Itse tehty jäätelö on varmastikin helpoimpia herkkuja, jolla voi korvata kaupasta ostetun version. Kunhan omistaa jäätelökoneen. Ilman sitä hommasta tulee huomattavasti hitaampaa.

Halpa jäätelökone jääpatruunalla on minusta aina ollut varsin hyvä keksintö: miksi maksaa enemmän hienommasta laitteesta, kun halvallakin onnistuu näin hyvin? Jääpatruuna toki vie pakastimesta tilaa, joten sisäänrakennetulla kompressorilla varustettu Steba IC 110 vaikuttaa hyvältä panostukselta hintaansa nähden.

Steba IC 110 on helppokäyttöinen laite: kytketään vain johto pistorasiaan ja kaadetaan jäätelömassa koneeseen. Melko pienikin se on, joten laite on helppo säilöä kaappiin talven ajaksi, kun jäätelöä ei ehkä tee mieli.

Laitteessa on viisi valmisohjelmaa: pehmis, jäätelö, sorbetti, jogurtti ja DIY. Viimeinen tarkoittaa ohjelmoitavaa asetusta, jossa käyntiaika valitaan itse. Jos tekee tavallista jäätelöä, pyörii laite kaksi tuntia.

Jos haluaa tehdä itse jogurttia, käytetään laitteen mukana tulevaa muoviastiaa. Lämpötila valitaan itse 25–50 asteen väliltä, mutta lähtökohtaisesti jogurtin oikea käymislämpötila on 42 °C.

Rakenne ja laatu

Vaikka Steba IC 110 onkin halvimman hintaluokan jäätelökone, ei se yllättäen ole pelkkää muovia. Kulho on metallia, kuten tietysti kuuluukin, jotta astia jäähtyy kunnolla. Materiaalit tuntuvat jämäköiltä, kun laitetta kasaa. Toisaalta kasaaminen on pientä palapeliä. Yhdelle osalle en keksinyt mitään käyttöä. Kaikkia pikkuosia ei saa pakattua laitteen sisäpuolelle, kun sen säilöö kaappiin, joten aikojen saatossa osia saattaa joutua hukkaan. Ensimmäisenä varmaankin jogurtintekoon tarkoitettu muovikulho.

Käyttö

Laitteessa on vain pari nappulaa ja toimintoa, mutta käyttö ei silti ole erityisen intuitiivista. Saako pehmistä symbolista, jossa on palloja kulhossa vai siitä, jossa on palloja vohvelissa? Kulho osoittautui oikeaksi vastaukseksi. Napit eivät toimi kovin herkästi, vaan niitä pitää painella voimalla. Jos haluaa keskeyttää ohjelman (tietysti maistaakseen tekeytyvää jäätelömassaa), on kansi irrotettava, jolloin koko laite sammuu.

Sen jälkeen prosessi on aloitettava alusta ja tiedettävä, kauanko massa oli ehtinyt pyöriä koneessa. Koneessa pitäisi ehdottomasti olla pieni testimaisteluluukku. Toki voi myös kokeilla itsehillintää, mutta se ei mielestäni sovi itsetehdyn jäätelön konseptiin laisinkaan!

Jäätelön laatu

Lopputulos riippuu pitkälti siitä, minkä asetuksen on valinnut. Kahden tunnin tavallisella jäätelötoiminnolla jäätelö on varsin pehmeää. Ei ole tavatonta, että jäätelökoneen tuotos pitää vielä laittaa pakastimeen hyytymään, mutta kahden tunnin ohjelman jälkeen olisin kuvitellut jäätelön olevan valmista syötäväksi. Vanhanaikaisella jääpatruunalla varustetulla laitteella saa pehmeää mutta syötäväksi kelpaavaa jäätelöä 25–35 minuutissa.

Jos taas valitsee pehmisohjelman, kestää jäätelön teko tunnin ja 20 minuuttia. Odotuksen päätteeksi koneesta tulee melko valuvaa massaa. Pitkä aika odottaa pelkkää pettymystä. Kaiken lisäksi kone on aika äänekäs pyöriessään, mikä ei ainakaan auta pahastumisessa.

Jos kalliimmilla koneilla saa nopeammin kylmempää jäätelöä, voi panostamisessa kompressorikoneeseen olla järkeä. Mutta jos jäätelökonetta käyttää vain harvoin, on jääpatruunaversio oikein oiva vaihtoehto.

Yhteenveto: Steba IC 110

Ajatus pienestä ja edullisesta kompressorilla varustetusta jäätelökoneesta on mahtava, mutta toteutus on tällä kertaa tehty liian halvalla. Steba IC 110:lla kestää kaksi tuntia tehdä pehmeää jäätelöä, eli sillä kestää huomattavasti kauemmin kuin perinteisillä jääpatruunaa hyödyntävillä koneilla. Äänekkyys varsinkin näin kauan käyvällä koneella on myös aikamoinen ongelma. Vaikea suositella tätä mieluummin kuin perinteistä jäätelökonetta, ellei sitten aio tehdä valtavia määriä jäätelöä vastamelukuulokkeet päässä.