Tidal oli ensimmäisiä CD-laatuista ääntä ja sittemmin korkearesoluutioista ääntä tarjonneita suoratoistopalveluita. Aluksi palvelu keskittyi MQA-formaattiin, joka vaati erityislaitteita, jotta olisi voinut nauttia täydestä äänenlaadusta, mutta vuodesta 2024 lähtien palvelu on siirtynyt kokonaan avoimeen FLAC-standardiin.

Mitä on tarjolla?

Tidalilla ei ole eri tilausmalleja eri äänenlaaduille, vaan kaikki tilaajat saavat automaattisesti pääsyn katalogiin jopa 24-bittisellä ja 192 kilohertsin taajuuden laadulla. Käytännössä suurin osa Hi-Res-materiaalista on 24/48–96, mutta 192 kHZ:n sisältöä tulee jatkuvasti lisää. Kaikki sisältö on vähintään CD-laatuista (16/44,1).

Myös Tidalin valikoima kasvaa jatkuvasti Dolby Atmos -raidoilla, jolloin yhteensopivilla kuulokkeilla tai soundbarilla voi kuunnella 3D-ääntä. Atmos-ääni ei ole häviötöntä, vaan se toistuu 768 kbit/s useammalle kanavalle jaettuna.

Tidal on kaikista vertailun suoratoistopalveluista edullisin: vain 11 euroa kuukaudessa.

Käytännön äänenlaatu

Kun vertaa Tidalia Spotifyhin, Apple Musiciin ja Qobuziin, ovat erot odotettua suurempia. Musiikki herää Tidalilla eloon aivan eri tavalla kuin Spotifylla. Fleetwood Macin vuoden 2001 24/96-laadun Dreams-versio soi kitaroiltaan muhkeampana, laulultaan ilmavampana, ja bassorekisteri – joka on Spotifylla hengettömämpi – tekee selkeän eron eri instrumenttien välille.

Porcupine Treen Blackest Eyes 24/96-laadulla oli ehkä vieläkin paljstavampi. Rummut iskevät kunnolla ja paino vakuuttaa niin, että tekee mieli nostaa volyymia. Äänikuva on dynaamisempi kuin Spotifylla, edes 24-bittisellä versiolla. Espen Eriksen Trion kuulostaa melkein siltä kuin sopraanosaksofoni olisi korvattu tenorisaksofonilla.

”Tidalin versio on lämpimämpi, täyteläisempi ja tasapainoisempi”, Lasse Svendsen toteaa.

Apple Musicilla tätä kaikkea on tosin vielä enemmän. Välillä Applella on diskantissa enemmän kirkkautta, välillä Tidal tuntuu lämpimämmältä ja musikaalisemmalta. Erot ovat pieniä – paljon pienempiä kuin Spotifyhin verrattuna.

”Jotenkin lohdullista, että kuulemme kaikki samanlaisen eron”, Audun sanoo. ”Silloin on epätodennäköisempää, että kyseessä olisi pelkkä plasebovaikutus.

Tärkeä havainto: Applella näyttäisi olevan valikoimissaan enemmän 24/96-sisältöä, kun taas Tidalilla on toisinaan samoista kappaleista vain 16/44-versio. Hankala sanoa, kummalla palvelulla on parempi katalogi noin yleisesti, mutta sama albumi saattaa siis löytyä eri resoluutiolla eri palveluista.

Saavutettavuus ja käyttöliittymä

Tidal Connect on Tidalin vastine Spotify Connectille, eli helppo tapa striimata suoraan yhteensopivaan laitteeseen ilman Bluetoothia tai AirPlayta välissä. Monet valmistajat – esimerkiksi Bluesound, Hegel, Cambridge, NAD, Linn, McIntosh, Naim ja Cyrus – tukevat Tidalia laitteissiinsa integroituna versiona.

Sovelluksen käyttöliittymä on viime vuosien aikana parantunut huomattavasti. Kotivalikosta pääsee nopeasti viimeksi soitettuun musiikkiin, kuunteluhistorian perusteella tehtyihin suosituksiin ja valikoituihin soittolistoihin. Musiikkia löytävät algoritmit eivät ole niin toimivia kuin Spotifyssa ja Aplle Musicissa, eivätkä kaikki suositukset ihan osu kohdilleen.

Monet Tidalin kuratoimat valmiit soittolistat ovat hyvin rap/hiphop-painotteisia. Mikä on tietenkin pelkkää plussaa, jos se sattuu olemaan ominta musiikkityyliä! Muut löytänevät Apple Musicista paremmin makuunsa osuvia listoja.

Kenen kannattaa valita Tidal?

Jos on hifisuuntautunut ja omistaa kunnon stereot tai kuulokkeet, kannattaa valita joku kunnon korkearesoluutioista musiikkia tarjoavista palveluista, eli Tidal, Apple Music tai Qobuz. Spotify ei yllä samalle tasolle edes uuden Loosless-ominaisuutensa avulla. Syy lienee monimutkaisempi kuin pelkät erot resoluutiossa, koska 44,1 ja 192 kilohertsin näytteenottotaajuuksissa ei pitäisi olla merkittävää ihmiskorvin kuultavaa eroa. Jotain eroa palveluissa kuitenkin selvästi on, sillä äänenlaadussa on eroa silloinkin, kun palveluissa on tarjolla samasta master-nauhasta tehty versio.

Lopulta valinta kolmen hifiharrastajalle sopivan palvelun väliltä riippuu yhtä paljon ekosysteemista ja omista preferensseistä kuin äänenlaadustakin. Jos omistaa iPhonen, HomePodin ja Apple TV:n, tarjoaa Apple Music saumattomimman kokemuksen. Jos haluaa omistaa musiikkinsa ja ladata sen DSD-laadulla, Qobuz on ainoa vaihtoehto. Jos haluaa laajan valikoiman korkearesoluutioista musiikkia, joka toimii monilla hifilaitteilla, suuren Atmos-katalogin ja äänenlaadustaan jo yli vuosikymmenen kokemuksella tunnetun palvelun, Tidal on erinomainen valinta.

 

Yhteenveto

Tidal on suoratoistopalvelujen veteraani, joka tarjoaa, mitä lupaakin: aito studiolaatuista ääntä ilman kompromisseja. MQA on hylätty ja käytössä on nyt FLAC, ja äänenlaatu on samalla tasolla markkinoiden parhaiden palveluiden kanssa. Useimpien kappaleiden kohdalla meidän oli vaikea erottaa Apple Musicia ja Tidalia toisistaan, mutta molemmat ovat ainakin selvästi parempia kuin Spotify. Yllätyimme siitäkin, että molemmat olivat jatkuvasti myös Qobuzia hieman parempia. Jos tekee päätöksen lompakko edellä, on valinta selvä: Tidal on testin halvin palvelu 11 euron kuukausihinnallaan. Jos omistaa laadukkaan äänentoistolaitteiston, ei asiaa kannata enää suuremmin jahkailla. Tidalin ja Spotifyn välinen ero on suurempi kuin osasimme odottaa, ja sen kuulee kaikilla laitteilla pienistä jalustakaiuttimista isoihin lattiamalleihin.

Myös tässä testissä