Litteä OLED-tv ja täyteläinen ääni on harvinainen yhtälö. Muutama poikkeus, mutta niiden hintalaputkin ovat poikkeuksellisen kuumottavia. Niinpä tavallisempaa onkin hoitaa äänipuoli erillisellä soundbarilla, mielellään subwooferilla ja surroundäänellä varustettu. Ulkoiset kaiutinjärjestelmät voivat kuulostaa mahtavilta, mutta on niissä haasteensakin. Litteä televisio ei vain näytä yhtä elegantilta erillisen soundbarin kanssa verrattuna integroituihin kaiuttimiin. Ylimääräiset kaukosäätimet ja johdot voivat myös heikentää olohuoneen viihtyvyyttä.

Philips on päättänyt panostaa uusimman huippumallinsa äänenlaatuun, ja päätynyt ulkoistamaan äänen Bowers & Wilkinsille. Englantilaisella kaiutinvalmistajalla on pitkä kokemus äänen parantelusta, olipa kaiutin sitten minkä kokoinen tai hintainen tahansa. Jos joku osaa tehdä todella hyvän tv-äänen, niin näiden tyyppien luulisi hanskaavan homman!

65OLED903: Design

Uutuusmalli on monella tapaa kuin edullisempi OLED803-malli, mutta yksi tärkeä ero on. Aivan ruudun alla on tehokas, kiinteä kaiutin, joka kangasverhoiltuna sulautuu kokonaisuuteen täydellisesti. Television takaosa on sileä ja ainoa erottuva asia on Ambilight-ledvalaistus, joka värittää television taustaseinän ruudulla näkyvin sävyin. OLED-paneeli on reunoiltaan erittäin ohut mutta ei tunnu kuitenkaan helposti rikkoutuvalta. OLED903 tuntuu painavammalta ja vakaammalta kuin LG:n B8- ja C8-mallit.

Käyttö ja ominaisuudet

Philips 65OLED903:n mukana tulee kaksi kaukosäädintä. Iso kaksipuoleinen säädin, jonka takapuolella on näppäimistö, tuntuu vähän vanhanaikaiselta, mutta vie nopeasti asetuksiin. Modernimpi minisäädin tuntuu päivittäiseen käyttöön paremmalta. Se on ergonomisempi ja valikoita on helppo selata liu’uttamalla peukalo ohjauslevyn päällä.

Testikappaleessamme oli uusi Android 8.0 Oreo. Androidin uusi versio on nopeampi ja televisioystävällisempi. Sekä kanavat että sovellukset löytyvät helposti aloitusvalikosta. Eri sisältöjen välillä on helpompaa vaihdella ja jatkaa katselua siitä, mihin viime kerralla on jäänyt.

Sonyn ja LG:n OLED-televisioihin verrattuna Philipsin ero on, ettei se tue Dolby Vision HDR:ää. Valmistaja on kuitenkin ilmoittanut tukevansa avointa HDR10+ -formaattia, joka tulee saataville valikoituihin UHD Blu-ray- ja Amazon Prime -sisältöihin. Jos Netflix päättää tukea standardia, on HDR10+ jo melko lailla samalla tasolla Dolby Visionin hyötyjen kanssa (sen etu on dynaaminen metadata, joka tuo kontrastiin enemmän vaihtelua).

Kuvanlaatu

Kuvansa puolesta Philips 65OLED903 on kuten edullisempi OED803.Televisiot ovat oikeastaan identtiset lukuun ottamatta kiinteää kaiutinta. Paneeli on uusinta OLED-mallia ja sitä ohjaa Philipsin järein kuvaprosessori P5 Series 2.

Philips voi ylpeillä voittaneensa enemmän sokkotestejä kuin OLED-kilpailijansa. Philipsin kuvafilosofia poikkeaa kuvapuritaaneista, kuten Sonystä ja Panasonicista, sillä Philipsille tärkeintä on eloisan ja dynaamisen kuvaelämyksen luominen, mikä onkin suuren yleisön makuun.

Philipsin televisiossa on useita valmiita kuva-asetuksia, eli jokaiselle jotain. Valmistajan oma suosikki on nimeltään Vivid, mutta sitä voisi kutsua myös Turboksi – sen terävyys, värikylläisyys ja kontrasti on säädetty yhteentoista asteikolla 1-10, ja pehmeät liikkeet tulevat kaupan päälle. Näky on todella vaikuttava, melkein liiankin. Vanhat elokuvat tai sarjat saattavat yhtäkkiä näyttää 4K HDR -nauhoituksilta! Uudemmat sisällöt näyttävätkin sitten vähän yliväritetyiltä ja filtteröidyiltä.

Vivid-asetus vetoaa varmasti katsojiin, jotka arvostavat lisämaustetta, mutta meidän makuumme se on vähän liian tulinen. Philipsin kuvaprosessori osaa onneksi muitakin temppuja: neutraalimpi asetus, kuten elokuva-asetus tai hienosäädettävä oma asetus tarjoavat kauniin luonnollisen ja eläväisen kuvan.

OLED903 tekee ihmeitä hyvälle tallenteelle kuten Springsteen on Broadway -livekonsertille (Netflix, HDR). Pienen kuvasäädön jälkeen päätähti lakkasi näyttämästä jähmeän pakkeloidulta ja muuttui eläväksi, ryppyiseksi oikeaksi ihmisolennoksi. Verrattuna toiseen erinomaiseen OLED-televisioon, LG OLED65C8:aan, on Philipsin kuva vivahteikkaampi ja antaa Pomolle terävämmät piirteet. Springsteenin liikkeet toistuvat erittäin pehmeinä, kun taas LG tuppaa nykimään.

Värikäs Hans Zimmerin (jonka käsialaa lähes kaikkien Hollywood-hittien elokuvasävellykset ovat) livekonsertti todistaa täydellisesti, mihin Philipsin huippu-OLED pystyy. Tunnelmallinen valaistus ja konserttisalin efektit, veitsenterävät lähikuvat ja kaunis äänikuva – tässä todella saa kaiken! Jokainen ominaisuus joutuu testiin, ja Philipsin ruutu toistaa elämyksen upeasti. Ambilight viimeistelee tunnelman ja toimii erityisen hyvin yhdistettynä OLED-kuvaan. Valaistus antaa romanttiseen elokuvaan lisää siirappia ja tujauksen adrenaliinia toimintapläjäykseen, urheiluun ja pelaamiseen.

Äänenlaatu

Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun television laatikossa mainostetaan äänen olevan huippuluokkaa. Yleensä akustiset edut ovat kyseenalaiset, ja kyseessä on enemmänkin iva lisenssi kuin aitoa tuotekehittelyä.

Philipsin yhteistyö Bowers & Wilkinsin kanssa ei jää edellä mainittuun kategoriaan. B&W:llä on ollut oma tiimi kehittämässä sisäänrakennettuja kaiuttimia. Koska fyysisillä mitoilla on ollut selkeät etukäteen annetut rajoitteensa, on äänipuolella keskitytty miettimään kaiutinelementtien valintaa ja taajuuskorjainta. Elementit ovatkin laadukkaammat kuin televisioissa yleensä.

Kalottidiskantissa esimerkiksi on titaanikalvo (materiaali, joka on meille tuttu B&W:n huippukaiuttimista) ja sitä ohjaa todella tehokas neodyymimagneetti. Bassokin on hyvin mietitty: siinä on yksi aktiivi-subwoofer, joka toimii yhdessä kahden passiivielementin kanssa.

Ylelliset sisukset kuuluvatkin lopputuloksessa. Eteenpäin suunnatut kaiuttimet kuulostavat paremmilta kuin edullisemman OLED803-mallin alaspäin katsovat kaiuttimet. Tässä puhe toistuu upean vahvasti ja selkeästi, mikä sitoo dialogin toimintaan uskottavasti. Olipa kyse toimintaleffasta tai uutisista, puheesta saa taatusti selvää. Dynaamisia resursseja on riittämiin, eikä ääni kiristy haastavimmankaan musiikin kanssa: Hans Zimmerin Interstellar soi erottelevasti, ilmavasti ja vivahteikkaasti. Äänikuvan monille elementeille löytyy tilaa eivätkä ne puuroudu keskenään.

Philipsin tv ei vastaa ylellisten soundbarien, kuten LG SK10Y:n tai Samsung HW-N960:n tasoa, joissa on molemmissa erillinen subwoofer. Tämä ei ole mikään bassojytä eikä jaksa soittaa rajattoman korkealta. Toisaalta basso on täyteläinen ja tiukka ilman häiriöitä ja volyymin saa nostaa täysille ilman, että korvat kirkuvat.

Johtopäätökset

Philips OLED803 oli hintaluokkansa viihdyttävimpiä televisioita, ja kalliimmassa OLED903-mallissa edeltäjän suurin puute on korjattu: ääni. Bowers & Wilkins on huolehtinut äänenlaadusta, joka on hintaluokkansa täyteläisimpiä ja vahvimpia. Siihen päälle vielä vahva ja hieno kuva sekä värikkäät Ambilight-valot, ja avot! Tämän hetken siisteimpiä televisioita, ehdottomasti.