En enää pitkään aikaan ole pitänyt hulluna ihmistä, joka maksaa kuulokkeista tuhansia euroja. Sen verran syvät taskut vaatii myös Audeze LCD-5. Ollakseni rehellinen, on minuakin puraissut hifikuulokekärpänen, joten en ole täysin objektiivinen asia suhteen. Kun ääni on intohimo, pitää tunnustaa se tosiseikka, että kaiuttimista – maksoivatpa ne mitä tahansa – ei oikein tahdo saada yhtä hyvää äänenlaatua kuin parhaista kuulokkeista. Vaikka olen kyllä heikkona hyviin kaiuttimiinkin, siitä ei ole kyse!

Eikä ero ole kaiuttimien vika, vaan yleensä huoneen. Häiriötä aiheutuu esimerkiksi ääniaaltojen heijastuen edestakaisin pinnoista ja tehden kaikua sointiin. Maailman parhaistakin kaiuttimista kuunneltu musiikki voi silloin jäädä vaisuksi kopioksi alkuperäisestä.

Kuulokkeet korjaavat tilan vaikutukset

Kuulokkeita käyttämällä huone ei pääse vaikuttamaan akustiikkaan. Kuulokkeet yksinkertaisesti kytkevät kuulijan läheisemmin musiikkiin. Kuulokkeiden harvoja haittapuolia on se, ettei nistä voi nauttia kuin yksi ihminen kerrallaan. Mutta myönnettäköön nyt sekin, että keskittynyt musiikinkuuntelu toimii parhaiten yksin. Toinen miinus on vaikeammin paikattava: kuulokkeilla kuunneltaessa ei musiikki värähtele kehossa asti. Ellei sitten hommaa haptista Buttkicker-värähtelylaitetta sohvan alle…

Planaarimagneettista highendia

Avoimen LCD-5:n kohdalla on amerikkalainen Audeze halunnut tehdä parhaimmat kuulokkeensa, joiden käyttö on mukavaa vaikka koko päivän. Se on tärkeää musiikkiharrastajien kannalta, mutta myös kaikkien äänen ja musiikin parissa työskenteleville.

Lue myös: Stax SR 009S – Tämä ei ole ääntä vaan TAIKAA

Kuten kaikki Audezen kuulokkeet, edustaa LCD-5 planaarimagneettista tekniikkaa. Tyyppi eroaa perinteisistä dynaamisista kuulokkeista siinä, että ääni syntyy kahden magneetin välissä leijuvan ohuen metallilevyn värähdellessä signaalin tahtiin. Tavallisissa dynaamisissa kuulokkeissa elementeissä on raskaammat kalvot, joiden pinta-ala on pienempi mutta värähtelynopeus hitaampi. Usein – mutta ei aina – dynaamisten kuulokkeiden etu on vahvempi bassontoisto ja kovempi äänenpaine, kun taas planaarikuulokkeilla transienttivaste on nopeampi ja säröä vähemmän – ainakin siihen asti, että se ylikuormittuu.

Planaarimagneetit muistuttavat hiukan sähköstaattisia paneeleita, mutta ne eivät tarvitse virtaa ulkopuolelta toimiakseen. Magneettien voima ja kuulokeliitännän kautta tuleva elektroninen äänisignaali riittävät.

Kuva: Audeze

LCD-5: kutistettu huippumalli

Pitkään planaarikuulokkeet olivat eksoottisuus, joiden hinta oli moninkertainen dynaamisiin kuulokkeisiin nähden, mutta nykyään planaarikuulokkeita voi löytää melko kohtuulliseenkin hintaan. Audeze LCD-5 ei ole sellainen. Jos tonni on mielestäsi paljon kuulokkeista, niin kerro se viidellä – Audezen viidentuhannen euron kuulokkeet tavoittelevat nimittäin maailman parhaan kuulokemallin asemaa.

Käsintehtyä laatua

LCD-4-mallin korvaava LCD-5 on tehty käsin. Nähtyäni 5-mallin kuvan ensi kerran, en kiinnittänyt juuri huomiota sen ulkonäköön, sillä se muistutti Audezen yleistä kuulokemuotoilua: paksut pehmusteet ja metalliset sangat kuppien kiinnikkeinä – ja kupin keskellä tietysti suuri A niin kuin Audeze.

Kun vihdoin sain LCD-5-mallin testiin ja avasin ensimmäistä kertaa kuulokkeiden tyylikkään mustan metallilaatikon, tajusin heti, miten paljon pienempi uutuusmalli on edeltäjiinsä verrattuna. LCD-4 oli massiivinen malli, joka painoi 735 grammaa – ilman johtoa! – mutta LCD-5 on paljon kompaktimpi. Se on 40 % kevyempi ja painaa enää 420 grammaa. Kuppien pehmusteet ovat yhä paksut, mutta niiden ympärysmitta on paljon pienempi. Koko korva mahtuu edelleen kupin sisään, mutta korvaa ympäröi ohuempi seinämä.

LCD-5:n nahkapehmusteet ovat uudenlaiset edeltäjiinsä verrattuna. Hiilikuituisen sangan on tarkoitus pehmustaa optimaalisesti, ja magnesiumkuori tekee rakenteesta jäykän suhteessa painoon. Kaapelikin on uusi ja tehty äärimmäisen puhtaasta kuparista.

Tarvitsee hyvän vahvistimen

Audeze LCD-5-kuulokkeiden impedanssi on erittäin alhainen 14 ohmia. Ne pitää siis yhdistää vahvistimeen, jonka ulostuleva impedanssi on alhainen, mielellään jopa alle 1 ohmin, jotta ääni ei säröilisi. Matalan impedanssin kuulokkeet hyötyvät oikean ja vasemman kanavan erottelusta balansoidun kaapelin avulla. Eron balansoidun ja balansoimattoman kaapelin välillä kuulee siis selkeämmin näillä kuulokkeilla kuin korkeamman impedanssin omaavilla malleilla. Jos haluaa balansoidun XLR-kaapelin, sen voi ostaa erikseen.

Myös herkkyys on LCD-5 on alhainen, vain 90 dB 1 mW:lla. Edullisemman LCD-X:n voi huoletta kytkeä heikon kannettavan kuulokeliitäntään, mutta tätäpä ei. Ehei, LCD-5 tarvitsee kunnon vahvistimen herätäkseen eloon.

Audeze LCD-5:n testaamisessa käytettyä testivälineistöä. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Kokeilemamme vahvistimet

Suurimmaksi osaksi käytin testissä Auralic Taurusta, Hegelin HD30-DA-muunninta ja MacBook Pro -kannettavaa sekä Roonia signaalinlähteenä. Lisäksi kokeilin kuulokkeita Burson Soloist 3X Grand Tourer -vahvistimen kanssa. Kaikkein ylellisimpänä vaihtoehtona testasin T+A HA 200 -vahvistinta, joka oli suosikkini – ja joka on järjettömän kallis (lähes 7 000 euroa). Minulla oli myös kiintoisa kokemus McIntosh MHA200:n kanssa.

Superneutraalia ja silkinsileää sointia

Kun laitoin kuulokkeet ensimmäistä kertaa korvilleni, hämmästyin siitä, miten kevyet ne olivat. 420 grammaa on tietysti paljon, jos on tottunut tavallisiin langattomiin kuulokkeisiin, mutta LCD-5 ei tunnu lainkaan painavalta. LCD-X- ja LCD-2-malleihin verrattuna LCD-5 on ihan eri maata. Mukavuus on huippuluokkaa ja samalla ne istuvat jämäkästi, vaikka kuinka heiluttelisi päätä musiikin tahtiin.

Omistan itse Auralic Tauruksen, joten luonnollisesti se päätyi useimmiten käyttöön testin aikana. Se pärjää lähes kaiken kanssa, mitä sille tarjoan, mukaan lukien LCD-5:n. Yhdistelmä osoittautui itse asiassa erittäin toimivaksi. Keskirekisteri soi upeasti! Brönnerin trumpetti Cohen-coveri A Thousand Kisses Deep tuntuu soivan lähempänä kuin koskaan ennen, ja Dieter Ilgin kontrabasson raspi tulee upeasti esiin. Samalla kuulija pysyy jatkuvasti tietoisena taustaäänistä, kun muusikot hengittävät ja niiskuttavat mikrofoneihin.

Kokonaisuus kirkastuu – mutta menettää ehkä hiukan dynamiikkaa – T+A HA 200 -vahvistimen kanssa. Tämä vahvistin onnistuu kaiken kaikkiaan tuomaan kuulokkeiden parhaimman esiin. Jokainen ylä-äänen vivahde erottuu selkeästi, kun taas bassorekisterin alataajuudet toistuvat mitä luonnollisimmalla tavalla.

McIntosh + LCD-5 – ei toimi

Kiinnostavaa kyllä, McIntosh MHA200 ei toimi erityisen hyvin LCD-5:n kanssa. Itse asiassa yhteensopivuus on aika huono. McIntoshin vahvistimella on asetus 32 ohmille ja jopa 600 ohmin kuormalle. McIntosh on unohtanut tällaiset matalan impedanssin kuulokkeet kokonaan.

32 ohmin asetuksella sointi pysyy paremmin hallinnassa kuin korkeammalle impedanssille asetettuna, sillä musiikin päälle laskeutuu 100, 250 ja 600 ohmilla aina vain suurempi peitto. Ääni sulkeutuu mutta alkaa myös säröillä selvästi. 32 ohmilla tilanne ei ole niin paha, vaan ääni on ihan hyvä – mutta ehkä viiden tonnin kuulokkeilla ei tavoitella vain ihan hyvää ääntä. McIntoshilla impedanssiteoriaa pääsi kokeilemaan käytännössä, ja se näyttää pitävän, joten se ilo tästä kokeilusta sentään oli.

Burson-vahvistimella tilanne onkin aivan toisenlainen, sillä se on mielestäni erottelevampi kuin Taurus ja tarjoaa enemmän tehoja (6 wattia vs. Tauruksen 4,5 wattia 32 ohmilla). Subjektiivisesti katsoen T+A HA 200 tuntuu olevan samalla tasolla, vaikka sen tehoja ei olekaan ilmoitettu. 100-watin virtalähde kertoo kuitenkin jotain. T+A on erottelevuudessa ja vivahteissa omaa luokkaansa eikä tunnu kiristävän ääntä vaikka mikä olisi. Ääni on puhtaan musikaalinen, ja yhdessä LCD-5:n kanssa musiikista saa esiin kaiken mahdollisen.

Pakkauksessa tulee 6,3-millisellä liittimellä varustettu 2,5-metrinen balansoimaton kaapeli sekä balansoitu XLR. Kuva: Audeze

Onko mitään parempaa tarjollakaan?

LCD-5:n äänen kuvailu on samaan aikaan helppoa ja vaikeaa. Se on niin neutraali, että ääniteknikko tunnistaa heti kuulokkeet puettuaan käsittelemänsä kappaleen. Kunhan työssä käytetyt studiomonitorit ovat hoitaneet hommansa.

Äänessä on jotain enemmänkin. Sitä jotain. Sävelten välisen hiljaisuuden mainitseminen tuntuu kliseeltä, mutta LCD-5:n kohdalla hiljaisuus todella on tärkeää. Jokainen värähdys on niin äärimmäisen tarkka, että kuulokkeet lähettävät kuulijan uskomattomalle musikaaliselle matkalle, joka loppuu vasta, kun kuulokkeet riisuu – mieluiten tuntikausien session jälkeen, sillä kuulokkeet ovat niin mukavat, että aika ja paikka unohtuvat.

Vertailua muihin

Tein jokin aika sitten vertailun Audeze LCD-X:n ja HiFiMAN Aryan välillä. Molemmat edustavat highendiä mutta maksavat alle kolmanneksen LCD-5:n hinnasta. Ja vaikka kumpikin on upea, herättää 5-malli tunteet eloon aivan eri tavalla. Tekee melkein mieli itkeä kuunnellessani Longingia Dobrinka Tabakovan Concerto for Cello & Strings– teoksesta.

T+A Solitaire P (testi tulossa) on saman hintaluokan planaarikuulokemalli. T+A on painavampi ja väljempi malli, joten niiden kanssa istutaan mieluiten hiljaa paikoillaan. Äänikuva on täyteläisempi ja lämpimämpi ja ylärekisteri hiukan vetäytyneempi. Ilmavuutta siitä ei puutu, vaan kuulokkeet vain soivat eri tavalla. T+A muistuttaa akustoituun huoneeseen tuotuja highend-kaiuttimia toistaen ääntä pehmeästi ja kermaisesti, kun taas LCD-5 tarjoaa neutraalia sointia, joka vedonnee ääniteknikoiden lisäksi harrastajiin, jotka haluavat musiikin toistuvan riisuttuna ja rehellisenä.

 

Audeze vai Stax?

Paras vertailukohta Audezelle on Stax SR-009s. Staxin ääniprofiili on samanlainen eli molemmat ovat äärimmäisen neutraaleja. Ja molemmat onnistuvat tarjoamaan sitä jotain. Staxin kuulokkeet toistavat rytmiä ja musiikkia vieläkin keveämmin ja ovat läsnäolossaan melkein pelottavan läpinäkyvät. SR-009s:n kanssa kokeilemani vahvistin Stax T8000 ei oikein riittänyt tuomaan äänenpainetta kuulokkeisiin. Planaarikuulokkeiden kanssa mikä tahansa vahvistin ei käy, mikä vaikeuttaa valintaa. Olen lukenut monen kehuvan Audiovalve Luminarea ja Mjölnir KGSSHV:tä Staxien kumppanina, mutta itse en ole päässyt kokeilemaan.

Omiin kokemuksiini pohjautuen sanoisin siis, että LCD-5 on kevyttehoisempi kuulokemalli, joka käy monen vahvistimen kanssa, kunhan tehoja riittää ja toiminta on alhaisella impedanssilla vakaata.

Yhteenveto: Audeze LCD-5

Ennen kuin hylkää 5 000 euron kuulokkeet hulluna investointia, kannattaa hemmotella korviaan ja käydä kuuntelemassa Audeze LCD-5-kuulokkeita. Niiden sointi on niin ihmeellinen, että ne lyövät melkein kaikki muut laudalta. Toki highendiä saa puolet edullisemminkin, ja osa niistä pystyy haastamaan LCD-5:n tietyiltä osin.

Mutta mukavuuskin on kannattaa ottaa huomioon, ja Audeze on onnistunut luomaan lähes painottomat kuulokkeet, jotka istuvat kuitenkin riittävän jämäkästi pysyäkseen päässä vaikka innostuisi moshaamaankin. Mikä muu highend-kuuloke pystyy samaan?

Pari seikkaa on syytä huomioida ennen LCD-5:n hankintaa. Alhainen impedanssi vaatii tehokkaan vahvistimen, jolla on matala ulostuleva impedanssi. Kohtuullinen herkkyys tarkoittaa sitä, että elämys ei ole kovin kummoinen, jos vahvistimesta loppuvat tehot – näitä kuulokkeita ei käytetä suoraan MacBookin kuulokeliitännästä.