamelu ei ole ykköskriteeri, vaan äänenlaatu, olet ehkä harkinnut sellaisia vaihtoehtoja kuin Beyerdynamic Lagoon ANC, B&W PX7 ja B&O Beoplay H9. Henkilökohtaisesti en pidä H9 niin laadukkaana kuin yleinen vaikutelma antaa ymmärtää; sen ääni liian sumuinen, keskirekisteri turhan sulkeutunut ja voimaa liian vähän. B&W PX7 on paljon parempi, mutta neutraalin äänen ystäville soundi on hiukan turhan tumma. Beyerdynamicin kuulokkeet ovat mielestäni varteenotettavin vaihtoehto Shurelle, kun halutaan parasta soundia. Niiden pikkumiinuksena voidaan pitää Shurea varovaisempaa bassontoistoa.

Johtopäätökset

Aonic 50 on Shuren ensimmäinen aktiivisella vastamelulla varustettu kuuloke – toivottavasti ei viimeinen. Istuvuus on aivan huippumukava ja paksujen tyynyjen ansiosta myös passiivinen melunvaimennus toimii tehokkaasti. Vastamelun aktivoimisella lentokoneen tai junan taustahäly katoaa riittävästi niin, että voi keskittyä pelkkään musiikkiin.

Vaikka markkinoilla on myös kuulokkeita, joiden aktiivinen vastamelu toimii tehokkaammin, emme lähde lupaamaan, että ne tarjoaisivat yhtä hyvää äänenlaatua. Shure Aonic 50 on soundiltaan ja tasapainoltaan aivan erityisen hyvä.

Puheluiden laatu parani ohjelmistopäivityksen myötä, eikä siinä ole mitään moitittavaa. Jos haluat kuulokkeet, joiden kanssa voi sekä nauttia musiikista että hälyttömästä matkustamisesta, on Aonic 50 varmastikin paras vaihtoehto juuri nyt.

Shure Aonic 50 vs competitors - frequency response
Taajuusvaste. Shure Aonic 50 (punainen käyrä, ylinnä) on neutraalein kuuloke luokassaan. Mitatu miniDSP EARS -mittausmikrofonia ja REW-ohjelmistoa käyttäen.

 data-srcset

Vastamelun uusi valtias – taas

Vihdoin joku onnistuu voittamaan Sonyn vastamelukuulokkeissa – ja se on Sony itse! Uusi WH-1000XM4 menee heittämällä markkinoiden parhaaksi.

Maailman parhaat vastamelukuulokkeet ovat saaneet perijän, joka on kaikin puolin vielä parempi kuin edeltäjänsä. Musiikin tyylistä riippumatta kaikki kuulostaa paremmalta: rytmi vie mennessään ja huomaan napsuttelevani sormiani kappaleiden tahtiin. Ulkopuolinen häly vaimentuu entistä paremmin, ja se ei ole mikään pikkujuttu. Mutta nyt menen jo itseni edelle, eli aloitetaanpas alusta.

Sony – vastamelun valtias

Olemme pitäneet Sonyn WH-1000XM3 -kuulokkeita markkinoiden parhaana vastemelumallina, johon olemme verranneet kaikkien muiden aktiivista vastamelua. Yksikään ei ole yltänyt näin hyvälle tasolle ulkopuolisen melun vaimentamisessa, mikä on tehnyt Sonyn kuulokkeista täydellisen vaihtoehdon lento-, juna- tai oikeastaan mille tahansa matkalle ja muihinkin ympäristöihin, joissa haluaa keskittyä ilman hälyä. Kuulokkeiden oma suhina on hiljaisempaa kuin muilla, tuskin havaittavissa. Loistavalla vastamelulla on hintansa, eli hieman luonnoton vakuumifiilis, joka vastaavasti on pienempi haitta kuulokkeissa, joiden vastamelu ei ole yhtä tehokasta, kuten Bose NCH 700:ssa.

Lue myös: 7 edullista vastamelukuuloketta – Stressi pois vastamelukuulokkeilla

 

Jos musiikin laatu on itselle tärkein juttu eikä vaadi vastamelulta äärimmäistä tehokkuutta, on tarjolla parempiakin vaihtoehtoja – vaikka ei Sonyn tarvitse hävetä äänenlaatuaankaan. Ei ihme, että kihisimme odotuksesta kuultuamme, että Sonyn huippumalli oli saamassa seuraajan WH-1000XM4-mallista. Olisiko uudessa mallissa oikeasti tehty parannuksia, vai olisiko se vain uusilla ominaisuuksilla päivitetty versio? Vihdoin kuulokkeet ovat täällä, ja sain kesällä testattavakseni demokappaleen uutuudesta.

Sony WH-1000XM4
WH-1000XM4 näyttää melko identtiseltä edeltäjänsä kanssa, mitä nyt hitusen linjakkaammalta. Kuva: Sony

Lähes identtiset

Ei ehkä ihme, jos uudet kuulokkeet näyttävät aivan samalta kuin edeltäjänsäkin. Pieni NFC-merkki vasemmassa kupissa on muuttunut samanväriseksi kuin kuulokkeet muutenkin. Ja yksi nappi on vaihtanut nimeä: NC/AMBIENT on nyt CUSTOM. Muuttunut on nimittäin sen toimintakin: nappia voi käyttää myös puheavustajan aktivoimiseen. Vanhemmassakin mallissa se onnistuu päivityksen myötä.

mainos

Kun katsoo kuulokkeiden rakennetta tarkalla silmällä, huomaa, että saranoita ympäröi pienemmät raot, ja pehmusteet ovat halkaisijaltaan vähän isommat, joten ne ympäröivät korvat paremmin. Pehmusteet ovat myös entistä paksummat ja pehmeämmät ja kupit taas litteämmät. Sony kehuskelee myös, että kuulokkeet ovat entistä kevyemmät. Ja ovathan ne, peräti yhden (1!) gramman. En huomannut eroa painossa tai istuvuudessa edeltäjään verrattuna, mikä on täysin hyväksyttävää, sillä kuulokkeet olivat jo valmiiksi todella mukavat.

mainos
WH-1000XM4
WH-1000XM4 taittuu kokoon aivan kuin edeltäjänsäkin. Tässä hopeanharmaa versio. Kuva: Sony

Teknisiä parannuksia

Käytön kannalta kuulokkeet ovat kokeneet pieniä mutta tärkeitä parannuksia. Ensinnäkin tarjolla on vihdoinkin Bluetooth 5, mikä mahdollistaa kahden laitteen yhdistämisen samanaikaisesti. Kätevästi voi siis käyttää kuulokkeitaan musiikin kuunteluun tai videokokouksiin tietokoneella ja vastata silti kuulokkeet päässä puhelimeen, ilman, että tarvitsee valita yhtä kytkettyä laitetta kerrallaan ja vaihdella niiden välillä.

Parempia puheluita

Puheluiden laatu on parantunut sitten viime näkemän: konsonantit toistuvat ilmavammin ja painokkaammin tehden koko puheesta selkeämpää. Jabra Elite 85h -mallin puhelulaatuun on vielä matkaa, mutta WH-1000XM4 kuuluu silti tällä saralla parhaimmistoon.

Sony WH-1000XM4 & Graabein
Sony WH-1000XM4 on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä, ja kuulokkeet istuvat yhtä mukavasti päähän. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Puhu puhuaksesi

Speak to chat” on myös uutta. Musiikki menee automaattisesti pauselle, kun alkaa puhua. Saalla ympräistön ääniä vahvistetaan, joten puhuja kuulee paitsi oman äänensä, myös keskustelukumppanin ilman, että kuulokkeita tarvitsee riisua. Toivottavasti kaikki elämäni ärsyttävät tyypit eivät saa vihiä tästä ominaisuudesta: ”Äläpä esitä, ettet muka kuule minua – tiedän, että kuulet ihan hyvin!”

Mukautuva ääni säätää vastamelua ja ulkoa tulevan äänen määrää käyttäytymisen ja ympäristön mukaan. Kuulokkeet vastaanottavat puhelimen GPS- ja WiFi-verkkotietoja ja tietävät siis, oletko kotona, toimistolla vai lentokentällä. Kuulokkeet säätävät ääntä sitten sijainnin mukaan. Jokseenkin pelottavan kuuloista, mutta laiskan ihmisen laitteet tietävät muutenkin jo kaiken käyttäjästään. Se vähä, mitä pääsin kokeilemaan, näytti toimivan hyvin. Aika siistiä, että kuulokkeet osaavat lentokentällä vaihtaa asetukselle, jossa kuulutukset kuuluvat läpi. Näinä aikoina en tosin todellakaan ole käynyt lentokentällä, joten en päässyt kokeilemaan juuri tätä ominaisuutta käytännössä.

mainos
Sony WH-1000XM4. Foto: Geir Gråbein Nordby
Sony WH-1000XM4. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Akunkesto

Huhuista huolimatta akunkesto ei ole uudessa mallissa pidentynyt. Vastamelun kanssa musiikkia voi kuunnella 30 tuntia ja ilman vastamelua 38 tuntia. Se on kyllä enemmän kuin tarpeeksi.

Parempaa ja nopeampaa vastamelua

Koska pidän yleensä kaikki tarpeettomat lisäominaisuudet suljettuna, olen eniten kiinnostunut äänenlaadusta ja vastamelusta. Onko se parantunut viime kerrasta?

Kyllä, ja kyllä. M4-version ääni ulottuu matalammalle, mikä on sekä kuultavissa että mitattavissa. Ero entiseen ei ole valtava, eikä päde kook taajuusalueeseen. Käytännössä nykytilanne kuitenkin tuntuu paremmalta, olinpa sitten ulkona rakennustyömaan vieressä tai soitin vaaleanpunaista kohinaa kaiuttimista. M4 tekee päähän vakuumimman olon kuin edeltäjänsä, sillä vastamelu on tehokkaampi. Useimmat tottuvat tunteeseen nopeasti, mutta jos siitä ei vain pääse yli, voi Bose NCH 700 olla parempi vaihtoehto.

Soitin kaiuttimista staattista vaaleanpunaista kohinaa (pink noise) 90 dB:n voimakkuudella ja kuulokkeet mittalaitteeseen kiinnitettynä. M4 vaimentaa hieman paremmin basso- ja keskirekisteriä. M3 vaimentaa paremmin korkeita taajuuksia aina 10 kHz:iin asti, jossa M4 vetää taas pidemmän korren. Kuulokkeet noudattelevat aika samanlaista linjaa yleisesti ottaen, mutta käytössä koin M4:n hiukan paremmaksi kuin M3:n.

Sony WH-1000XM4. Foto: Geir Gråbein Nordby
Sony WH-1000XM4. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Äkilliset äänet vaimenevat entistä paremmin

Halusin mitata, miten kuulokkeet reagoivat kaiuttimista soitettuun laukauksen ääneen. M4 seuraa signaalia nopeammin eli vaimentaa hieman paremmin tällaisia yhtäkkisiä ääniä. Ja niitähän tulee jatkuvasti, silloinkin kun on vain kävelyllä metsässä. Koska M3 oli jo markkinoiden paras vastamelukuuloke, voi tämän perusteella turvallisesti julistaa M4:n vastamelun uudeksi valtiaaksi. Voitto on pieni edeltäjäänsä verrattuna, mutta ratkaisevan suuri kaikkiin muihin nähden.

Sony WH-1000XM4 lifestyle
WH-1000XM4 vaimentaa ääniä vieläkin tehokkaammin kuin edeltäjänsä. Kuva: Sony

Musiikista

Harva kuitenkaan kuuntelee kuulokkeistaan hiljaisuutta – sen sijaanhan voisi hankkia kuulosuojaimet. Kun musiikista on puhe, ovat odotukset aika korkealla, sillä edeltäjän äänenlaatu oli niin hyvä. Bassoa oli kunnolla ja volyymiäkin riitti enemmän kuin kilpailijoilla. LDAC-koodekin ansiosta musiikkia saattoi soittaa lähes CD-laatuisena.

Etenkin diskantissa LDAC:n edut erottuvat, ja tässä oli WH-1000XM3:n suurin heikkous. Diskantin pienen utuisuuden vuoksi oli vaikea kuulla eroa, olipa sitten siirto tehty LDAC:ia tai AAC:tä käyttäen.

1000XM4:llä eron sen sijaan kuulee. Demoversiossani ei ollut LDAC-tukea, mutta testin viime vaiheilla sain vielä kauppoihin tulevan version käsiini ja saatoin soittaa LDAC:n kanssa jopa 24 bitin/48 kHz:n laadulla. Ja se vasta oli jotain!

WH-1000XM4 QN1
WH-1000XM4:n QN1-prosessori käsittelee sekä hälyn että musiikin. Kuva: Sony

Enemmän ilmaa ylärekisterissä

Ylä-äänissä on nyt selvästi enemmän ilmaa ja energiaa kuin ennen. Piano kuulostaa enemmän itseltään ja jousisoittimista on pyyhitty vanhat rasvat soiden terävämmin ja pidemmin. Tilantuntu kasvaa isommaksi, ja kaiken kaikkiaan M4 on suurempi ilo korville kuin edeltäjänsä. Radioheadin remasteroitu ja korkearesoluutioinen Exit Music (For a Film) todistaa tämän: sen on saatavilla Amazon Musicista 24 bitin/96 kHz:n versiona, mikä kuulostaa upealta, vaikkakin edullinen Motorolan Android-puhelimeni skaalaakin sen 48 kHz:iin LDAC:lla. Silti se kuulostaa paremmalta kuin M3:lla.

Khalidin Free Spirit on hieno r’n’b-balladi, jonka suuri äänimaisema pääsee oikeuksiinsa M3-kuulokkeita korkeamman resoluution ansiosta ylä-äänten kohdalla.

NFC-logo sulautuu kuulokkeisiin niin, että sitä tuskin huomaa. Kuva: Sony

Tiukempi basso

Bassorekisteri soi tiukemmin ja kiinteämmin uusilla kuulokkeilla. Mittauksen mukaan bassovaste on melko samanlainen, paitsi alle 30 Hz:issä, jossa edeltäjä kulkee lineaarisesti aina 10 Hz:iin saakka, kun taas uutuus tekee poikkeaman 40 Hz:n kohdalla. Se ei ole välttämättä haitta, kun kyseessä on näin pienet elementit (40 mm) Jos pakottaa kuulokkeensa liian matalalle, se voi syödä nopeutta, mikä saattaa olla tilanne tässä tapauksessa.

Bassoa ei mielestäni ole liian vähän, vaan se kuulostaa lineaarisemmalta ja erottelevammalta kuin edeltäjässä. Alle 400 Hz:n bassoalue on kuitenkin molemmissa korostunut, eli tuuban koko sävelalue. Suodattamalla syvimmän basson pois voivat pienet elementit saada aikaiseksi tiukemman ja nopeamman bassontoiston.

Kuulokkeiden mukana tulee tukeva kotelo. Kuva: Sony

Paremmat dynamiikat

Uusien kuulokkeiden dynamiikat ovat paremmat kuin ennen, ja koenkin tarvetta napsutella sormiani musiikin tahdissa. Tämä pätee myös vastamelun ollessa päällä, samoin kuin ambient-asetuksella. Jotkut kuulokkeet hukkaavat dynamiikkaa vastamelun ollessa päällä, koska elektroniikka on tuplakuormituksen alla luodessaan vastasignaalin. Näin ei käy Sony WH-1000XM4:n kanssa, ja se onkin harvoja kuulokkeita, joissa mielestäni vastamelu ei huononna musiikin laatua.

Äänenlaatu ei kuitenkaan ole huomattavan erilainen kuin M3:ssa. Äänityyppi on Sonylle tunnusomainen; basso on täyteläinen ja lämmin. Äänenlaadultaan parempiakin vastamelukuulokkeita on mielestäni tarjolla: esimerkiksi Beyerdynamic Lagoon ANC ja Dali IO-6 soivat hienostuneemmin. Niissä ei kuitenkaan ole samaa äänenpainetta kuin Sonylla eikä kumpikaan pääse vastamelussa lähellekään. Ja sillä on iso merkitys. Jos minulta kysytään, niin suorastaan isoin.

WH-1000XM4
Vasemman kupin nappi on nimetty uudelleen, mutta se toimii yhä vastamelun tai puheavustajan aktivoimiseen. Kumman, sen voi valita itse sovelluksesta. Kuva: Sony

Viivettä pelatessa

Yksi juttu WH-1000XM4:ssä myös ärsyttää, nimittäin se, että aptX on poistettu. Musiikin suhteen se ei ole tarpeen, kun tarjolla on sekä AAC että LDAC. Jos pelaa kännykällä, ainoastaan aptX LL (Low Latency) onnistuu pitämään viiveen tarpeeksi pienenä – ilman sitä renkaat vinkuvat vasta, kun auto on pyörähtänyt kulman taakse, ja laukaus kuuluu vasta, kun vastustaja makaa jo kuolleena maassa. Olin toivonut, että Sony olisi laajentanut aptX-koodekkia sen täydellisen poistamisen sijaan.

Sonyn on viiveen suhteen keskikastia, mutta aptX LL:ää käyttävät pelaavat eri sarjassa. Elokuvien ja television katselemisessa ominaisuus ei ole niin välttämätön, sillä useimmat kännykkäsovellukset säätävät huulisynkan automaattisesti kohdilleen.

WH-1000XM4_S_product_only-Large
Kuva: Sony

Johtopäätökset

Sony WH-1000XM4 on loistavan kuulokemallin entistäkin parempi versio. Ominaisuuksia on tullut lisää ja kuulokkeisiin voi vihdoin liittää kaksi laitetta samanaikaisesti, kuten useimmilla tämän hetken kilpailijoilla.

Tärkein ominaisuus on kuitenkin se, että maailman paras vastamelu on nyt vieläkin parempaa (tosin ero ei ole suuri). Myös äänenlaatu on parantunut entisestä.

On toki normaalia kehitystä, että uusi malli on parempi kuin entinen, mutta on aikamoista, ettei yksikään kilpailija ehtinyt tekemään tehokkaampaa vastamelua ennen Sonya itseään. Mitä muuta voimme tehdä kuin suositella ostamaan WH-1000XM4:n, Sonyn jälleen maailman parhaat vastamelukuulokkeet?

 

 

Mittaukset

Vastamelu taajuuspyyhkäisyä vastaan JBL 4411-studiomonitorien kautta soitettuna. WH-1000XM4 (oranssi) on tietyillä taajuuksilla tehokkaampi kuin M3 (sininen), mutta ei kaikilla. Mitattu käyttäen E.A.R.S.-laitteistoa ja REW-ohjelmistoa.
Vastamelu vaaleanpunaista kohinaa vastaan JBL 4411:n kautta soitettuna (sininen käyrä). Matalampi on parempi. Sony WH-1000XM4 (musta käyrä) vaimentaa yleisesti hieman tehokkaammin kuin WH-1000XM3 (punainen käyrä). Mitattu käyttäen E.A.R.S.-laitteistoa ja REW-ohjelmistoa, limitetty Photoshopilla.
Vastamelu laukauksen ääntä vastaan JBL 4411:n kautta soitettuna (musta käyrä). Matalampi on parempi. Päätransientti vaimenee 5 dB tehokkaammin WH-1000XM4:ää käyttäen verrattuna WH-1000XM3:een. Mitattu käyttäen E.A.R.S.-laitteistoa ja REW-ohjelmistoa, limitetty Photoshopilla.
1000XM4 vs 1000XM3 freq w ANC
Taajuusvaste vastamelu päällä. WH-1000XM3 (sininen) menee syvemmälle bassossa, kun taas XM4 (oranssi) lähtee poikkeamaan 40 Hz:n kohdalla. Subjektiivisesti kuultuna basso ei kutienkaan vaikuta pienemmältä, sillä bassoaluetta on nostettu keskirekisteriin ja diskanttiin nähden. Sen sijaan basso vaikuttaa nopeammalta ja puhtaammalta WH-1000XM4:ssä. Subjektiivisesti kuultuna M4 myös soi ilmavammin ja erottelevammin, vaikka taajuusvaste onkin lähes identtinen ylempää. Mitattu käyttäen E.A.R.S.-laitteistoa ja REW-ohjelmistoa.
1000XM4 vs 1000XM3 freq no ANC
Taajuusvaste ilman vastamelua. 1000XM4:n (oranssi) bassovaste on vahvistettu verrattuna 1000XM3:een (sininen), joka puolestaan tuottaa ohuemman basson vastamelun ollessa pois päältä kuin sen ollessa päällä. Se myös lähtee poikkeamaan bassosta aiemmin kuin vastamelun ollessa päällä. M3-versiossa bassoaluetta on laajennettu DSP:n avulla, mitä ei välttämättä tehdä M4:ssä. Ehkä samasta syystä basso kuulostaa nopeammalta ja tiukemmalta M4:n kanssa. Mitattu käyttäen E.A.R.S.-laitteistoa ja REW-ohjelmistoa.

 

 data-srcset

Kaiuttimet päähän

DALIn kuulokedebyytti asettaa tanskalaisvalmistajan ylellisten vastamelukuulokkeiden huipulle.

DALI hyppää vastamelun luksusluokkaan IO-6-kuulokkeillaan; ne näyttävät ja tuntuvat juuri niin ylellisiltä kuin hinnasta voisi päätelläkin. Bang & Olufsenin H9 on vielä hiuksenhienosti eksklusiivisempi, mutta aika samoissa vesissä liikutaan.

IO-6 on tarkoitettu käytettäväksi langattomasti Bluetoothilla, mutta myös USB-johdon käyttäminen onnistuu, samoin 3,5-millisen plugin.

Muiden uudempien vastamelukuulokkeiden tapaan IO-6-mallissa on ”transparancy mode”, joka päästää ympäristön äänet läpi. Vastamelun astetta ei kuitenkaan voi säätää. Sovellustakaan ei ole.

DALI kulkee vastavirtaan kosketusohjaustrendin suhteen. On makuasia, pitääkö enemmän hipaisukytkimistä vai fyysisistä napeista, mutta ainakin pidän siitä, ettei tarvitse sohia epätoivoisesti näkymättömään pisteeseen.

IO-6:n ääni on puhtaimpia ja säröttömimpiä, joita olen langattomista kuulokkeista saanut nauttia. Äänen profiili on kaunis – bassoa tai diskanttia ei kumpaakaan ole liikaa tai liian vähän. Hyvän ja huonon äänityksen eron huomaa helposti. Elektronisella vastamelulla on aina hintansa, kun osa musiikkisignaalista katoaa matkan varrella, kun ympäristön äänet vaimennetaan. DALI IO-6 -kuulokkeilla ero ei onneksi ole suuri.

Johtopäätökset

IO-6 on DALIn debyyttimalli kuulokemarkkinoilla ja täydellinen todiste siitä, että kaiutinosaaminen osataan pakata myös kuulokeformaattiin. Sovellusta ei ole ja vastamelullekin on vain yksi asetus. Mutta tarvitseeko asioiden aina ollakaan kovin monimutkaisia? Vastamelu ei ole yhtä tehokas keskirekisterissä kuin Sonylla, mutta sen vaikutus äänenlaatuun on toisaalta pienempi. IO-6:n valttikortti on sen äänenlaatu, joka on vastamelukuulokkeiden parhaimmasta päästä.

mainos

(Kuva: DALI)

mainos
 data-srcset

Loistava vaihtoehto

AKG N700NCM2 yllättää positiivisesti kauniilla designillaan ja omanlaisella äänellään.

AKG:ta käy tavallaan vähän sääliksi. Aikoinaan itävaltalaisyritys, joka 90-luvulla liitettiin Harmaniin, oli synonyymi korkealaatuiselle ammattilaistason äänelle. 2010 yritys jopa voitti tekniikka-Grammyn työstään studioäänen eteen.

Vuoden 2017 jälkeen, jolloin Samsung osti Harmanin ja sitä kautta AKG:n, ei voittajabrändistä ole juuri kuulunut. Varsinkaan kuluttajatuotteiden saralla. Pari vuotta sitten testasimme suljetun AKG K550 MKIII -mallin, mutta muuten radiohiljaisuus on ollut melko täydellistä pois lukien muutama erittäin kallis highend-malli. Sillä aikaa AKG:n pääkonttori Wienissä on ehtinyt sulkeutua ja muuttaa Kaliforniaan.

Nyt Samsungin hallinnoima AKG on vihdoin tullut takaisin tavallisille käyttäjille suunnattuine kuulokkeineen. Kyseessä on langaton vastamelumalli samassa hintaluokassa kuin referenssimallimme Sony WH-1000XM3 ja sitä edeltävä vastamelupäällikkö Bose Noise-Cancelling Headphones 700. AKG:n – ja samalla Samsungin – kilpailijat eivät jää vain Sonyyn ja Boseen, vaan Apple-omisteinen Beats ja tanskalainen B&O painivat samoilla apajilla – ja ne ovat suurelle yleisölle varsin tuttuja merkkejä.

Etenkin Sony WH-1000XM3, joka meistä on edelleen markkinoiden paras langaton vastamelukuuloke, vaikka onkin ollut kaupoissa jo muutaman vuoden ajan.

Vuonna 2010 AKG voitti tekniikka-Grammyn työstään studioäänen ja levytysten eteen. Kuva: AKG

Erottuu joukosta

Ensisilmäyksellä huomaa, että Samsungilla ja AKG:llä on muutama mainio idea, joiden avulla N700NCM2 erottuu joukosta. Litteä ja elegantti muotoilu näyttää viehättävältä, ja materiaalit – alumiini ja kova muovi – tuntuvat kestäviltä. Sanka on kuitenkin joustava ja tyynyt melko kapeat. Ne peittävät korvat hyvin, mutta ei tule sellaista tunnetta, että korvat hukkuisivat niihin.

Mukana paketissa tulee johto sekä lentokoneadapteri – huomaavainen ele!

Mustat kuulokkeet on tehty alumiinista ja kovasta muovista, jotka huokuvat laatua ja vaikuttavat kestäviltä. Kuva: AKG

Suoraviivaista meininkiä

Jos ei halua käyttää mukana tulevaa johtoa, kuulokkeet saa helposti liitettyä kännykkään, tablettiin tai tietokoneeseen Bluetoothin avulla. Musiikkielämystä voi hienosäätää lataamalla AKG:n Headphone-sovelluksella, joka on mukava suoraviivainen ja yksinkertainen. Taajuuskorjaimella ääntä voi säätää mieleisekseen, ja lisäksi sovelluksesta saa päälle ja pois Ambient Aware- ja Talk Thru-ominaisuudet, joiden avulla käyttäjä voi kuulla ympäristön äänet musiikin läpi ja keskustella muiden kanssa ottamatta kuulokkeita pois päästä. Aktiivista vastamelua ohjataan niin ikään sovelluksesta, mutta vastamelun määrää ei voi säätää, eikä myöskään äänentasoa, joka Ambient Aware- ja Talk Thru -asetuksilla pääsee läpi.

mainos

Jos on kokeillut Sony WH-1000XM3 -kuulokkeita ja Sonyn Headphone-sovellusta, jossa on hurjasti eri ominaisuuksia, voi AKG:n sovellus tuntua rajoittuneelta. Meistä se on kuitenkin erittäin hyvä ja helppokäyttöinen, ja on fiksua, että AKG on päättänyt keskittyä vain muutamaan oleellisimpaan ominaisuuteen.

mainos

Ei niin läpitunkevaa ääntä

Isoin huomio kuulokkeissa keskittyy tietysti ääneen, ja tässäkin N700NCM2 eroaa massasta. Sanotaan heti alkuun, että äänenlaadultaan Sony WH-1000XM3 on edelleen meistä paras vastamelukuuloke, mutta jos kaipaa jotain hieman erilaista, voi N700NCM2 olla loistava vaihtoehto.

Testatessamme AKG:n kuulokkeita olemme soittaneet eri musiikkigenrejen kappaleita, katsoneet elokuvia ja puhuneet puhelimessa ne päässämme. Musiikilla on haluttu kunnolla haastaa, joten soittolistalla on ollut heavy metalia, kuten Rammstain ja Korn, industrialia ja vaihtoehtorockia, kuten A Perfect Circle, Gary Numan ja Nine Inch Nails, poppia ja bluesia, kuten Feya Ridings ja Leonard Cohen, sekä jazzia Moka Efti Orchestralta Babylon Berlin -sarjan soundtrackilta.

Kuulokkeet saa päälle ja pois oikeasta kupista. Samasta paikasta löytyy nappi myös Ambient Awarelle ja Talk Thrulle. Kuva: AKG

Kokonaisvaikutelma äänestä on positiivinen. AKG:n soundi on hiukan kuivempi ja varautuneempi kuin Sony WH-1000XM3:lla. Äänimaisema ei soi päässä yhtä suurena, mutta toisaalta ääni tuntuu juuri siksi myös miellyttävältä. Basso on syvä, mutta hillitty ja selkeä. Sekä keskirekisteri että diskantti saavat hyvin tilaa tuoden erinomaista läsnäolon tuntua kappaleisiin, joissa on paljon soittimia. Laulu pysyy silti keskellä, ja soi kirkkaasti ja melkein liikuttavasti Leonard Cohenin You Want It Darker -kappaleessa sekä Moka Efti Orchestran Crocodile Bluesissa, jossa kuullaan pitkä akustisen basson, trumpetin ja karkean miesäänen vuoropuhelu.

Vastamelu toimii tehokkaasti, mutta se ei ole niin läpitunkevaa, että syntyisi juustokupuefekti, jossa tuntuu kuin olisi jonkin oudon vakuumin sisällä. Tämä tekee myös puheluiden äänenlaadulle hyvää, joten N700NCM2 sopii mainiosti myös puheluihin.

mainos

Ei aptX-tukea

Pieniltä pettymyksiltäkään ei voi välttyä. AKG:n kuulokkeet kilpailevat vahvasti markkinoiden parhaiden vastamelukuulokkeiden kanssa, mutta ne eivät tue paremman äänenlaadun signaalinsiirtoa aptX-koodekkia. Sen vuoksi AKG ei ole Android-puhelimen omistajille niin kiinnostava vaihtoehto (iPhone ei tue aptX:ää lainkaan), sillä korkearesoluutioisen musiikin suoratoisto kännykästä ei onnistu. AKG käyttää Samsungin omaa Samsung Scalable -koodekkia, jollainen on myös muun muassa Samsung Galaxy Buds -nappikuulokkeissa. On kuitenkin kyseenalaista, pystyvätkö muut kuin Samsungin omat puhelinmallit tukemaan korkearesoluutioista äänensiirtoa AKG N700NCM2 -kuulokkeisiin.

Toinen miinus tulee sangasta, joka istuu erittäin tiukasti päätä vasten. Emme päässeet kokeilemaan, onnistuisiko pitkä lento vaikkapa Aasiaan tai Yhdysvaltoihin AKG:n kuulokkeet päässä mukavasti, mutta tuntuma herättää epäilyksiä. Tietysti istuvuus riippuu siitäkin, kuinka iso pää käyttäjällä sattuu olemaan – suosittelemmekin aina kokeilemaan kuulokkeita ennen ostamista.

Vasemmasta kuulokekupista löytyy volyyminapit sekä kappaleiden vaihtoa ohjaileva nappi. Kuva: AKG

Johtopäätökset

N700NCM2 on erinomainen haastaja vastamelumarkkinoiden valtiaille Sonylle ja Boselle. Äänimaisema on varautuneempi ja vastamelu vähemmän läpitunkeva, mutta äänenlaatu on selvästi samalla tasolla kuin parhailla kilpailijoillakin.

Jotkut käyttäjät varmaankin jäävät kaipaamaan enemmän säätömahdollisuuksia sovellukseen, toiset taas aptX-koodekkia. Kannattaa myös varmistaa, että kuulokkeet istuvat omaan päähän mukavasti.

Useimmille ihmisille voimme lämpimästi suositella AKG N700NCM2 -vastamelukuulokkeita, jotka ovat mielestämme paremmat kuin Bose Noise Cancelling Headphones 700.

 data-srcset

Beats yllättää

Kukapa olisi uskonut, että bassostaan tunnettu Beats onnistuisi luomaan näin neutraalin soundin?

Beatsin Solo Pro -kuulokkeissa vastamelu on valmiiksi päällä. Jos painaa vasemman kupin alla olevaa nappia, kuulokkeet alkavat vastaanottaa myös ympäristön ääntä, jolloin kuulee paremmin liikenteen äänet tai vieruskaverin puheen.

Erona muihin testin kuulokkeisiin Beatsin malli on on-ear-malli, eli kuulokkeet lepäävät korvien päällä eikä niiden ympärillä. Istuvuus on näin ollen hyvä ja paksut tyynyt tuntuvat mukavilta. Panta voi kuitenkin alkaa painaa, sillä se istuu hyvin napakasti päätä vasten.

Käyttäjäystävällisyys on hyvä ja oikean kupin volyyminsäädön löytää sormikopelollakin helposti. Mukavaa vaihtelua niihin kuulokemalleihin, joissa pyyhkäistään valintoja ja jotka usein tekevät sitten ihan mitä sattuu.

Odotin kovaa bassojyrää, joka peittää melkein alleen laulun, muut soittimet ja diskanttirekisterin ilmavuuden. Pro-malli kuitenkin yllättää hillityllä bassollaan, jonka ansiosta musiikista voi erottaa kahden eri kontrabasson soiton.

Solo Pro on läpi rekisterin selkeä ja puhdas, ja avaa äänimaisemaa ja luo tilaa klassiselle musiikille. Viulut saavat kaunista ilmavuutta ja soivat uskottavasti.

Vastamelun kohdalla Solo Pro ei hakkaa Sony WH-1000XM3-kuulokkeita, varsinkaan bassoäänten suhteen. Beatsin vastamelun kanssa ei kuitenkaan tule fiilistä komerossa istumisesta.

Johtopäätökset

Mitä enemmän käytän Beats Solo Prota, sitä enemmän siitä pidän. Jyhkeän basson sijaan siinä on avoin ja tasapainoinen soundi. Myös vastamelu toimii hyvin, joskin basso jää sen kanssa vähän liiankin ohueksi. Alemmassa diskanttirekisterissä vaimennus on tehokasta, joten laulu ja puhe eivät tule esiin kunnolla.  On-ear-mallina Solo Pro alkaa painaa päätä pitkässä käytössä. Muutoin Beats on onnistunut hyvin.

mainos

mainos

(Kuva: Beats by Dre)

 data-srcset

Kauneinta vastamelua

Beyerdynamic Lagoon ANC toimii musiikin kanssa paremmin kuin muut testaamamme vastamelukuulokkeet.

Saksalainen Beyerdynamic haaveilee vastamelun maailmanvalloituksesta Lagoon ANC -mallillaan.

Akunkestoksi ilmoitetaan 24,5 tuntia vastamelun ollessa pienimmillään. En havainnut ongelmaa akun kanssa – lensin Yhdysvaltoihin ja takaisin käyttäen kuulokkeita suurimman osan aikaa matkasta.

Kun kosketusohjaus toimii, se on hyvä, mutta Lagoonilla en aina onnistunut pyyhkäisemään oikealle, jolloin musiikki alkoi tai meni pauselle ihan miten sattui. Tai puheassistentti meni päälle.

Vastamelun asteen voi valita kahdesta tasosta. Ero näiden kahden välillä on todella pieni, mutta Level II on vähän tehokkaampi korkeiden taajuuksien vaimentamisessa. Vastamelu on vähemmän tehokas kuin Sony WH-1000XM3:ssa ja vanhemmassa Bose QC35 II:ssa, eikä Lagoon oikeastaan vaimenna lainkaan alle 1 kHz:n bassoääniä.

Musiikin kanssa Lagoon todella loistaa. Ylärekisteri soi raikkaasti mutta ei terävästi, ja verrattuna Sony WH-1000XM3:n hitusen liioiteltuun bassoon on Lagoon neutraalimpi olematta kuitenkaan tylsä.

Soittimet saavat Sonya enemmän tilaa ympärilleen, ja äänikuva on kolmiulotteisempi kuin Bosella.

Äänen voi myös räätälöidä lataamalla Beyerdynamics MIY -sovelluksen, joka tekee kuulotestin ja kustomoi äänen omalle kuulolle sopivaksi.

mainos

Johtopäätökset

Jos musiikin äänenlaatu painaa vaakakupissa, ei Beyerdynamic Lagoon ANC -vastamelukuulokkeita voita mikään. Äänen voi myös räätälöidä omalle kuulolle sopivaksi!

mainos

Kuulokkeissa ei ole Bluetooth 5.0:aa, jonka avulla ne olisi voinut kytkeä sekä kännykkään että tietokoneeseen samanaikaisesti. Tämän lisäksi – ja sen, ettei vastamelu ole parhaimpia – ei meillä ole moitittavaa.

(Kuva: Beyerdynamic)

Lisää
Keskustelu

Lue myös

TCL C815 (65C815)

Kiva kokemus edullisesti

TCL C815 -televisio tarjoaa hyvää kuvaa ja paljon älyominaisuuksia huokeaan hintaan. Jopa äänenlaatu on kohdillaan!

TCL RAY-DANZ TS9030 lifestyle

Kiintoisa konsepti

TCL Ray-Danz TS9030 simuloi surround-ääntä älykkäillä akustisilla ratkaisuilla DSP:n sijaan.

Beoplay H95 støydempende hodetelefoner

Parhaat melunvaimentajat

Kaipaatko pois hälystä? Kokosimme listaan tämän hetken parhaat vastamelukuulokkeet.

Panasonic HZ2000 (TX-65HZ2000E)

Mestarien mestari

Panasonicin huippumalli on todellinen herkkupala tv-harrastajille: HZ2000 tarjoaa mielettömän tyylikästä kuvaa ehdalla studiolaadulla!

Beoplay H95 spread

Loistavaa vastamelua B&O:lta

Olemmekin odotelleet highend-luokkaan vastamelukuulokkeita, ja jotenkin ei yllätä, että Bang & Olufsen ehtii ensimmäisenä erinomaisella Beoplay H95 -mallillaan!

Shure Aonic 50 lifestyle

Taivaan portit aukeavat

Shure Aonic tarjoaa ehkäpä parasta koskaan kuulemaamme äänenlaatua vastamelukuulokkeista.

Asus ZenFone 7 Pro ZS671KS

Kaikkien aikojen paras ZenFone

Asus on hypännyt highend-luokkaan uutuuspuhelimellaan, joka haastaa markkinoiden parhaat. Onko nyt Asuksen vuoro valloittaa?

Samsung Q950TS

Veitsenterävää unelmakuvaa

Samsungin Q950TS on huipputyylikkään näköinen, kuvanlaadultaan upea ja ääneltään vaikuttava – mutta lystistä saa pulittaa pitkän pennin.

Do NOT follow this link or you will be banned from the site! Vieritä ylös