Kasetit ovat tehneet paluun! Eikä tämä ole vain viisikymppisten nostalgiahöyryistä puhetta, kun on kaivettu kellarista vanhat Maxellin kasetit esiin. Vuoden 2025 ensimmäisellä neljänneksellä kasettien myynti pompsahti Iso-Britanniassa peräti 205 prosenttia ylöspäin, kertoo alan järjestö BPI. Yhdysvalloissa myynti on kasvanut vuonna 2014 myydystä 50 000 kasetista yli 230 000 myytyyn kasettiin vuonna 2023 – ja käyrä osoittaa yhä ylöspäin.
We Are Rewind on oivaltanut tässä mahdollisuuden ja vastaa kysyntään Blaster-soittimellaan. Ennen lanseerausta tuotteen nimi oli Boombox GB-001, mutta varmasti kaikki voivat olla yhtä mieltä siitä, että Blaster on coolimpi. Aluksi kasettisoitin on saatavana antrasiitinharmaana, ja tämän version nimi on Curtis, kunnianosoituksena Curtis Mayfieldille. Jos myöhemmin sarjaan tulee muita värivaihtoehtoja, ne saavat eri lempinimet.
Jos muuten ihmettelet, että kuka niitä kasetteja tänä päivänä ostaa, niin hieman yllättäen suurin ostajaryhmä ovat 18–24-vuotiaat. Nuoret kuuntelevat musiikkia mielellään fyysisessä muodossa, ja kaseteista on tullut Z-sukupolven uusi keräilyvimma. Taylor Swift, Billie Eilish, Kendrick Lamar ja Ariana Grande julkaisevat kaikki musiikkiaan kasetteina. Valikoima kasvaa myös hiphopin ja metallin puoella. K-pop-yhtyeet myyvät kasetteja kuin jäätelöä hellepäivänä. TikTokissa tunnisteet #cassettetok ja #mixtape ovat tehneet formaatista esteettisen jutun, samaan tapaan kuin Polaroid-kuvista ja filmikameroista.
Suomestakin kasetteja voi ostaa kaikista itseään kunnioittavista musiikkiliikkeistä. Valikoimaa on Havukruunusta Björkiin. Formaatti elää ja myy hyvin.
Ja sen vuoksi onkin yhtäkkiä vuonna 2026 ajankohtaista ottaa testiin kasettisoitin. Sopivasti We Are Rewind on juuri julkaissut Blaster-soittimensa, jossa perinteinen mankka yhdistyy Bluetooth-kaiuttimeen. Kysymys kuuluukin: tarjoaako se kaseteille sellaista äänenlaatua, jota on ilo kuunnella?
Harjattua alumiinia ja miellyttävää tuntua
Muotoilultaan soitin on ehtaa retroa, mutta minimalistinen ote välttää pahimmat kliseet. Harjattu alumiini, taittuva kantokahva ja fyysiset nappulat basson, diskantin, tasapainon ja volyymin säätöä varten tekevät käyttäjäkokemuksesta taktiilin tavalla, johon sovellukset eivät pysty. Kasettiluukku aukeaa edestä mekaanisesti naksahtaen – ääni, joka lennättää minut saman tien lapsuuteni huoneeseen 90-luvulla. Mitään ei ole jätetty digitekniikalle – kaikki musiikin soittoon tarvittava on suoraan soittimessa itsessään.
Melkein seitsemän kiloa painava soitin ei ole mikään kevyt kannettava. Massa auttaa vähentämään värähtelyä ja tukee kasettimekanismia. Esimerkiksi wow & flutterin tasoksi on ilmoitettu 0,15 prosenttia, mikä on kannettavalle soittimelle ihailtavan vähän. Blaster on riittävän iso vallatakseen puoli pöytää, mutta riittävän kompakti kulkeakseen mukana puistoon.
Pääosassa kasetit
Kasettiosio on Curtiksen keskiössä. Mekanismi perustunee moderniin CSG-tyypin Tanashin-klooniin, muuta tuskin onkaan tarjolla. Suunnittelijat ovat kuitenkin hyödyntäneet sitä hyvin. Esimerkiksi moottorinopeutta voi säätää ruuvaamalla soittimen takaa, mikä on kannettavissa soittimissa harvinaista.
Poikkeuksellisesti laitteessa on erillinen valinta Type I- ja Type II -kaseteille. Kytkimellä vaihdetaan tapaa, jolla soitin käsittelee audiosignaalia sekä toistettaessa että nauhoittaessa musiikkia, jolloin elektroniikka sopii nauhan kemiaan. Jos soittaa Type II -kasettia Type I- tilassa, on sointi liian terävää ja ohutta, ja toisin päin soitettuna elotonta ja sameaa. Ainakin teoriassa – itse en huomannut juurikaan eroa soittaessani vanhoja Maxellin ja Fujin Type II -kasettejani.
Aktiivinen AC-pyyhkijä on ehkäpä soittimen tärkein tekninen yksityiskohta. Halvemmissa kasettisoittimissa on usein kiinteä magneetti pyyhkijänä, joka jättää nauhalle enemmän kohinaa ja poistaa nauhoitteen epätäydellisesti. Curtis-soittimessa käytetään korkeataajuuksista vaihtelevaa virtaa, jolla nauhan magneettisuus saadaan kokonaan poistettua, jolloin uutta musiikkia nauhoittaessa kasetilla on vähemmän taustakohinaa.
Nauhoittaminen sujuu sokkona
Nauhoitustason voi asettaa manuaalisesti omasta säätimestään. Se toimii itsenäisesti master-volyymiin nähden, mikä on käytännöllistä. Type II kestää säröilemättä vahvempaa signaalia kuin Type I. Kannattaa kuitenkin huomioida, että VU-mittarit näyttävät äänilähteen tason nauhalle päätyvän volyymin sijaan. Koska kyseessä on kahden äänipään laite – sisältäen yhdistetyn nauhoitus/toistopään sekä pyyhkijäpään – ei nauhoitusta voi valvoa reaaliajassa. Ensin kasetille nauhoitetaan, sitten se kelataan alkuun ja kuunnellaan. Vähän kuin ottaisi kuvia Polaroid-kameralla.
Kasettien nauhoittaminen onnistuu yllättävän hyvin. Vaikka tason asettaisi korkeaksikin, en kuule häiritsevää säröilyä, sillä sisäänrakennettu rajoitin estää katkeilua. Blasterilla tehdyt nauhoitukset eivät toki ole yhtä hyviä kuin omistamallani Nakamichi 1000 II -nauhoittimellani tehdyt – wow & flutter on kuuluvampaa etenkin pianon kaikuessa ja vireen heiluessa. Mutta siihen, mihin tämä on tehty – eli mixtapejen ja Bluetoothin kautta tai aux-lähteistä soitettujen pätkien nauhoittamiseen – soitin toimii aivan mainiosti.
Kokeilin vaihtaa Type I ja Type II -kytkimen asentoa kesken nauhoituksen kuullakseni, muuttuuko soinnin luonne. Minusta ei muutu. Kasettityypin valinta vaikuttaa enemmän kasetin suhinaan ja diskantin erottelevuuteen kuin varsinaiseen sointiin. Vanha käyttämätön Type II -kasetti 90-luvulta kuulosti selkeästi paremmalta kuin nyt uutena ostettu Type I -kasetti: se soi puhtaammin, dynaamisemmin ja diskantiltaan energisemmin.
Vahvaa Bluetooth-sointia
Curtis tekee vaikutuksen voimallaan, kun musiikkia soittaa Bluetoothin tai aux-kaapelin kautta. Musiikki soi lujaa ja säröilemättä, ja basso on kuiva ja hallittu. Laulu ei sekaannu bassorekisteriin, ja perusta soi miellyttävästi. Diskantista puuttuu kuitenkin ilmavuutta. Vaikkapa JBL Authentics 300 -kaiuttimeen verrattuna äänikuva on suljetumpi ja stereokuva heikompi kuin mitä erillisellä vasemmalla ja oikealla kanavalla varustetulta kaiuttimelta odottaisi.
Kasetti: yllättävä ero
Kun vaihdan Bluetoothista kasettiin, tapahtuu jotakin yllättävää. Diskantti nimittäin aukeaa huomattavasti. Yhtäkkiä sointitasapaino on parempi ja ylärekisteri kuulostaa tarkemmin itseltään. Ilmenee, että EQ on hienosäädetty nimenomaan kasettisoittoa varten, mikä on loogista – mutta samalla se tarkoittaa sitä, Bluetoothin ja aux-tulon kautta soitettu musiikki eivät nauti samoja etuja.
Here We Are Rewind olisi voinut säätää EQ:n erikseen eri lähteille, mutta se olisi vaatinut digitaaliprosessorin (DSP) käyttöä, minkä ymmärrän olevan ei-toivottavaa tämänkaltaisessa tuotteessa. Basso- ja diskanttinappuloista ääntä voi hieman säätää, mutta jos diskanttia säätää kovemmalle Bluetoothia varten, sitä pitää muistaa taas säätää pienemmälle, kun laittaa kasetin soimaan. Pieni lisävaiva, jos laitetta käyttää paljon.
Rammsteinin Sehnsucht alkuperäiseltä kasetiltaan soi kunnon paineella. Laulu on keskirekisteriltään vähän latteampaa kuin mihin olen tottunut, mutta rummut ovat aivan kohdillaan ja sointi on viihdyttävää. Jos soittaa tarpeeksi lujalla, pääsee varmastikin pian puiston päälliköksi Blasterin kanssa!
Bluetoothin kautta nauhoitettu Veslemøy Narvesenin Dopamine Detox paljastaa puhallinsoittimien hieman huojuvan, mutta laulu tule läpi kirkkaana ja basso on erottuva. Istuin oikein mieluusti alas ja kuuntelin koko nauhoituksen läpi. Selvennyksenä: jos nauhoittaa kasetille Bluetoothin tai auxin kautta soitettua musiikkia ja soittaa sen sitten kasetilta, soi diskantti aivan yhtä tasapainoisesti ja avoimesti kuin muillakin kaseteilla. Tavallaan nauhoitus kuulostaa paremmalta kuin alkuperäinen lähde. Pitää vain kestää pieni taustasuhina, heikommat dynamiikat ja nopeuden ja sävyn pienet vaihtelut.
Analogisen äänen miinuspuoli: suhina
On syytä mainita, että vaikka Blasterissa ei olisi kasettia, play- ja pause-nappien samanaikainen painaminen laittaa analogisen vahvistinpiirin ja herkän äänipään päälle. Sen kuulee tasaisena suhinana kaiuttimista. Bluetoothia käyttäessä kaiutin on täysin hiljainen. Ei siis ole väliä sillä, kuinka hyvin ja hiljaa jokin levy on äänitetty, suhinaa kuuluu soitettaessa silti.
Kun kuuntelussa on hyvä levytys tai valmiiksi nauhoitettu kasetti, on äänenlaatu oikein hyvä – suhinan voimakkuus riippuu levytyksen laadusta. Mankalla nauhoitetut kasetit suhisevat enemmän, sillä se suhinaa syntyy silloin sekä nauhoituksesta että toistosta. Ja koska kyseessä on analoginen soitin, ei näitä kahta suhinaääntä saa kumoamaan toisiaan. Se olisi hauska tekninen haaste, mutta fysiikan lait estävät moisen.
Akulla tai pistorasiassa
14,8 voltin ja 3 000 milliampeerin akku jaksaa pyörittää Blasteria 10–15 tunnin ajan, äänilähteestä ja volyymista riippuen. Ympäristötietoisia lohduttanee, että akku on vaihdettavissa, joten Blaster kestää vuosien käyttöä, vaikka ensimmäinen akku kuluisikin loppuun.
Mukana tuleva 18 voltin virtalähde antaa vahvistimelle vähän enemmän työskentelytilaa akkuun verrattuna. Käytännössä en huomaa volyymissa mitään eroa, mutta todella lujalla basso voi olla hiukan puhtaampaa, kun virran ottaa suoraan seinästä. Huomaako sitä tavallisessa käytössä? Tuskinpa.
Nauhanostalgiaa
Huomaan fiilisteleväni kasettien taikaa pitkän ajan jälkeen. Teen omia kokoelmia ja joudun samalla kuuntelemaan kaikki valitsemani kappaleet nauhoituksen ajan. Palaan haaveissani takaisin 90-luvulle, jolloin kavereiden kanssa lainailtiin itse nauhoitettuja kasetteja ja löydettiin uutta musiikkia ilman algoritmeja. Piti vain kysyä kaverilta, että mikä se artisti oli B-puolen kolmannella biisillä ”Espanjan-reissun kokoelma 2” -kasetilla. Ja tärkeä muistutus, kuten silloin ennen vanhaan:
Muista aina kelata kasetti alkuun ennen kuin annat sen seuraavalle kuunneltavaksi.
Boomboxery-keskustelufoorumin puristit valittavat siitä, ettei Blasterissa ole radiota, ja siksi sitä ei sovi kutsua oikeaksi mankaksi. Itse olen sitä mieltä, että Bluetooth on vuonna 2026 paljon käyttökelpoisempi korvike. Puhelimen kautta pääsee käsiksi kaikkeen maailman musiikkiin, ja aux-liitännän ansiosta mankkaan voi kuitenkin kytkeä levysoittimenkin.
Yhteenveto
We Are Rewind Blaster, joka on tällä hetkellä saatavana melkein mustana Curtis-versiona, on hyvin suunniteltu mankka, joka ottaa kasettiformaatin vakavissaan. Laadultaan laite on ensiluokkainen: pinta on harjattua alumiinia, rakenne kestää kanniskelua ympäriinsä ja muotoilultaan se näyttää hyvältä tämän päivän sisustuksen osana. Neljä kaiutinelementtiä tarjoavat väkevää sointia, vaikkakin Bluetoothin kautta soitettuna diskantista jää uupumaan ilmavuutta. Ironista kyllä, kasetit kuulostavat tasapainoisemmalta. EQ on säädetty vain kasettisoittoa ajatellen eikä erikseen eri lähteille, ja sen kanssa pitää vain pystyä elämään.
Nauhoittaminen toimii yllättävä hyvin kannettavaksi laitteeksi, mutta ei haasta kunnon pöytämalleja. Vastineeksi saa vaihdettavan akun, tuen sekä Type I- että Type II -kaseteilla – ja retrotuntuman, joka tuo mieleen ajat, jolloin musiikkia pidettiin kädessä. Kokoelmakasettien aikaa kaihoisasti kaipaaville Blaster on mahtava hankinta.
