Espanjalaisvalmistaja Sogo valmistaa kaikenlaisia kodinkoneita, ja näin ollen joukkoon mahtuu myös yleiskoneita.

Ensisilmäyksellä Sogo näyttää pienemmältä ja simppelimmältä versiolta Vorwerk TM6:sta ja Caterchefistä. Näiden kahden tapaan koneessa on kosketusnäyttö ja näytön vieressä säädin. Keittokirjan ja manuaalitoimintojen selailu tapahtuu kuten TM6-mallissa vasemmalle ja oikealle svaippaamalla. Lisävarusteetkin ovat käytännössä samoja kuin muissa. Kivana ekstrana Sogo tarjoaa myös raastimen.

Konetta käyttäessä huomaan nopeasti, että laadultaan Sogo on luokkaa alempana kuin TM6. Koneen mukana tulee esimerkiksi kaksi kantta, mutta ei kerrota miksi. Selviää, että toista käytetään sekoittajan kanssa. Olisi ollut parempi, että valmistaja olisi kehittänyt yhden kannen kaikkeen käyttöön sen sijaan, että nyt on etsittävä kaapista tilaa kahdelle.

Taikinakoukun kanssa sopiva kansi on varustettu kumirenkaalla, ja reikä, josta kuvittelen kaatavani aineksia kulhoon on niin pieni, että siitä mahtuu korkeintaan ruiskauttamaan vähän öljyä. Kansi onkin poistettava aina, kun haluaa lisätä jotain.

Sogon kannet ovat sentään läpinäkyviä, joten edistymisestä pysyy kärryillä ilman kannen poistamistakin. Meille liedellä kokkaaville ja aistiensa varassa toimimiseen tottuneille se on hyvä ominaisuus.

Pizzaa, pizzaa, pizzaa

Etsin sisäänrakennetusta keittokirjasta pizzataikinareseptin. Resepti on toki englanniksi, mutta määrät ovat sentään grammoina.

Kone opastaa taikinan teossa vaihe vaiheelta: kaada vesi, öljy ja suola kulhoon. Kuumenna 37-asteiseksi. Lisää 10 grammaa hiivaa. Mutta haloo! Vaaka ei ole järin herkkä, sillä murusteltuani puoli pakettia hiivaa kulhoon, väittää vaaka yhä painoksi 0 grammaa.

Saako kone vaivattua taikinasta kunnollisen? Koneen oma arvio on, että vaivaamiseen menee kaksi minuuttia. Kahden minuutin jälkeen tulos on kylläkin taikinaa, mutta ei niin sileää kuin toivoisi. Aloitan vaivausohjelman alusta, ja tällä kertaa taikinasta tulee hyvä: se on sileää, joustavaa eikä enää tartu kiinni kulhon reunoihin tai sormiin. Lopputulokseen olisi italialainen mammakin tyytyväinen. Tai ainakin minä olen.

Parin tunnin kohotuksen jälkeen taikina on edelleen kunnollista. Sitä voi venyttää ja kaulita ilman huolta halkeilusta.

Sosekeitto

Sogon reseptikokelmaan kuuluu kermainen kasvikeitto, joten valitsen sen. Lähestymistapa kuitenkin kummastuttaa – ehkäpä espanjalaisten keittoperinteet poikkeavat pohjoismaisista?

Kone käskee heittää kaikki kasvikset kerralla kulhoon sipuleita myöten. Sitten laite silppuaa kaiken kerralla ja alkaa ruskistaa. Kun keitto on kypsynyt liemessään, haluan soseuttaa sen, mutta oikean ohjelman löytämisessä kestää. Turbotoiminto osoittautuu parhaaksi, ja lopputulos on oikein hyvä ilman sattumia.

Yhteenveto: Sogo

Sogo ei ole erikoistunut lämmittäviin yleiskoneisiin, kuten jotkut tämän vertailun valmistajat. Siksi onkin hienoa, että Sogo on onnistunut kehittämään laitteen, johon suurin osa käyttäjistä on varmastikin oikein tyytyväisiä. Kone ei kuitenkaan ole yhtä mietitty kokonaisuus kuin Vorwerkilla ja Kenwoodilla. Varsin hyvä ostos silti, varsinkin jos sattuu löytämään koneen alennushintaan.