Kun Audio-Technica hetki sitten lanseerasi ATH-ADX3000-kuulokkeet, olimme hämmästyneitä.  Malli näyttää aivan samalta kuin lippulaivamalli ATH-ADX5000 mutta on puolet halvempi. Mistä oikein on säästetty, jotta hintaa on saatu näin paljon laskettua? Kävi ilmi, ettei näköjään juuri mistään.

ADX3000 on varustettu samoilla 58-millisillä dynaamisilla elementeillä kuin kaksi kertaa kalliimmassa ADX5000-mallissa. Elementissä on kalvoon integroitu puhekela, ja myös kiinnitys ja magneetit ovat osa kalvon rakennetta sen sijaan, että ne olisivat erillisinä, kuten yleensä.

ADX3000 kootaan käsin Audio-Technican tehtaalla Tokiossa, ja lanseerauksen yhteydessä merkin kehitysjohtaja Hiromichi Ozawa kertoi, että yritys on tehnyt pitkään työtä toistaakseen taajuuksia, jotka eivät ole tavalliselle kalvolle kovin luontaisia toistettavia. Elementti on integroitu ohjauslevyyn, jossa on magnesiumseoksesta tehty avoin, kennomainen verkko.

Tämä on saatu pidettyä paino 257 grammassa. Paino on mitattu ilman irrotettavaa 3-metristä kaapelia 6,3-millisellä liittimellä. Kaapeli on pakattu samaan alumiinikoteloon kuin kuulokkeetkin. Lisävarusteena on saatavana balansoitu XLR-kaapeli.

Audio-Technica ilmoittaa impedanssiksi 50 ohmia ja herkkyydeksi maltilliset 98 dB. Niinpä ADX3000 sopii paremmin kannettavan, puhelimen ja kannettavan soittimen pariksi kuin 420 ohmin impedanssilla varustettu ADX5000.

Audio-Technica ATH-ADX3000:n äänenlaatu

Emme yllättyneet siitä, että ADX3000:n sointi tuo mieleen ADX5000:n. Ja se on hyvä, sillä testimme lukeneet tietävät, että kyseessä on parhaita koskaan testaamiamme avoimia kuulokkeita. Ostamalla ADX3000-mallin saa paljon ADX5000:n hyvyydestä.

Kuten kristallinkirkkaan kitaran Jennifer Warnesin Joan of Arc -coverilla ja loistavan erottelevan laulun, jossa ei artefakteja ole. Äänikuva on erityisen ilmava, ja basso tiukka ja erotteleva. ADX5000:n äänikuva on samantyyppinen, mutta se on vieläkin hienojakoisempi, fokusoituneempi ja avoimempi.

Erot eivät kuitenkaan ole suuren suuria.

Veslemøy Narvesenin Dopamine Detox todistaa, että ADX3000:n äänikuva on eläväinen ja avoin, mutta basso ei ole ihan yhtä syvä kuin Sennheiser HD 800 S:llä. HD 800 S:n tapaan mikään ei kuitenkaan pistä negatiivisesti silmään (tai korvaan). Sibilantit eivät koskaan ole teräviä tai epäselviä, ja hyvän vahvistimen kanssa voi soittaa todella lujaakin äänikuvan hajoamatta.

Focal Clear MG -malliin verrattuna ADX3000:n äänikuva on ehkä ohuempi, eikä bassossa ole samaa lämmintä ja täyteläistä sointia. Basso on kuitenkin hyvin eroteltu, ja jos soittaa lujempaa, basso selkiytyy vieläkin enemmän Laura Marlingin Soothing-kappaleessa.

Jos rakastaa klassista musiikkia, on ADX3000 oikea ilmestys. Vivaldin Neljä vuodenaikaa toistuu höyhenenkevyin ja fokusoiduin jousin, ja eri soitinten sävyt erottuvat selkeästi avoimesta äänikuvasta. En ole varma, toimisiko Wagner näillä kuulokkeilla yhtä hyvin, eikä Metallica ehkä toistuisi yhtä energisesti kuin Focal Clear MG:llä.

Äänikuva on kuitenkin ehdottomasti tarkempi, mutta sointi ei silti ole kliininen kuin studiokuulokkeilla. Rytmintaju saisi olla selkeämpi Teddy Swimsin Bad Dreamsillä, vai kaipasimmeko vain muhkeampaa bassoa? Bassoa ei ole yhtä paljon kuin Clear MG:llä, mutta kuten todettua, ADX3000:lla on muita vahvuuksia.

Yhteenveto

On melkein ihme, miten paljon ADX5000-kuulokkeiden laadusta on saatu mahdutettua puolet halvempaan ADX3000-malliin. Vaikka se ei olekaan täydellinen, tarjoaa se niin paljon hyviä ominaisuuksia, että tästä hintaluokasta tuskin parempaa hinta-laatusuhdetta löytyy. Mahdollisuus käyttää kuulokkeita kannettavan soittimen tai hyvän kuulokevahvistimen kanssa tekee ADX3000-kuulokkeista monipuoliset käyttää. Ja mainitsimmeko jo erinomaisen äänenlaadun?

Myös tässä testissä