Robotti-imureista on parissa vuodessa kehittynyt hurjasti parempia ja älykkäämpiä. Tekoäly, automaattinen lian tunnistus ja joustavat pyörät ovat luksusluokassa perusvarusteita. Ikävä kyllä se näkyy myös hinnoissa – markkinoiden edistyksellisimmät siivousrobotit maksavat jo yhtä paljon kuin 75-tuumaiset 4K-televisiot.

Kaikeksi onneksi osa hienoista ominaisuuksista on jo ehtinyt valua keskihintaisiinkin robotteihin. Liikkuvat harjat, korkea imuteho ja automaattinen pesuaineen annostelu ovat jo arkipäivää tässä hintaluokassa.

Robotti-imureiden valikoima kasvaa alati myös keskihintaisten puolella, ja niinpä LB Ääni & Kuva on testannut neljää eri valmistajan mallia selvittääkseen, mikä niistä tarjoaa parasta hinta-laatusuhdetta. Testissä pureudutaan laitteiden ominaisuuksiin, helppokäyttöisyyteen ja tietysti siivousjälkeen.

Harkittavaa ennen ostoksille suuntaamista

Robotti-imurin valitsemiseen vaikuttaa moni asia: kodin pohja ja tyyppi sekä käytössä oleva älykotijärjestelmä on hyvä huomioida hankintaa tehdessä.

Onko kotona useita kerroksia ja portaita? Ovatko kynnykset korkeita? Useimmat siivousrobotit onnistuvat ylittämään noin sentin tai parin korkuiset kynnykset.

Asuuko kotona koira, kissa tai pitkähiuksinen perheenjäsen? Onko ruokapöydän alla usein paljon muruja? Vastaukset näihin kysymyksiin voivat auttaa kiinnittämään huomiota harjan tyyppiin, imutehoon ja akunkestoon.

Monet siivousrobotit saa integroitua Google Homeen ja valmistajan omaan ekosysteemiin. Käytännössä robottia voi ohjata kolmannen osapuolen sovelluksella tai puheohjauksella Applen Sirin tai yhteensopivan älykaiuttimen kautta.

Keskihintaisten robottien plussat ja miinukset

Ilmeisin etu on hinta. Heikkoutena ovat varustelultaan, materiaaleiltaan ja toiminnoiltaan yksinkertaisemmat robotit. Sovelluksessa on usein vähemmän asetusvaihtoehtoja.

Jos ei kaipaa edistyksellisiä ominaisuuksia, ei niihin kannata tuhlata rahojaan. Hissijalat tuovat lisähintaa, mutta niistä ei ole iloa yksitasoisessa asunnossa, jossa kynnykset ovat litteitä.

Luksusmalleissa akunkesto on yleensä pidempi, säiliöt suurempia ja harjoissa kaikenlaisia erikoisversioita, mitkä eivät pienemmissä kodeissa ole välttämättömiä, etenkään, jos karvaisia perheenjäseniä ei ole. Kaikki näistä ominaisuuksista eivät tosin enää ole vain kalleimpien robottien yksinoikeutta.

Onkin aina tärkeää tutustua kiinnostavan mallin spekseihin. Ehkäpä automaattinen pesuaineen annostelu ja no-go-zonet ovat oleellisempia kuin lapsilukko ja moppauspäiden pesu 75-asteisella vedellä? Keskihintaisissakin malleissa voi olla odotettua enemmän ominaisuuksia.

Testistä

Tässä vertailussa on mukana neljä siivousrobottia, joiden hinnat vaihtelevat 500–700 euron välillä. Tilanne oli siis tämä testin alkaessa, mutta hinnat vaihtelevat jatkuvasti, joten kannattaa tarkistaa hintakehitys ennen ostopäätöstä.

Kolmen kuukauden testijakson aikana arvioin robottien kartoitusta, kykyä ylittää erikorkuisia kynnyksiä ja siivoustulosta erilaisilla lattiapinnoilla, kuten laatalla, puulla ja linoleumilla. Testi suoritettiin pääosin 50-neliöisellä kahden oleskelutilan alueella, joiden välillä ei ole kynnyksiä ja joiden lattiat ovat parkettia.

Siitä robottien työnsarkaa laajennettiin 85 neliömetrin alueelle, jossa on paljon kynnyksiä ja erilaisia pintamateriaaleja, matoilla ja ilman.

Testin aikana robotit sekä imuroivat että pesivät lattioita, yhdessä ja erikseen. Tulikokeena kaikkien piti putsata linoleumilta märät kahvinporot.

Kaikki robotit siivosivat max-asetuksella eli kovimmalla imuteholla, ekstrapuhdistuksella ja huolellisella reunojen siivouksella, jos tällainen ominaisuus vain mallista löytyi.

Osa roboteista onnistui tehtävissään mainiosti, osa tuotti pettymyksen. Huonompi tulos ei välttämättä tarkoita, että robotti olisi huono. Jotkut olivat selkeästi parmepia siivoamaan, kun taas jotkut toimivat nopeammin, kartoittivat paremmin tai tarjosivat paremman sovelluksen.

Voiton vei robotti, jos erottui siivoustuloksellaan, ominaisuuksillaan ja helppokäyttöisyydellään. Malli asettuu sitä paitsi vertailun edullisempaan päähän.