Grado SR325e näyttää mukavan retrolta. Litteä, nahkapäällysteinen panta ja metallisangoin kiinnitetyt kupit tuovat mieleen 1960-luvun. Kuulokevalmistajat näkevät suuresti vaivaa estääkseen johtoa sotkeutumasta. Grado 325 on ratkaissut ongelman valitsemalla paksuimman johdon, jonka olen kuunaan kuulokkeessa nähnyt: kuusi millimetriä paksu ja kumipäällysteinen! Toisaalta johto on vain puolitoista metriä pitkä. Paksuuden vuoksi johdossa on kokonaiset kahdeksan johdinta.

Kupit ovat suljettua (over-ear) mallia, joskaan ne eivät istu yhtä tiiviisti kuin muilla. Tyynyt ovat puolikiinteää vaahtomuovia, jonka useat kerrokset vaikuttavat käsin liimatulta. Tyynyt antavat keveän ja avoimen tunnun, mikä on varmasti erityisen mukavaa lämpiminä kesäpäivinä. Toisaalta mukavuutta heikentää se, että elementin päällä oleva kangaspäällysteinen metalliverkko lepää suoraan korvaa vasten.

 

Ääni ei noudata retrolinjaa, vaan on täysin tätä päivää. Äänikuva on suoraviivainen ja erittäin vivahteikas.

Basso on vakaa ja tiukka, eikä ole helppo estää jalkaa naputtamasta Chris Jonesin No Sanctuary Here -kappaleen mukana.

Keskirekisteri erottuu vähiten. Siinä ei ole siis mitään vikaa, vaan laulu toistuu puhtaasti ja värittymättä. Hugh Maskelan Stimela soi läheisesti ja intiimisti. Vivahteet eivät kuitenkaan pomppaa esiin kuten diskantissa, jonka kevyt ja ilmava sointi on ilo korville.

 

Johtopäätökset

Grado SR325e on ensimmäinen luokan nostalgiatrippi. Soundi on mukaansatempaava ja miellyttävä. Tekee heti mieli kaivaa esiin jokin Miles Davisin levy, kaataa vähän viskiä lasiin ja uppoutua Chesterfield-nojatuoliin. Mutta kauankohan siinä jaksaisi olla? Vaikka soundi onkin vivahteikas ja nautinnollinen matalimmista bassoista korkeimpiin nuotteihin, ei kuulokkeiden mukavuus vakuuta yhtä lailla.