Tosiharrastajat pelaavat PC:llä, se tiedetään. Valitettavasti usein PC-pelaaminen on tarkoittanut sitoutumista suureen pöytäkoneeseen, joka vaatii valtavasti tilaa muun muassa tehokkaiden tuulettimiensa vuoksi. Mutta mitä tehdä, jos haluaa yhden kannettavan koneen, jolla voi sekä pelata että työskennellä? Vastaus on peliläppäri. Yhä useampi valmistaja on alkanut tehdä kannettavia tietokoneita, joiden tehot riittävät pelaamiseenkin, joten valikoimaa on nyt enemmän kuin koskaan. Ikävä kyllä pelikannettavan kanssa on tehtävä kompromisseja muilla alueilla.
Kannettava on kallis. Kokonsa vuoksi läppäri maksaa enemmän kuin samantehoinen mutta suurempi pöytäkone.
Pienempi kuori tarkoittaa myös sitä, että prosessori ja etenkin näytönohjain joutuvat tekemään töitä välttääkseen ylikuumenemisen. Niinpä tarvitaan tuulettimia – pieniä, nopeita ja kovaäänisiä tuulettimia.
Viimeisimpänä muttei suinkaan vähäisimpänä mainittakoon, että kannettavat ovat pakettiratkaisuja, jossa kaikki ominaisuudet on integroitu emolevyyn. Tämän johdosta omien päivitysten tai parannusten teko komponentteja – etenkin näytönohjainta – vaihtamalla on vaikeaa tai jopa mahdotonta.
Jos nämä rajoitteet eivät ole este, valinnanvaraa on. Testasimme kuusi kannettavaa, jotka sopivat sekä työskentelyyn että pelaamiseen. Kaikissa on Intelin uusi Core i7-prosessori, runsaasti RAM-muistia ja Nvidia viimeisimmän Geforce GTX 10 -sarjan näytönohjain. Ja hinnat ovat sen mukaiset.
Mutta palataanpa ihan alkuun. Miksi pelaamisen pitäisi ylipäätään käyttää PC:tä, onhan pelikonsolitkin keksitty? Perusteluita on useita:
Kuvanopeus
Erittäin tärkeä asia tietokonepelaamisessa on kuvanopeus, joka ilmaistaan fps-luvulla (frames per second). Grafiikoiden tökkiminen ei ole vain ikävän näköistä, vaan tietää 3D-peleissä varmaa kuolemaa. Monissa nykykoneissa on runsaasti prosessoritehoja ja RAM:a. Pullonkaulaksi muodostuukin sisäänrakennettu näytönohjain, jota kutsutaan myös nimellä GPU (Graphics Processing Unit). Tehokas näytönohjain vie pelaajan jo pitkälle, ja monesti pelkkä RAM-muistin lisääminen ei tuo paljoakaan hyötyä.
Resoluutio
Siinä missä pelikonsoleita ei vielä useinkaan ole varustettu Full HD:llä – laitteiden tehot eivät vain riitä, jos ei tyydy 30 fps:n kuvanopeuteen – ovat PC-käyttäjät nauttineet Full HD:stä ja 60 fps:n nopeudesta jo jonkin aikaa. Itse asiassa PC:iden kohdalla on tapahtumassa jo siirtymistä vieläkin tarkempaan resoluutioon ja 4K:hon. 4K-resoluutioon on kuitenkin vielä hieman matkaa, ja se vaatii enemmän kuin GeForce GTX 1080 -kortin (Nvidian tämänhetkinen huippumalli) pyörittääkseen uusimpia pelejä UHD-resoluutiolla. Samasta syystä olemme hämmästyneet siitä, että monella tämän testin laitteella näytöt tukevat 1080p-resoluutiota korkeampaa resoluutiota, mutta koneiden omat näytönohjaimet eivät kuitenkaan kykene käsittelemään tällaisia tarkkuuksia tyydyttävällä kuvanopeudella. Jos haluaa 4K-tason kuvaa, suosittelemme vähintään GeForce GTX 1080ti -korttia tai jopa kahta GTX 1080 -korttia – mikä sulkeekin tämänhetkisten markkinoiden kannettavat tietokoneet kisasta saman tien, lukuun ottamatta ehkä joitakin huipputyyriitä erikoismalleja.
Uusi peli
Läppärin nopeutta voi onneksi säätää muillakin tavoin, nimittäin grafiikka-asetuksia muuttamalla. Paljon on tapahtunut tällä saralla viimeisen 10 vuoden aikana. Aikoinaan heikoimman ja parhaan grafiikan laadussa oli huimakin ero, mutta nykyään erot ovat hienovaraisempia ja tulevat näkyviin lähinnä yksityiskohdissa. Pääosin tämä on tehokkaamman laitteiston ansiota. Kun grafiikat säätää asetuksille ”Very High” ja ”Ultra”, saa muun muassa tarkempaa resoluutiota tekstuureihin, pehmeämmät ja kauniimmat varjot sekä pyöristetyt kulmat (anti-aliasing). Tavallisesti säädämme kaiken maksimiasentoon, kun testaamme pelitietokoneita, mutta tällä kertaa oli tehtävä hieman kompromisseja. Onneksi kuvanlaatu ei tästä juurikaan kärsi, ja erolla on merkitystä vain kaikkein vaativimmille pelaajille.
Kannettava vai raahattava?
Kutsumme niitä kannettaviksi, mutta muutama testin koneista on nykyajan läppäreihin verrattuna varsin painavia ja suuria. Lisäksi monet testin laitteista ei toimi optimaalisesti ilman jatkuvaa virtalähdettä, joten näitä kannettavia on syytä käyttää johdon kanssa. Syy on taas näytönohjaimessa, joka ei joko saa tarpeeksi tehoja irti akusta, tai sitten se syö akun tyhjäksi hirmuisella vauhdilla. Tämä on jälleen yksi kompromissi, joka on tehtävä, jos päätyy raskaan sarjan pelikannettavaan.
Entä jos en pelaa?
Jos et ole kiinnostunut pelaamisesta mutta jaksoit lukea näin pitkälle, ilahdut varmasti siitä, että näitä koneita voi erinomaisesti käyttää muuhunkin. Ensinnäkin nämä modernit huippukannettavat suoriutuvat raskaimmistakin töistä emolevyä liiemmin rasittamatta nopeiden prosessoreidensa ja runsaan RAM-muistinsa ansiosta. Tavalliset Windows-grafiikat eivät kyllä vaadi huippuluokan näytönohjainta, joten pelikannettavan käyttö pelkkään työskentelyyn on vähän kuin ostaisi Ferrarin ja ajelisi sillä sitten vain naapurin Alepaan. Totta kai hyvästä näytönohjaimesta on iloa kuvankäsittely- ja video-ohjelmissa, kuten Adobe Creative Suite -ohjelmissa. Jos tämä on se (teko)syy, miksi tarvitset peliläppärin, kannattaa valita sellainen, jossa on myös QHD- tai 4K-näyttö.