Tämän testin tuotteet

Pikkuhiljaa olemme tottuneet siihen, että markkinoille tulee järkyttävän kalliita kuulokkeita, jotka toistavat musiikkia niin taianomaisesti, että pitää melkein nipistää itseään uskoakseen. Mutta kun törmää 1 500 euron nappikuulokkeisiin, miettii väkisinkin, kuinka pitkälle rahalla tätä nykyä oikein voi päästä.

Toisaalta: mitäpä sitä ei maksaisi parhaasta mahdollisesta äänestä? Nappikuulokkeet ovat sitä paitsi perinteisiä sankakuulokkeita helpompi ottaa mukaan minne vain, jolloin tilaisuuksia nauttia täydellisestä musiikista on enemmän. Sitä paitsi tämän hintaluokan sankakuulokkeet ovat usein periaatteeltaan avoimia, joten ne eivät edes sovi matkoille vuotavine äänineen. Suljetut kuulokkeet ovat paljon käytännöllisemmät. Nappikuulokkeissa on vielä sekin etu sankakuulokkeisiin nähden, että silmälasien kanssa ne ovat mukavammat.

Lue myös: Kaksintaistelu: Audeze LCD-X ja HiFiMAN Arya – Itkettävän hyvät kuulokkeet

Johtoa koko rahalla

Tällä kertaa testaamme toden teolla markkinoiden eksklusiivisimmat nappikuulokkeet: Sennheiser IE 900:n ja Audeze Euclidin. Kumpikaan ei ole langaton, sillä tietenkin näiden kansa pitää saada valita haluamansa soitin ja vahvistin – ja välttää Bluetoothin mukanaan tuoma digitaalinen kohina ja pakattu ääni.

Sekä Sennheiser IE 900 että Audeze Euclid on varustettu vaihdettavalla johdolla, mutta vain Senneheiserin mukana toimitetaan useita balansoituja ja balansoimattomia kaapeleita. Audeze pyytää niistä lisähintaa, mutta tarjoaa vaihtoehtona myös sisäänrakennetulla Bluetooth-vastaanottimella ja vahvistimella varustetun kaapelin. Molemmissa kuulokkeissa on lähes identtiset MMCX-liittimet, mutta Sennheiserin plugi on hieman pidempi kuin Audezella. Niinpä Audezen kuulokkeita voisi käyttää Sennheiserin kaapeleiden kanssa, mutta ei toisin päin.

Dynaaminen vai planaarinen?

Testin kuulokkeet edustavat eri tekniikoita. Saksalainen Sennheiser IE 900 on rakenteeltaan perinteinen eli dynaaminen. Dynaamisia elementtejä on ehditty vuosien varrella hioa monen valmistajan taholta. Dynaamisten elementtien etu on kestävyys: niitä on vaikea saada rikki kovallakaan vahvistinteholla. Ennemmin menee kuulo kuin kuulokkeet! Vuosien aikana valmistajat ovat sitä paitsi saaneet dynaamiset kuulokkeet kuulostamaan erittäin, erittäin hyviltä.

Amerikkalainen Audeze puolestaan luottaa planaarisiin elementteihin, eikä huippumalli Euclid tee poikkeusta. Planaaristen eli magnetostaattisten elementtien rakenne perustuu kahteen äärettömän ohueen kalvoon, joiden välissä on magneetti. Dynaamiseen rakenteeseen verrattuna etu on nopeammassa transienttivasteessa. Koska pienikin värähdys riittää, soi ääni puhtaammin ylärekisterissä ja basson, keskirekisterin ja diskantin välinen koheesio on parempi.

Planaaristen kuulokkeiden miinuspuolena on usein dynaamisia kuulokkeita matalampi volyymi, sillä kovalla äänenvoimakkuudella ääni helposti säröilee. Toinen haitta on se, että bassontoisto vaatii suurten ilmamäärien liikuttelua. Todella litteät tasomagneetit eivät saa liikuteltua hurjia määriä ilmaa, joten basso jää helposti vaisuksi. Ratkaisuna käytetään elektroniikkaan tehtäviä säätöjä, mikä taas vaikuttaa herkkyyteen. Niinpä syväbassoa tarjoavat magnetostaattiset kuulokkeet ovat usein aikamoisia tehosyöppöjä vahvistimen suhteen. Myös kalvo on usein huomattavasti suurempi kuin dynaamisessa elementissä, mikä taas pakottaa kuulokenapista kookkaamman.

 

Kaksintaistelu!

Ei voida sanoa, että magnetostaattiset kuulokkeet olisivat parempia kuin dynaamiset, tai toisin päin. Vaihtelua on mallista ja omasta mausta riippuen. Se ei kuitenkaan estä meitä selvittämästä, kumpi on yleisesti ottaen parempi tajuttoman kallis luksusnappikuulokemalli:  Sennheiser IE 900 vai Audeze Euclid?

Kuulokkeita on testattu erilaisia musiikkityylejä soittamalla. Molempia käytettiin kannettavan Astell & Kern A&ultima SP2000T -soittimen ja pöytämallisen FiiO K9 Pro ESS -kuuloke-DAC:n kanssa. Lisäksi kokeilimme, miten kuulokkeet pärjäsivät heikolla vahvistinteholla ja kytkimme ne kannettavan tietokoneen kuulokeliitäntään.