Jos langatonta verkkoa on vaikea saada riittämään koko taloon ja tuntuu, että signaali ei pääse paksujen seinien ja kerrosten läpi, saattaa olla aika pistää reititin vaihtoon. Nykytaloista löytyvien älykoti- ja IoT-laitteiden myötä luotettavasti toimiva netti on entistäkin tärkeämpi. Tavallisella reitittimellä voi olla vaikeuksia ulottua talon jokaiseen nurkkaan ja mutkaan, ja vaikka peittoa saisikin lisättyä laajennusosalla, muuttuu kokonaisuus turhan monimutkaiseksi ylimääräisten wifi-verkkojen myötä. Parempi ratkaisu on MESH-reititin, joka jakaa yhden ja saman verkon koko kotiin. Se on hieman tavallista kalliimpi, mutta kattava ja toimiva netti on joka sentin väärti.
MESH-järjestelmä koostuu useista pienistä yksiköistä, jotka sijoitetaan eri puolille taloa. Ne kommunikoivat langattomasti keskenään ja jakavat langattoman netin laajemmalle alueelle kuin mihin tavalliset reitittimet kykenevät. Jokainen erillinen yksikkö on pieni langaton reititin, jossa on sisäänrakennettu antenni. Näin radiosignaalit ulottuvat joka nurkkaan eikä teoriassa kuolleita kulmia pitäisi syntyä – näppärää.
Yhä useampi valmistaja on myös havainnut MESH-reitittimien kätevyyden, joten järjestelmistä on nykyään paljon tarjontaa. Kokosimme tähän testiin viisi reititintä ja tutkimme, ovatko ne hintansa arvoisia, korvaavatko ne hyvin yhden tavallisen reitittimen ja jaksavatko ne luoda vahvan verkon, joka riittää myös pelaamiseen ja 4K-leffojen striimaukseen.
Pari huomioitavaa seikkaa…
Riittävätkö portit?
Jos on tottunut perinteiseen reitittimeen, jossa on paljon WAN-portteja verkkojohdoille, voi vaihto MESH-järjestelmään tuntua suurelta. Ulostulojen määrä vaihtelee mallista riippuen ja siksi voi olla tarpeen vaihdella laitteiden paikkoja, jotta kaikki löytävät liitäntänsä. Jos kotoa löytyy paljon älykotilaitteita – kuten minulla – on johtojen käyttö pakollista, sillä niitä ei saa langattomasti verkkoon. Yksi ratkaisu vähäisten liitäntöjen määrään voi olla hankkia verkkokytkin, joka toimii jatkojohtona ja tarjoaa useampia portteja.
Nopeus – puhdas markkinointikikka
Lähes kaikkien langattomien reitittimien nimessä seisoo AC ja jokin numero. Teoriassa numero kertoo reitittimen nopeuden, mutta todellisuudessa se on enemmän markkinointia kuin totuus mitatusta nopeudesta. Luku saadaan taajuuskaistojen nopeuden yhteenlasketusta summasta eikä siten kerro, mikä todellisuudessa on yksittäisen verkkoon liitetyn laitteen maksiminopeus. Nykyään useimmissa reitittimissä on useita taajuuskaistoja. Tämän testin MESH-reitittimissä niitä on kaksi ti kolme. Lisäkaistojen hyöty on siinä, että ne tarjoavat nopeampaa yhteyttä ja parempaa peittoa yhtäaikaisesti. 2,4 GHz:n kaista ulottuu kauas mutta ei kovin nopeasti. 5 GHz:n kaista on paljon nopeampi mutta ei ulotu yhtä kauas. Laittamalla molemmat samaan reitittimeen saadaan teoriassa molemmat; nopeutta ja laajaa peittoa. Ja koska MESH-reititin käyttää yhtä verkko-ID:tä, ei tarvitse huolehtia siitä, mikä kaista kulloinkin on käytössä. Järjestelmä valitsee automaattisesti sopivimman.
Koska MESH-järjestelmät ovat keskenään niin samanlaisia, ovat erotkin hyvin pieniä. Melkein kaikki käyttävät samaa prosessoria, ovat varustettuja mahdollisimman suurella RAM-muistilla ja tarjoavat paperilla samaa nopeutta. Myös asennus on samankaltainen ja hinnatkin samalla viivalla. Vain yksityiskohdista löytyy eroja.