Valot sammutettu – check. Popcornit valmiina – check. Elokuva pyörimään! Täydellisen leffaillan tunnelmaa voi olla vaikea saavuttaa television kanssa, ainakaan jos budjetti on rajoitettu. Silloin ratkaisu on videotykki, joka tarjoaa juuri halutun kokoisen kuvan aina 300 tuumaan asti, eikä valkokankaaseenkaan tarvitse törsätä.
Hyvän kuvanlaadun saa edullisellakin projektorilla. Jos musta toistuu oikeasti tummana ja kirkkaus on hyvä, on tykki täyttänyt jo puolet tehtävästään. Jos projektoria käytetään hämärissä tiloissa, kuten kellarissa, on mustan mustuus tärkeintä, ja valoisammassa tilassa taas kuvan kirkkauden tulisi olisi mahdollisimman intensiivinen.
Kirkkaus – huomioi nämä
Useimmat projektoria hankkivat pitävät kuvan kirkkautta tykin tärkeimpänä ominaisuutena, joten se on myös valmistajien suurin mielenkiinnon kohde. Tämän vuoksi tykeistä pyritään tiristämään mahdollisimman paljon valoa ulos, mutta useinkaan koko värispektri ei seuraa mukana. Halvoissa DLP-projektoireissa on esimerkiksi erityinen valkoinen segmentti värispektrissä. Näin kuvan valkoiset alueet toistuvat valoisampana, mutta värikkäät alueet eivät. Tämä johtaa värikylläisyydeltään himmeämpään kuvanlaatuun, jossa kirkkaus on kuitenkin maksimoitu. LCD-projektoreissa tätä ongelmaa ei ole, koska niissä valkoista ei ole erikseen, vaan kaikki valo suodattuu värisuotimen läpi. Tämä ei kuitenkaan takaa hyvää väritasapainoa.
Kontrasti
Videotykin kontrastisuhde on tärkeä, sillä se kertoo kuinka mustaa kuvan musta on. Halvoissa laitteissa musta toistuu usein himmeämpänä. Sitä yritetään kompensoida niin kutsutulla dynaamisella kontrastilla – tekniikalla, joka avaa ja sulkee optista suljinta kuvan kirkkauden mukaan. Hämäräkohtauksissa dynaaminen iiris sulkeutuu, ja valoisissa kohtauksissa se avautuu.
Dynaamisen iiriksen huono puoli on siitä lähtevä ääni. Ongelmia syntyy myös silloin, kun kuvassa on samanaikaisetsti pimeitä ja valoisia alueita. Jos vaikkapa kohtauksessa on auto ajamassa yömaisemassa, saattaa kuva olla niin pimeä, etteivät ajovalot tahdo erottua lainkaan. Tästä syystä laitan dynaamisen kontrastin aina pois päältä.
Muuta huomioitavaa
Hyvä projektori toistaa kuvaa mahdollisimman häiriöttömästi. Klassinen ”mosquito noise” -efekti tarkoittaa kuvan kohinaa, joka muistuttaa parveilevia hyttysiä. Efektistä voi syyttää huonoa kuvaprosessoria tai liian suurta valkoisen osuutta DLP-projektorin väripyörässä.
Myös tuulettimen ääni kannattaa ottaa huomioon tykkiä valitessa. Edullisissa laitteissa tuuletin voi pitää melkoista meteliä, sillä tuulettimen kotelo on pienempi, jolloin tuulettimen pitää pyöriä nopeammin. Nopeammat kierrokset aiheuttavat enemmän ääntä. Lisäksi halvan tuulettimen kuulalaakeri voi olla heikkoa laatua, jolloin se synnyttää enemmän kitkaa ja sitä myöten melua. Niinpä suosittelemme käyttämään projektorin eco-asetusta ainakin ilta-aikaan: se vähentää kuvan kirkkautta ja sitä myöten tuulettimen tehoa. Valoisassa tilassa katselu vaatii lisää kirkkautta, joten silloin tuulettimen ääntä on vain kestettävä.
6 projektoria
Testin videotykit löytyvät hintaluokasta 700–1000 euroa. Viisi testilaitetta edustaa DLP-tekniikkaa, ja niissä on noin kaksi miljoonaa peiliä, jotka ovat päällä tai pois päältä riippuen siitä, mitä väriä kyseisen pikselin tulisi toistaa. Tämä erittäin edistynyt tekniikka on paitsi erittäin nopea, myös huoltovapaa. Ainoa haittapuoli on niin sanottu ”sateenkaariefekti”, joka tarkoittaa värien hajoamista katseen liikkuessa kontrastialueelta toiseen – mutta kaikki ihmiset eivät havaitse tätä virhettä. DLP-tykit tuottavat kerrallaan vain yhtä väriä, tosin niin nopeasti, että aivot tulkitsevat kokonaiskuvan oikein. Osa ihmisistä kuitenkin kokee tästä johtuen, että DLP-kuvaa pitkään katsellessa väsyy, toisin kuin LCD-kuvaa katsellessa.
Epson TW5200 on testin ainoa LCD-projektori. LCD-tekniikka heijastaa jokaisen värin oman värisuotimensa läpi samanaikaisesti. Kontrastialueien reunoilla väreilevää sateenkaariefektiä ei siis pääse syntymään. Haittapuolena on LCD:n vaatima pölysuodatin, joka tarvitsee säännöllistä putsausta tai vaihtamista.
Testistä
Tutkimme kaikki videotykit suoraan laatikosta otettuna. Sen jälkeen säädimme kirkkauden, kontrastin ja terävyyden kalibrointilevyä käyttäen. Värintoiston säädimme yksinkertaisesti valitsemalla valmiista asetuksista neutraaleimman näköisen moodin.
Projektorin asentamisen jälkeen käytimme yksinkertaista valomittaria valkoisena, mustana ja väreissä tarkistaaksemme, etteivät silmämme vääristä värien tulkintaa.
Testivideona käytimmw Blu-ray-dokumenttia ”Wonders of the Universe”, jossa on sekä hienoa grafiikkaa että upeita luontokuvia ja silloin tällöin myös kasvokuvia. Näin pystyimme tutkimaan sekä kontrastia että värintoistoa, ja katsomaan, tuleeko elokuvaan kohinaa.