Viime vuosina airfryerit ovat vallanneet tavalliset keittiöt, ja ilmafriteerauskeitin, kuten sitä joskus suomeksi nimitetään, onkin tällä hetkellä pienkodinkonekategorian myydyimpiä tuotteita. Niinpä markkinoilla on tunkua, ja jos ei ole ennen omistanut airfryeria, voi olla hankala tietää, mitä niistä oikein pitäisi vertailla.
Tässä testissä selvitämme, mitä kaikkea airfryerilla voi tehdä, mitä taas ei, ja mitä kannattaa tarkistaa ennen ostopäätöksen tekemistä.
Philips esitteli ensimmäinen Airfryer-tuotteensa vuonna 2010, ja nimi on sittemmin muuttunut yleisnimeksi tarkoittamaan kaikkia ilmafriteerauskeittimiä valmistajasta riippumatta. Olen itse omistanut keittimen jo pari vuotta ja käytän sitä melkein päivittäin. Olen myös roikkunut keskustelupalstoilla nappaamassa muiden vinkkejä käyttöön, seuraamassa, mitkä asiat ihmisiä airfryereissa pohdituttavat sekä kokeillut toisten jakamia reseptejä. Nettikeskusteluista olen oppinut välttämään muutamia tärkeitä sudenkuoppia ja saanut yllättävän hyviä vinkkejä, joita itse en olisi tullut keksineeksi!
Friteeraustako?
Kummallista kyllä, mainoksissa nostetaan esiin toistuvasti, että airfryerilla voi ”friteerata ilman öljyä”. Se on virheellinen väittämä ja tekee lisäksi laitteelle karhunpalveluksen. Friteerata voi vain öljyssä. Airfryer on erittäin tehokas kiertoilmauuni. On totta, että sillä saa pakasteranskalaisista parempia kuin tavallisessa uunissa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä friteerauksen kanssa.
Syy parempiin ranskalaisiin piilee keittimen pienessä koossa ja tehokkaammassa kuumentumisessa tavalliseen kiertoilmauuniin verrattuna. Kuuma ilma puhaltaa suoraan ruokaan. Ilma ei seiso missään vaiheessa, vaan ruoka paistuu tasaisesti ja nopeasti.
Mihin sitä käytetään?
Tavallisimmin airfryeria käytetäänkin pakasteperunoiden ja etenkin ranskalaisten paistamiseen. Vinkki niihin liittyen: osta sellaisia ranskalaisia, jotka on jo kerran paistettu ennen pakastusta – näin niistä tulee takuulla rapeita eikä niihin tarvitse lisätä öljyä ennen paistoa.
Muutoin airfryerissa voi kokeilla kaikkea, mitä uuniinkin laittaisi: kanansiipiä, pekonia, makkaraa, kalaa, gratiinia, juureksia tai vaikkapa muffineita. Hieman yllättäen airfryer toimii myös hedelmien ja sienien kuivatukseen, kunhan lämpöä säätää pienemmälle.
Tarvitaanko lisävarusteita?
Ei suinkaan. Jos vain tavallinen kakkuvuokasi mahtuu laitteen koriin, voit hyvin käyttää sitä. Toki valmistajat tekevät erityisesti omille malleilleen räätälöityjä varusteita, mutta ei ole mitenkään välttämätöntä hankkia sellaisia ainakaan heti alkuun.
Osa lisävarusteista on sitä paitsi aivan käsittämättömiä. Keskustelupalstoilla näkee ihmisten laittavan paperia keittimeensä, jotta niiden puhdistaminen olisi helpompaa. Samalla tosin estää ilmankierron, mikä tekee tehokkaasta airfryerista ikään kuin tavallisen, hitaan uunin. Järjetöntä. Kulhon pohjalle korin alle voi kyllä laittaa palan foliota, jos tietää, että ruoasta tippuu rasvaa ja pelkää sen palavan kiinni.
Millainen airfryer kannattaa valita?
Rehellisesti sanoen useimmat mallit toimivat paremmin kuin perinteiset uunit. Eroa eri valmistajien välillä ei siis ole kuin yöllä ja päivällä. Yleisin virhe on ostaa ensin liian pieni malli. Kun sitten käytössä tajuaa, miten kätevä laite onkaan, haluaa sillä valmistaa useampia ruokia, myös sellaisia, jotka kaipaisivat enemmän tilaa.
Yleisesti ottaen laitteessa on tärkeää katsoa sen teho ja kyky pitää lämpötilaa yllä. Sitä onkin vaikea lukea spekseistä, mutta testimme kertoo senkin.
Myös helppokäyttöisyys on tärkeää. Onko tarjolla pikaohjelmia, toimivatko ne? Testin aikana ihastuin sovelluskäyttöön, sillä sovellukset tarjoavat paljon pikavalintoja ja reseptejä, eikä tarvitse juosta laitteelle katsomaan, paljonko paistoaikaa on vielä jäljellä.
Kannattaa huomioida myös laitteen äänekkyys. Jos airfryerin yli täytyy huutaa, voi laite jäädä äkkiä kaappiin. Tässä vertailussa volyymitasot vaihtelivat 51–67 dB:n välillä. Ei ehkä vaikuta suurelta erolta, mutta 10 dB:n lisäys kuulostaa tuplasti kovemmalta ääneltä. 50 dB vastaa toimiston taustahälyä, 60 dB keskustelua. Yli 60 dB:n metelissä täytyy korottaa ääntään.