Kun avaan Beo Grace latauskotelon ensimmäistä kertaa, saan mielleyhtymän Zippo-sytyttimeen. Kotelon tarkasti napsahtava kansi vie minut hetkeksi takaisin 90-luvulle, jolloin kaikilla – myös savuttomilla ystävilläni – tuntui olevan Zippo-sytkäri taskussa. Jään napsauttelemaan kantta kiinni ja auki ihan vain siksi, että se tuntuu niin hauskalta.

Beo Grace on kauttaaltaan kiillotettua alumiinia kuulokenapeista koteloon, ja luksus tuntuu jo ennen kuin saa kuulokkeet korviinsa. Hintakin tuntuu – pahalta, sillä kuulokkeista pitää pulittaa 1 200 euroa.

Alumiinia siellä, alumiinia täällä

Kun testasin pari vuotta sitten Beoplay EX -kuulokkeita, jotka on sittemmin mallistossa korvannut Beoplay Eleven, ihastuin mallin laatuvaikutelmaan. Kuulokkeet olivat kuitenkin muovia, joka oli pinnoitettu ohuelti metallilla. Beo Gracen korvista törröttävät mikrofonivarret taas ovat täyttä alumiinia, jonka pintaan on kaiverrettu B&O-logo. Kuulokkeet on muuten tehty kovasta muovista – nämä kuulokkeet eivät todellakaan tunnu halvoilta.

Näppärä kotelo – mutta ei Auracastia

Latauskotelo poikkeaa massasta ominaisuudellaan, jota ei kaikilta löydykään: sen voi kytkeä äänilähteeseen USB-C- johdolla tai analogisella 3,5-millisellä plugikaapelilla, jolloin se toimii langattomana lähettimenä kuulokkeille. Kätevää esimerkiksi lentokoneessa tai sellaisen laitteen kanssa, jossa ei Bluetoothia ole. Hyvin keksitty toiminto segmentissä, jossa ollaan totuttu siihen, että latauskotelo vain lataa kuulokkeet.

Kotelo lähettää musiikin kuulokkeisiin LC3-koodekilla, joka teknisesti on osa LE Audio -standardia, johon myös Auracast kuuluu. Beo Grace ei kuitenkaan tue Auracastia. Se olisi varmastikin ollut helppo toteuttaa, joten poisjättäminen tuntuu tietoiselta valinnalta.

Sen sijaan kuulokkeissa on panostettu jännittävään uutuuteen nimeltä NearTap. Äänenvoimakkuutta ja toimintoja ohjataan painamalla ihoa korvan edestä, ei siis kuulokenappeja itseään. Pieni mutta tyylikäs yksityiskohta, joka myös toimii melkeinpä yhtä hyvin kuin jos ohjaus tapahtuisi kuulokenapeista. Lisäksi ihon painelu toimii helposti myös sateella.

Huippuluokan vastamelua

Vastamelu tekee vaikutuksen. Ajoin moottoritiellä 110 kilometriä tunnissa, ja Beo Grace sai tien kohinan lähes kokonaan poistettua. Ei soinnin heilumista, ei töyssyjä. Tällaiseen vastameluun pystyvät vain kaikkein parhaimmat.

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että tavanomaisemmat kuulokkeet nimittäin heijaavat samassa tilanteessa. Kun melun määrä vaihtelee, järjestelmä ei aina onnistu nappaamaan kaikkia taajuuksia yhtä tehokkaasti kummaltakin puolelta päätä. Beo Gracen kanssa näin ei käy, vaan sen vastamelu toimii yhtä hyvin kuin Sony WF-1000XM6-kuulokkeilla, joka referenssimallimme nappikuulokkeiden vastamelussa.

Vaikuttavaa sointia – ainakin jossakin määrin

Äänenlaatu on hyvää. Oikein hyvää. Mutta ei hämmästyttävää. Keskirekisteri on selkeä ja läpinäkyvä, joten laulu ja soittimet toistuvat intiimisti, melkein kuin hyvillä lattiakaiuttimilla. Nuoren Tenille Townesin The Acrobat kuulostaa kauniilta, niin laulu kuin kitarakin. Bill Calahanin syvä ääni tulee miellyttävästi esiin kappaleella Why Do Men Sing. Diskantti on sileämpi kuin mihin olen Bang & Olufsenilla tottunut. Ei terävyyttä, ei kovuutta.

Äänikuva on kuitenkin jokseenkin kapea. Se vetäytyy enemminkin keskelle kuin avautuu ulospäin. Tori Amosin Stronger Together soi laveammin sekä OnePlus Buds Pro 3:lla että Nothing Ear (3):lla, jotka molemmat ovat parin sadan euron hintaluokassa. Myös Sonyn nappikuulokkeet ovat äänenlaadultaan monessa tapauksessa paremmat. Beo Gracen bassosta puuttuu syvyyttä ja painoa. OnePlussan nappikuulokkeet saavat Harry Stylesin Aperture-kappaleen bassorummun iskemään fyysisemmin ja viihdyttävämmin. Yksinkertaisesti eläväisemmin.

Ylistän silti Beo Gracen äänenlaatua, sillä kuulokkeet kuulostavat erittäin hyvältä akustisen musiikin, jazzin ja laulun kanssa. Valitettavasti 1 200 euron hinta ei kuitenkaan tee kuulokkeista merkittävästi parempia parhaisiin 300 euron hintaisiin verrattuna. Dynamiikat, lavatuntuma tai basso eivät enää kasva hinnan mukana, sillä liikkumavaraa ei oikeastaan ole enempää. Markkinoilla on monta aivan ilmiömäistä kilpailijaa, jotka maksavat murto-osan Bang & Olufsenin nappikuulokkeista.

Puheentoisto: selkeää mutta ei täydellistä

Mikrofonivarsien ansiosta mikrofonit on saatu tavallista etäämmälle korvista. Suunnatut mikrofonit ovat samalla myös kauempana toisistaan, minkä ansiosta prosessori saa paremmin vaimennettua taustamelua aiheuttamatta samalla ongelmia puheeseen. Kun puhun puhelimessa, ääneni kuulostaa tulevan lähempää kuin monilla kilpailijoilla.

Mutta sillä on hintansa. S- ja F-äänteet kuulostavat digitaalisilta ja keinotekoisilta. Vaiva ei ole hirvittävän häiritsevä ja keskusteluista saa aivan hyvin selvää. DSP:n käsittelyn aiheuttamat artefaktit kuitenkin kuuluvat, kun prosessori yrittää saada puheen kuulumaan lähempää kuin missä se oikeasti on. On pieni pettymys, että näinkin ylellinen tuote kompastuu tällaiseen.

Suorituskyky ei ole kaikki kaikessa

Beo Gracessa ei olekaan kyse pelkästä suorituskyvystä. Vaikka Montblancin kynä tuntuu paremmalta kädessä kuin Bic, se ei ole se syy, minkä takia tyylitietoinen bisnesväki kanniskelee monen sadan euron kyniä taskuissaan. Kollega, joka ei ole Montblancista kuullutkaan, ei edes huomaa koko kynää. Kynä kuin kynä! Mutta joku toinen, joka tuntee merkin, tunnistaa sen saman tien.

Patek Philippen kello toimii samalla tavalla. Se ei näytä aikaa sen tarkemmin kuin parinkympin Casio, mutta se ei olekaan tässä se idea. Näissä jutuissa on ihan muu idea.

Beo Grace on nappikuulokepuolella tätä ideaa edustava tuote, jossa tosin on yksi poikkeus: sen äänenlaatu on oikeasti hyvä. Äänenlaatu on yhtä hyvä kuin parhailla 300 euron kuulokkeilla – mutta ei parempi. Useimmat, jotka huomaavat jonkun korvissa Beo Grace -kuulokkeet, ajattelevat vain, että siinä on nappikuulokkeet. Ehkä vähän tavallista hienommat. Mutta he, jotka tunnistavat mikrofonivarsien alumiinin ja mittasuhteet sekä kaiverretun logon – he tietävät, mistä on kyse. Heille sillä on merkitystä. Ja heidät Bang & Olufsen haluaa vakuuttaa.

Eikä siinä ole mitään vikaa, kunhan käsityö vastaa hintaa. Ja minusta Beo Gracen kohdalla näin on laita. Kyse on arvon ajattelemista toisella tapaa. Ongelma ilmenee vain, jos ajattelee ostavansa ylivoimaista äänenlaatua. Sitä ei ole tarjolla. Ostaessa saa jotakin muuta.

Korjauskelvoton

Beo Gracen ja Patek Philippen välillä on eräs merkittävä ero: kello on korjattavissa sukupolvelta toiselle. Beo Grace taas on Bluetooth-laite kiinteällä akulla. B&O:n mukaan kuulokkeet kestävät 2 000 latauskertaa ennen kuin kapasiteetti laskee alle 80 prosentin. Muut valmistajat eivät vastaavia lukemia lupaa, ja B&O tarjoaa tuotteelle kolmen vuoden vaihtotakuun, mikäli akku tai jokin muu osa lakkaa toimimasta. Sen jälkeen omistaja ei oikein voi tehdä mitään, jos kuulokkeet hajoavat.

Näin kalliille tuotteelle se tuntuu odotusten pettämiseltä. Varsinkin kun yritys puhuu paljon vastuullisuudesta. Ja varsinkin kun Fairphone lupaa, että sen budjettiluokan Fairbuds-kuulokkeet voi korjata.

Kenelle Beo Grace on suunnattu?

On helppo kuvitella tyypillinen ostaja B&O:n in-ear-kuulokkeille. Ihminen, joka matkustaa business-luokassa ja haluaa huomaamattomat nappikuulokkeet kampauksen pilaavien sankakuulokkeiden sijaan. Ihminen, joka pukeutuu huolitellusti, valitsee huolella kynänsä ja rannekellonsa ja joka vaatii kuulokkeiltaan samaa tasoa. Heille Beo Grace on täydellinen valinta. Vastamelu on parasta laatua, design läpeensä harkittua. Ensivaikutelma ratkaisee – jos epäröi, ei kuulu kohderyhmään.

Yhteenveto

Bang & Olufsen Beo Grace on luksustuote sanan kaikissa merkityksissä. Vastamelu on alan parasta, design on harkittua pienintäkin yksityiskohtaa myöten ja kotelo langattomine lähettiminen aidosti fiksuja. Ääni on hyvä ja miellyttävä, mutta ei huomattavasti parempaa kuin 300 euron nappikuulokkeilla. Puheluissa on selkeä äänenlaatu, mutta s-äänteet tosituvat digitaalisen kuuloisina.

1 200 eurolla ei saa parempaa tekniikkaa. Sillä saa käsityötä, materiaaleja ja hillittyä ylellisyyttä, jotka vain tietyt ihmiset huomaavat. Jos kuulut siihen ryhmään, on Beo Grace loistava valinta. Jos olet epävarma asiasta, on markkinoilla paljon vaihtoehtoja, jotka tarjoavat yhtä hyvää äänenlaatua neljänneksellä B&O:n hinnasta.