Sudio E2 tarjoaa sovelluksen, jossa voi valita vastamelun ja ympäristöäänten välillä, sekä 6-kaistaisen graafisen taajuuskorjaimen. Valmiita asetuksia on kuusi, esimerkiksi Balanced (ilman EQ:ta), Bass, Voice ja Podcast. Jostain syystä basso tuntuu katoavan, jos EQ:n laittaa päälle, joten jopa Bass-asetuksella ääni on latteampi kuin ilman taajuuskorjainta. Suosittelenkin jättämään koko toiminnon sikseen.
Kuulokkeissa valmiina olevat M-koon sovitteet eivät tiivistä omia korviani hyvin, mutta L toimii paremmin ja varmistaa paremman bassontoiston kumpaankin korvaan.
Sudio E2:n äänenlaatu
Äänenlatu on vallan hyvä, ja täyteläinen mutta tasapainoinen basso on sen suurin valttikortti. Laulu erottuu hyvin ja kokonaisuus kuulostaa hyvältä. Ikävä kyllä Sudio ei ole panostanut aptX:ään tai AAC:hen, joten on tyydyttävä heikkolatuisempaan SBC-koodekkiin. Se tekee soinnista latteamman ja yksiulotteisemman etenkin ylä-äänten osalta.
Lue myös: Sudio T2 – Onko Sudio saanut kokonaisuuden haltuun?
E2:n erikoisuus on Dirac Spatial Audio, joka tuo äneen pienoisen 3D-efektin. Musiikki tuntuu silti stereolta, ja suurimmaksi osaksi ei jää kaipaamaan aptX:n tai AAC:n tuomaa lisäkerrosta diskanttiin. Dirac ei myöskään pirsto elektronisen musiikin bassorytmien nopeudentuntua – pientä liukumista on, mutta kokonaisuutta se ei haittaa.
Spatial Audio toimii hyvin myös elokuvien katselussa. Netflix-sarja Castlevanian avausjakson lepakkoparvi tuntuu lepattavan hieman enemmän pään ulkopuolella kuin sen sisäpuolella. Myös soundtrack levittäytyy hiukan laajemmalle.
Kaiken kaikkiaan Sudio E2 on soinniltaan hieman bassopainotteinen, ja diskanttia olisi vastaavasti saanut avata enemmänkin. Mikä todennäköisesti olisi onnistunut aptX:n tai AAC:n avulla.
Puheluiden äänenlaatu on hyvä mutta jokseenkin sulkeutunut. Taustahäly vaimenee hyvin, mutta käyttäjän ääni jää silti hiukan mumisevaksi. Puhelaadun osalta Sudio jää testin keskivaiheille.
