Reitittimistä on aika vaikea saada kovin jännittäviä. TP-Link on kuitenkin onnistunut siinä ja herätti kiinnostukseni litteällä Archer Air -mallillaan. Saimme tätä testiä varten Archer Air R5 -reitittimen ja kaksi Archer Air E5 -satelliittiyksikköä.

Litteä mesh-reititin – satelliiteineen – on kiinnostava vaihtoehto moderneihin koteihin ja toimistoihin. Lituskaisen muotoilun ansiosta reitittimet mahtuvat pieneenkin huoneeseen ja kaikkialle, missä kaivataan minimalistista tyyliä. Laitteet saa myös kokonaan piiloon, sillä paneelin saa kiinnitettyä seinälle tai vaikka pöydän pohjaan.

Johdoista tosin ei pääse eroon, mikä on syytä muistaa sijoituspaikkoja miettiessä. Reititin vaatii sekä virta- että Ethernet-kaapelin, ja satelliiteille riittää virtajohto. Seinäkiinnityksessä johdot siis kulkevat esillä, ellei sitten ole mahdollisuutta vetää johdotuksia seinän sisällä tai toisella puolella.

Litteän muotoilun etuna saattaa olla myös lämmön jakautuminen tasaisemmin, kun pinta-ala on isompi. Valmistaja ei tosin ole tästä aiheesta sanonut mitään, joten asialla ei ehkä kannata sen enempää spekuloida. Oma kokemukseni on, etteivät reitittimet yleensäkään ole liiemmälti taipuvaisia kuumenemaan.

Helppo kiinnitys

Laitteiden takapuolella on kaksipuoleista teippiä molemmilla reunoilla, joten yksiköt voi vain liimata seinään. Pakkauksessa toimitetaan myös ruuvit, mikäli kaipaa jämäkämpää kiinnitystapaa.

Reitittimessä on yksi gigabittiluokan Ethernet-sisääntulo ja vastaavanlainen ulostulo, kun taas satelliittiyksiköt on varustettu pelkällä USB-C-liitännällä virtakaapelia varten. TP-Linkin mesh-verkko on siis suunnattu lähinnä langattomille laitteille, mutta esimerkiksi pelikonsolin tai pöytäkoneen kytkeminen verkkoon onnistuu langallisesti, jolloin yhteys on vakaampi ja nopeampi.

Käyttöönotto

Käyttöönotto tapahtuu kätevästi TP-Link Ether -sovelluksella. Aloitetaan reitittimestä, jolle luodaan salasana ja verkon nimi. Sitten satelliitit kytketään pistorasiaan, jolloin ne laajentavat verkon automaattisesti. Reititin kannattaa sijoittaa sinne, missä kaivataan nopeimpia yhteyksiä tai missä verkkoon haluaa kytkeä jonkin laitteen langallisesti. Satelliitit taas viedään paikkoihin, joihin reitittimen kantama ei tunnu muuten riittävän.

Sovelluksessa voi optimoida verkon käyttöä asettamalla eri toimintoja tai laitteita etusijalle: esimerkiksi suoratoistopalvelut vs. pelaaminen, tai asettamalla työkoneen tärkeimmäksi laitteeksi. Verkkoon kytketyt laitteet näkee sovelluksesta, ja jokaiselle voi halutessaan luoda aikarajoituksia. Tai eri perheenjäsenille voi luoda omat profiilit ja niille erilaisia pääsyoikeuksia. Lapsille voi siis vaikkapa asettaa eston aikuisille tarkoitettuihin sisältöihin.

WiFi 6

TP-Linkin mesh-verkko on WiFi 6 -tyyppiä, eikä siis tue uusimpia WiFi 6E- tai WiFi 7 -standardeja. Niinpä verkon enimmäisnopeus ja vakaus ovat hieman heikommat, kun verkossa on samanaikaisesti useita laitteita. Ainakin teoriassa.

Sekä 2,4:n että 5 GHz:n kaista ovat kuitenkin tarjolla, ja Archer Air E5 tukee jopa 160 MHz:n taajuutta 5 GHz:n kaistalla. Kaksi kanavaa saa näin ollen sulautettua yhdeksi, jolloin kaistanleveys tuplaantuu ja nopeus paranee.

Nopeudet

TP-Link lupaa jopa 2 402 Mbit/s 5 GHz:n kaistalla sekä 574 Mbit/s 2,4 GHz:n kaistalla. Se on kuitenkin kokonaisnopeus, joka jaetaan kaikkien verkkoon yhdistettyjen laitteiden kesken, ja silloinkin luvut ovat varsin optimistisia.

Itse pääsin 500 Mbit/s:iin ollessani samassa huoneessa reitittimen kanssa laitteella, joka oli yhdistetty verkkoon langallisesti. Nopeus on 300 Mbit/s hitaampi kuin Netgear Orbi 760:llä, joka toki on tuplasti TP-Linkiä kalliimpi. TP-Linkin oma Wifi 6e -malli Deco XE75 on niin ikään nopeampi, joskin testatessani sitä verkon vakaus kärsi laitteiden lisääntyessä. Ongelma on tosin sittemmin saattanut korjaantua laiteohjelmistopäivityksen myötä.

Toisaalta Archer Air -järjestelmä on paljon vakaampi kuin pelkäsin. Lähes 400-neliöisellä toimistollamme sijoitin reitittimen ja kaksi satelliittia strategisiin paikkoihin ja sain 5 GHz:n kaistalla aina yli 400 Mbit/s. 2,4 GHz:n kaistalla nopeus vaihteli odotetusti 30:n ja 50:n välillä. Kannattaakin käyttää 5 GHz:n kaistaa aina, kun nopeudella on väliä.

TP-Link ei ilmoita, kuinka monta antennia kunkin laitteen sisällä on, mutta antennit on suunnattu lähettämään ja vastaanottamaan signaalia joka suunnasta. Näin verkon vakaus ja nopeus eivät kärsi laitteen sijoittelusta, olipa reititin sitten seinällä pystyasennossa tai tasolla vaaka-asennossa. En havainnut vakaudessa mitään eroa, vaikka kokeilin sijoitella laitteita eri päin.

Archer Air -laitteet eivät kuitenkaan ole erityisen tehokkaita lähettimiä tai vastaanottimia, joten jos kodissa on useampi kerros, kannattaa joka kerroksessa olla ainakin yksi Archer Air. Laitteet ovat niin huomaamattomia, ettei niitä ole järkeä peittää ja heikentää siten kattavuutta.

Yhteenveto: TP-Link Archer Air R5

TP-Linkin Archer Air R5 ja E5 ovat superlitteitä ja kiinnittyvät seinään teipillä, mikä tekee niistä sisustukseen huomaamattomasti solahtavia. Verkko on helppo asentaa, ja se toimii vakain nopeuksin. Testin aikana mesh-verkko ei tuottanut mitään ikäviä yllätyksiä, vaan toimi juuri niin kuin pitääkin.

Archer Air ei tue uusimpia WiFi-standardeja, ja yhden laitteen tarjoama nopeus on noin 500 Mbit/s samassa huoneessa ja 300-400 Mbit/s viereisissä huoneissa. Nopeus on siis hyvä, muttei aivan parhaimpien tasolla. Toisaalta, vain tosiharrastajien kotiin tulee edes tätä nopeampi nettiyhteys, ja heille highend-luokan mesh-reitittimet ovatkin varmasti oikea vaihtoehto.

TP-Link Archer Air R5 onkin omassa hintaluokassaan erinomainen mesh-verkko – etenkin, jos kaipaa huomaamatonta ratkaisua.