Kun ajatellaan stereoita, tulee mieleen kaksi kaiutinta ja niiden välissä möllöttävä vahvistin. Mutta miksipä ei heivaisi vahvistinta ja rakentaisi järjestelmää vain kahdesta aktiivikaiuttimesta? Tähän ratkaisuun on päätynyt Electrocompaniet Tana-sarjallaan. Tana SL-1 on pääkaiutin, joka toimii myös yksinään. Se yhdistetään kotiverkkoon mieluiten ethernet-johdolla, jotta vakaus olisi optimaalinen. Kaiuttimessa on sisäänrakennetut suoratoistopalvelut, ja siihen saa digitaalisia audiolähteitä (vaikkapa television) ja CD-soittimen kiinni. Sitten on vaatimattomampi malli L-1, jonka äänenlaatu on yhtä hyvä kuin SL-1, mutta se vaatii SL-1:n toimiakseen. Kaiuttimet määritellään oikeaksi ja vasemmaksi EC Remote -mobiilisovelluksesta.
EC Living on Electrocompanietin monihuonejärjestelmämerkki ja Sonosin ilmeisin kilpailija tässä testissä. Jos eri huoneissa on SL-1-kaiuttimia, ne voidaan ryhmittää ja ohjata sovelluksesta. Kirjoitushetkellä ei vielä ollut bileasetusta, jolla kaikki kaiuttimet saisi soittamaan samaa musiikkia yhtä aikaa, mutta se on luvattu ohjelmistopäivityksen myötä.
EC Living on helppo asentaa, joskaan ei niin helppo kuin Sonos. Tuki on Spotify Connectille ja Tidalille, ja AirPlayn ja DLNA:n avulla voi käyttää myös muita kuin edellä mainittuja palveluita. Sovellus toimii hyvin ja portaation bassonsäätö tekee tilaan ja tunnelmaan sopivan soundin säätämisestä helppoa. Jos kaiuttimet sijoittaa kirjahyllyyn, voi bassoa hieman vaimentaa. AInoa valittamisen aihe on, että säätö tapahtuu asetusvalikossa, johon ei ole suoraa pääsyä, mikäli on ehtinyt skrollailla itsensä Tidalin syövereihin. Pitää palata aivan alkuun tehdäkseen muutokset ja sitten taas palata Tidaliin. Ääniasetuksiin olisi hyvä päästä suoraan, riippumatta siitä, missä kohtaa sovellusta seikkailee.
Äänenlaatu
Soundissa ei kuitenkaan ole mitään valittamista. Ylä-äänet erottuvat selkeästi, joten laulu on tarkkaa ja kirkasta, symbaalit ja viulut soivat kauniisti myös. Keskirekisteri on täyteläinen, toisin kuin Sonosilla. EC Living saa enemmän irti Jason Isbellin kitarasta, ja viuluissa on täyteläisyyttä, mikä tekee soinnista luonnollisen kuuloisen. Sonosilla ilmenevä hiukan digitaalisen vivahde ei häiritse EC Livingillä. Epäilemme syyksi analogista AB-luokan vahvistinta, sillä Sonosilla luokka on D.
Electrocompaniella on enemmän dynamiikka ja eläväisyyttä, ja soundi on johdonmukaisesti hyvä. EI se samaa luokkaa ole kuin supernopealla ja supertarkalla äänikuvalla, jonka Marantz M-CR611 ja KEF Q150 onnistuvat luomaan,mutta EC todistaa, että ulkoinen vahvistin ei ole välttämätön aidon hifi-äänen saamiseksi.
