On mahtavan ironista, että Apple, joka hylkäsi kuulokeliitännän iPhoneistaan 2016 ja ilmoitti sen olevan rohkea veto, joutuu nyt katselemaan 20 euron USB-C EarPods -kuulokkeidensa keikkuvan myyntilistojen kärjessä. Apple itse kutsui langallisia kuulokkeita vanhentuneeksi tekniikaksi, mutta niin vain malli myy mainiosti edelleen, kaksi ja puoli vuotta lanseerauksensa jälkeen. Kun Apple jätti 3,5-millisen kuulokeliitännän pois, muut valmistajat seurasivat kuuliaisesti esimerkkiä. Samsung jaksoi sinnitellä pari vuotta – riittävän pitkään ehtiäkseen tehdä aiheesta Applea pilkkaavia mainoksia – ennen kuin myöntyi ja hyppäsi samaan trendiin. Ja niin kaikki elivät Bluetoothin varassa melkein vuosikymmenen ajan. Yhdistimme kuulokkeet. Yhdistimme uudelleen. Huomasimme kuulokkeidemme yhdistäneen kannettavaan puhelimeen sijaan. Saimme ”akku vähissä” -ilmoituksia puolivälissä podcast-jaksoa. Hukkasimme kuulokenapin sohvatyynyjen alle ja löysimme sen kolme viikkoa myöhemmin hyytyneenä. Pidimme sitä kehityksenä. Vapaus johdoista. Tulevaisuus!
Sitten Z-sukupolvi tuli paikalle ja pilasi kaiken.
Bella Hadidin kaltaiset muotitietoiset julkkikset alkoivat vilahdella valokuvissa valkoiset EarPods-kuulokkeet korvissaan. Y2K-estetiikka on tehnyt paluun, minkä seurauksena johdoista ei tullut vain hyväksyttäviä – niistä tuli cooleja. Tom’s Guide ilmoitti, että vuosi 2026 on ”the year of wired earbuds”. Langallisten kuulokkeiden myynnin ennustettaan kasvavan vuoden 2024 45 miljardista dollarista 192 miljardiin dollariin vuoteen 2032 mennessä. Tämä huvittaa kovasti kolmekymmentä vuotta hifistä kirjoittanutta toimittajaa. Hauskaa ei ole se, että langalliset kuulokkeet osoittautuivat toimiviksi. Ainahan ne ovat olleet sitä. Mutta näköjään vaati vastatrendin, ennen kuin suuri yleisö oivalsi saman, mitä tekniikkatoimittajat ovat aina tienneet: johto ei ongelma, se on ratkaisu.
Mitä ihmeen iloa johdosta on?
Bluetooth tarkoittaa lähes aina heikompaa äänenlaatua, mistä aptX Lossless tekee teoriassa poikkeuksen – tosin se on tällä hetkellä niin harvinainen, ettei sen olemassaolo juuri vaikuta kokonaiskuvaan. Peruskoodekit tarjoavat keskinkertaista äänenlaatua, ja paremmat vaihtoehdot edellyttävät yhteensopivuutta sekä vastaanottajalta että lähettäjältä. Harvoinpa niin on.
Sisäänrakennetulla DA-muuntimella varustetut USB-C-kuulokkeet ovat kaiken tämän yläpuolella. Signaali kulkee digitaalisesti puhelimesta, muuntuu liittimessä ja jatkaa matkaansa kaiutinelementtiin. Ei äänen pakkaamista, ei koodekkeja, ei viivettä. Se vain – ja pahoittelut teknisestä termistä – toimii. Siinä on myö USB-C:n hienous vanhaan 3,5-milliseen kuulokeliitäntään verrattuna: äänenlaatu ei riipu enää täydellisestä liittimestä tai kaapelista ilman elektromagneettista kohinaa. Hyvä USB-C-kuulokemalli sisältää oman digitaalisen muuntimensa, ja kunhan liitin on kytketty kiinni, siirtyy ääni täydellisesti.
Kyse ei ole pelkästään äänestä
TikTokiin sisältöä tuottavien – duettoja, voiceovereita, reaktiovideoita – miljoonien ihmisten kannalta Bluetooth on käyttökelvoton. Viive on yleensä 100–300 millisekuntia, mikä on reilusti yli hyväksyttävän rajan. USB-C:tä käyttäen viive on melkein nollassa ja, mikä myöskin tärkeää, johdonmukaisesti sama. Jos tuottaa duettoja, laulu- tai pelivideoita tai editoi videoita, ei kyse ole kivasta lisästä, vaan välttämättömyydestä.
Puheluiden äänenlaatu
Langallisissa kuulokkeissa mikrofoni on yleensä rinnan tai leuan korkeudella, 10–20 senttimetriä etäisyydellä suusta. Se on ihanteellinen etäisyys puheen välittämiseen. Täyslangattomissa nappikuulokkeissa mikrofonit on sijoitettu korvaan, jolloin niiden on pakko turvautua reippaaseen digitaaliseen äänenkäsittelyyn erottaakseen käyttäjän puheen muista äänistä. Yksinkertaiset, EarPodsin tapaiset langalliset kuulokkeet tarjoavat puhtaampaa ja luonnollisempaa äänentoistoa puheluihin kuin halvat ja keskihintaiset TWS-mallit. Podcast-mikrofoneista halvin on se, joka roikkuu jo valmiiksi kuulokkeiden piuhassa kiinni.
Entäpä ympäristö?
Sitten on vielä ekologinen näkökulma. Täysin langattomissa nappikuulokkeissa on pienet litiumakut, jotka menettävät tehonsa parin–kolmen vuoden jälkeen. Kun akut heikkenevät liiaksi, ei kuulokkeilla tee enää mitään – iFixitin mukaan akut on nimittäin yleensä liimattu kiinni eivätkä ne ole vaihdettavissa. Niinpä kaikki täyslangattomat kuulokkeet päätyvät melko lyhyessä ajassa roskiin. Toki helmikuussa 2027 voimaan tuleva EU:n uusi akkusäädös edellyttää, että kannettavissa laitteissa olevat akut voidaan vaihtaa – mutta kuka haluaa maksaa kymmeniä euroja vaihtaakseen akut parinsadan euron hintaisista kuulokkeistaan, jotka ovat jo poistuneet mallistosta? Aivan, ei kukaan.
Langallisissa kuulokkeissa ei akkuja olekaan. Niissä on yksi rikkoutuva osa: kaapeli. Ja se on yleensä helposti vaihdettavissa. Kuulokkeet kestävät siis vuosien käyttöä. Kaiken lisäksi viisitoista paria EarPodseja saa yhden AirPodsin hinnalla. Alati nousevien elämiskulujen aikakaudella langallisten kuulokkeiden ostaminen ei ole merkki nostalgiankaipuusta, vaan terveestä järjestä.
Mikään ei ole täydellistä
Vanhalla 3,5-millisellä liittimellä oli yksi yleinen vika: hapettuminen ja huono kontakti aiheutti rahinaa ja säröilyä sointiin. Huonontuminen tapahtui asteittain, ja pitkään pärjäsi vain vääntämällä kaapelia toiseen asentoon ja tökkimällä liitintä paremmin paikoilleen.
USB-C on digitaalinen. Joko signaali on tai sitä ei ole. Ensin kaikki toimii, sitten ääni alkaa pätkiä ja lopulta se katoaa kokonaan. USB-C-portti houkuttelee taskun ja laukun pohjalta kaiken mahdollisen nöyhtän sisuksiinsa, mikä on puhelinkorjaajien mukaan yleisin syy USB-C-liittimen toimimattomuudelle. Ja koska USB-C-kuulokkeet menevät samaan porttiin kuin laturikin, kuluttaa jatkuva käyttö puhelimen ainutta porttia huomattavasti. Ironisesti siis USB-C-kuulokkeet hävittävät analogisen kohinan, mutta korvaavat sen asteittaisella kulumisella, joka voi johtaa äkilliseen hajoamiseen.
Mitä tämä tarkoittaa audiofiilin kannalta?
Tämä kaikki tarkoittaa sitä – ja saan tämän sanomisesta suurta tyydytystä – ettei kaapelia olisi pitänyt julistaa kuoliaaksi alun alkaenkaan. Tekninen kehitys ei tappanut liitintä, vaan yritys, joka poisti vaihtoehdon ja halusi myydä 250 dollarin lisävarustetta sen sijaan, että olisi sisällyttänyt 100 dollarin kuulokkeet pakkaukseen. Ja koko ala seurasi perässä, koska on helpompi myydä ”langatonta vapautta” kuin myöntää, että ominaisuus on poistettu, jotta voitaisiin myydä enemmän.
Kaapelitrendiä ohjaa epätavallisen yhdistelmä muotia ja nostalgiaa, taloudellista pakkoa, ympäristötietoisuutta, teknistä ylivoimaisuutta ja aitoa ärsytystä langattomuuden sivuvaikutuksiin. Z-sukupolvi on tehnyt johdollisista kuulokkeista jälleen sosiaalisesti hyväksyttäviä. Audiofiillit ja sisällöntuottajat ovat koko ajan tienneet, että kaapeli on teknisesti parempi ratkaisu. Ehkäpä on rohkeampaa myöntää, että jokin valmiiksi olemassa oleva – yksinkertainen, luotettava, halpa ja hyvä kaapeli – oli parempi kuin se, mitä meille myytiin tilalle.
Kytketään vain piuha kiinni – ja kaikki toimii.
