Spotify on tällä hetkellä maailman suurin musiikin tilauspalvelu, jolla on yli 600 miljoonaa aktiivista käyttäjää ja noin 250 miljoonaa maksavaa asiakasta. Useimmille Sopitfysta on muodostunut luonnollinen paikka, jota kautta kuunnella musiikkia, ja vihdoin myös äänenlaatu on saanut odotetun parannuksen: valmistajan jo monta vuotta sitten lupaama hifiversio on nimeltään Spotify Lossless. Onko se kilpailijoihin verrattuna yhtä hyvä?

Fiksu käyttöliittymä

Käyttäjäystävällisyys on mainio. Spotifyssa on valtava valikoima musiikkia, podcasteja ja nyt myös äänikirjoja, ja se ehdottaa ajankohtaista uutta kuunneltavaa. AI DJ:n tapaiset älyominaisuudet soittavat käyttäjän maun mukaista musiikkia. Spotifyn sovellus on kaikkialla – useimmat suoratoistosoittimet ja -vahvistimet sekä langattomat kaiuttimet tukevat Spotify Connectia, jonka ansiosta musiikkia on helppo soittaa wifin kautta.

Itse asiassa vain äänenlaatu on ollut palvelun heikkous. Apple Music, Tidal ja Qobuz ovat vuosien varrella nostaneet musiikin laadun ensin CD-tasolle ja sitten studiotasolle, kun taas Spotify on ajellut käsijarru päällä 320 kbit/s Ogg Vorbis -pakatulla äänellä. Mutta nyt siihen on tullut muutos.

Spotify Premium Lossless

Jos valitsee Premium-tilauksen ilman mainoksia, pääsee nauttimaan häviöttömästä  24-bittisestä ja 44,1 kilohertsin äänestä FLAC-formaatissa.

Parhaasta äännelaadusta nauttiminen edellyttää soitinta tai kaiutinta, joka tukee Spotify Connectia. Laite saattaa vaatia päivityksen, jotta se tukee Spotify Losslessia.

Käytännössä suuri osa palvelun musiikista on edelleen 16-bittisessä ja 44,1 kilohertsin muodossa. Testimme mukaan vain satunnaiset kappaleet ovat saatavilla täydellä 24-bittisellä 44,1 kHz:n laadulla. Ei siis kannata kuvitella, että yhtäkkiä kaikki Spotifyn tarjoama musiikki olisi 24-bittisellä resoluutiolla.

Käytännön äänenlaatu

Spotify Lossless on huomattava parannus aiempaan Spotifyyn verrattuna. Eron huomaa etenkin stereokaiuttimista kuunneltuna, jolloin oma lempimusiikki kuulostaa selvästi aiempaa paremmalta.

Se ei silti riitä. Kun vertasimme Spotify Losslessia Apple Musiciin, Tidaliin ja Qobuziin, ei sen äänenlaatu yllä muiden tasolle.

Fleetwood Macin Rumours-albumin Dreams (remasteroitu versio vuodelta 2004) antaa hyvän ensivaikutelman siitä, mihin Lossless pystyy. Vaikka albumi on saatavana vain 16/44,1-laadulla, on äänikuva lavea ja vivhateikas, ja soitinten välissä on miellyttävästi ilmaa toisin kuin 320 kbit/s-versiossa.

Vuonna 1977 äänitetyt lauluosuudet kuulostavat kuitenkin vähän ohuilta ja teräviltä, ja symbaalit särisevät vähän epämiellyttävästi. Basso on aika monotoninen, eikä rumpujen ja kitaran välillä ole selkeää eroa.

Apple, Tidal ja Qobuz sen sijaan tarjoavat samasta albumista kuunneltavaksi vuonna 2001 remasteroidun 24-bittisen version, jossa on huomattavasti enemmän syvyyttä. Kitarat heräävät eloon, lauluissa on enemmän muhkeutta ja basso värähtelee tiukasti ja tarkasti.

“Vau, mikä ero dynamiikoissa!” Geir huudahtaa, ja muut paneelin jäsenet ovat samaa mieltä.

Pikakelataan vuoteen 2025 ja Alex Warrenin Eternity-hittiin. Voisi kuvitella, että näin uudesta kappaleesta Spotifylla olisi 24-bittinen versio. Mutta ei, palvelussa on 16-bittinen versio, jonka dynamiikat jäävät tässäkin vaisuiksi.

”Tämän kuunteleminen alkaa kyllästyttää”, Audun huokaisee.

Apple, Tidal ja Qobuz kuulostavat paljon kirkkaammilta, niissä on parempi dynaaminen kontrasti ja rintaäänet toistuvat täyteläisemmin. Alex Warrenin fanit ansaitsevat ehdottomasti kuulla tämän version hyvillä laitteilla!

Onnistuimme löytämään Spotifysta myös 24/44,1-laatua, nimittäin Porcupine Treen Blackest Eyes. Spotify toistaa kappaleen kunnioitettavasti, ja äänikuva on iso ja yksityiskohtainen, mutta ei silti yhtä vivahteikas kuin kilpailijoilla.

”Perkussiot eivät oikein iske, ja äänikuvassa ei ole samanlaista painetta kuin kilpailijoilla”, Lasse huomauttaa. ”Sekä Apple että Tidal toistavat basson eläväisemmin.”

Toinen hyvän kuuloinen 24-bittinen oli Frank Oceanin Pink+White. Hauskassa popbiisissä on virvelirumpu, basso ja laulu. Löysimme myös norjalaisen Espen Eriksen Trion jazzia 24-bittisenä. Nämäkin Lossless-katalogin kappaleet jäivät silti kilpailijoihin verrattuna vähän latteiksi.

Tidal, Apple ja Qobuz sisältävät paljon samoja kappaleita 24-bittisinä mutta 96 kilohertsin taajuudella, ja useimmiten nämä versiot kuulostavat paremmilta. Äänikuva on syvempi, basso eläväisempi ja musiikki soi dynaamisemmin ja täyteläisemmin. Mikä herättää kysymyksen siitä, kuuntelemmeko ylipäätään samoja master-nauhoja?

Yhteenveto

Spotify Premium Lossless on pitkään odotettu ja tarpeellinen laadun nosto maailman suosituimmalle musiikin suoratoistopalvelulle. Vihdoin ”tavallisetkin” ihmiset voivat nauttia paremmasta äänenlaadusta, ainakin vähän paremmasta. Ikävä kyllä testissä kävi ilmi, että vain murto-osa katalogista on tarjolla 24/44,1-laadulla, ja suurin osa on edelleen 16-bittistä.

Spotifyn kokoluokan ja pitkän odotuksen huomioiden olisimme odottaneet tältä parannukselta paljon enemmän. Hyvätkään äänitykset eivät kuulosta yhtä hyviltä kuin  Applella, Tidalilla tai Qobuzilla. Rehellisesti sanottuna, Spotify – tässä hommassa on nyt vahva ”too little, too late” -maku.

Ainakin voimme toivoa, että Lossless herättää ihmisissä kiinnostusta hyvää äänenlaatua ja stereojärjestelmiä kohtaan. Toivomme myös, että Spotify skarppaa ja tuo valikoimaansa enemmän aitoja 24-bittisiä versioita parhaista saatavilla olevista master-nauhoista!

Myös tässä testissä