annons
annons
annons
Testissä:

6 soundbaria

annons

Telkkarin paras kaveri

Jos tv kärsii latteasta soundista, on edullinen soundbar helpoin ratkaisu ongelmaan.

Jos television ääni tuntuu ohuelta ja elottomalta mutta ei halua panostaa kotiteatterin hankintaan, on soundbar vastaus. Ensinnäkin, ääni paranee merkittävästi television omaan ääneen verrattuna, ja toiseksi puhe keskittyy paremmin suoraan tv:n alapuolella olevasta soundbarista verrattuna molemmin puolin telkkaria sijoitettuihin stereokaiuttimiin.

Kenelle soundbar sopii?

Soundbar on napakymppi, kun haluaa parantaa television ääntä. Musiikin kuunteluun se ei aina ole ihanteellinen, vaan usein stereot toimivat paremmin. Pari pientä hyvänkuuloista jalustakaiutinta tarjoavat paremman stereokuvan ja erottelevuuden musiikin kohdalla, mutta elokuvia katsellessa tuntuu kuin puhe ei tulisi hahmoista eli keskeltä, vaan puhujan sivusta eli stereokaiuttimien kohdalta. Jos soundbarissa on erillinen subwoofer, saa myös vaikuttavampaa bassontoistoa kuin jalustakaiuttimista.

Subwoofer

Tähän testiin haarukoimme parhaat soundbarit 400-500 euron väliltä. Emme valikoineet laitteita sen mukaan, onko niissä erillinen subwoofer vai ei, sillä halusimme nähdä, mitä tällä rahalla saa. Kävi kuitenkin ilmi, että yleensä tässä hintaluokassa subwoofer kuuluu pakettiin, ja vain yhdeltä testin soundbarilta (Sonos Beam) sellainen puuttuu.

Ei suoratoistoa

Tällä kertaa emme myöskään asettaneet vaatimuksia monihuonesoitolle tai suoratoisto-ominaisuuksille, vaan keskityimme vain etsimään parasta ääntä olohuoneeseen. Niinpä kaikki paitsi yksi (jälleen Sonos Beam) olivat jättäneet verkkoyhteydet pois ja luottaneet Bluetoothiin ainoana langattomana striimaustapana.

6 ehdokasta

Saimme testiin kuusi soundbaria, joiden hinnat vaihtelevat 350 ja 520 euron välillä. Kokojen puolesta eroja on paljonkin, mutta yhteistä niille digitaalisen audion dekoodaaminen HDMI:n kautta ja Bluetooth-yhteys langattomaan musiikin kuunteluun (Sonos Beamissa on wifi). Jos käyttää HDMI-ulostuloa television ARC-kanavalla, voi äänenvoimakkuutta säätää tyylikkäästi television kaukosäätimellä.

Testistä

Kaikki testilaitteet testattiin kuunteluhuoneessamme yhdistettynä Panasonicin televisioon. Elokuvien lähteenä toimi Panasonic DMP-UB900 ja musiikkia soitettiin Tidal-palvelusta Bluetoothin kautta Motorola G6 Plus -kännykkää käyttäen.

Tämän testin tuotteet
Yhä ylös yrittää: vaikuttava korkeusvaikutelma

Sonyn soundbar simuloi sekä Dolby Atmosta että DTS:X:ää korkeusvaikutelmassa, mikä tuo äänimaisemaan uuden ulottuvuuden. Toimii!

Tämä on Sonyn edullisin soundbar, joka simuloi korkeutta luodakseen Dolby Atmos- ja DTS:X -audiota tukeviin elokuviin avaran äänimaiseman. HDMI-sisääntulo tukee kaikkia videoformaatteja, kuten 4K Dolby Visionia, joten ei tarvitse pelätä ruudun menevän pimeäksi, jos laittaa 4K Bluray -elokuvan pyörimään (kuten kävi Philips B1:n kanssa).

HT-XF9000 ei ole näyttöä, vaan soundbarin tiedot näytetään televisioruudulla. Kaukosäätimestä löytyvät omat napit lähes kaikelle – jokaiselle audioasetuksellekin omansa – joten halutun ominaisuuden saa päälle napinpainalluksella. Iso plussa siitä!

Äänenlaatu

Elokuvaan syntyy miellyttävä surroundvaikutelma katsoessamme Alien: Covenantia, ja leffateatterin tunnelma on läsnä. Puhe on hieman karkeaa, mikä kielii siitä, että tämä soundbar ei suosi kovaa äänenpainetta.

HT-XF9000 pyrkii matkimaan surroundia myös korkeussuunnassa, mutta vain kahden etukaiuttimensa osalta. Se siis tehdään täysin digitaalisen signaalinkäsittelyn kautta. Katsojalle syntyy vaikutelma siitä, että yläilmoissakin on actionia, kunhan ei ole liian kaukana soundbarista. Kolme metriä on enimmäisetäisyys, eikä huoneen tule olla kovasti vaimennettu esimerkiksi akustiikkalevyillä. Sonyn soundbarilla ei kuitenkaan ole mahdollisuuksia niitä soundbareja vastaan, joiden päällä on erilliset Atmos-kanavat.

Subwoofer tekee hyvää työtä, vaikkakin ylemmässä bassorekisterissä tapahtuu paljon ja alempana vähemmän. Tilannetta voi korjata säätämällä basson lähes täysille.

Stereomusiikki toimii, kunhan ottaa Vertical Surround -ominaisuuden pois päältä, sillä se saa musiikin soimaan oudolla klangilla. Music-asetus soi lämpimimmin ja täyteläisimmin. Laulu erottuu selvästi mutta energiset naisäänet voivat olla laitteelle vähän liikaa. Yleisesti ottaen rytmikkyys pysyy hyvin hanskassa ja basso soi mukavasti.

Johtopäätökset

Simuloitu surround-ääni ja hyvä korkeusvaikutelma tekevät Sonyn soundbarista erinomaisen elokuvien katseluun. Ääni tempaa mukaansa ja puhe erottuu selkeästi.

Toisinaan HT-XF9000 voi tuntua vähän karskilta, ja etenkin musiikin kuuntelusta puuttuu sitä jotakin. Kaikki toimii hyvin basson puolella ja kaiken kaikkiaan Sonyn soundbar on varsin miellyttävä tuttavuus.

Kehittynyt äänikuva

Yamaha oli ensimmäinen, joka teki aktiivisia soundbareja. Uutuusmalli on heidän ensimmäinen DTS Virtual:X-surroundäänellä varustettu soundbarinsa.

Yamahalla on pitkä kokemus soundbareista, jotka jäljittelevät aito surroundääntä, ja muutama heidän luomuksistaan on tehnyt meihin suuren vaikutuksen. YAS-207 on valmistajan ensimmäinen, joka käyttää DTS Virtual:X:ää surroundsimulaattorina, mikä antaa vaikutelman myös korkeudesta. Testasimme YAS-207 kesällä, jolloin se oli ryhmätestinsä edullisin laite – muut maksoivat tuplasti. Luonnollisesti odotuksemme sen suhteen ovat korkealla nyt, kun muut testin soundbarit edustavat samaa hintaluokkaa.

HDMI-sisääntulo tukee 4K-kuvasignaalia, mutta näyttöä ei ole. Sen sijaan Yamaha on päätynyt käyttämään pieniä LED-valoja, jotka ilmoittavat valitusta sisääntulosta ja surroundasetuksesta.

Äänenlaatu

Subwoofer on harvinaisen tehokas tässä hintaluokassa. Jakotaajuus soundbariin on melko korkea, joten subwooferia kannattaa pitää kaiuttimen lähellä, jotta ne soivat samassa synkassa. Jos sijoittaa subbarin etäämmälle, voi varautua siihen, että bassotaajuuksien tulosuunnan kuulee koko ajan.

Bassosta puuttuu hieman vivahteikkuutta, mutta tasapaino soundbarin ja subwooferin välillä toimii hyvin. Elokuvia katsoessa Yamaha tekee vaikutuksen, sillä ääniraita ulottuu laajalle Movie-asetuksella – sille vetää vertoja vain LG:n soundbar. Korkeuden tuntee, ja aktivoimalla Bass Extension -ominaisuuden saa vahvan ja miellyttävän basson, joka sopii hyvin jännittäviin leffoihin.

Bass Extension ei puolestaan toimi musiikin kanssa yhtä hyvin, sillä silloin basso muuttuu liian latteaksi, ja dynamiikkaa ja soinnin rakennetta häviää. Ominaisuuden pois päältä laittaminen saa musiikin soimaan hyvin. Kitarat soivat pirteästi ja laulu kirkkaasti ja avoimesti. Rauhallisia, akustisia kappaleita voi soittaa surround päällä, mutta silloin osa rytmeistä ja lämmöstä katoaa. Stereo-ominaisuudella soittaessa musiikki kuulostaa orgaanisemmalta ja pehmeämmältä, mikä on enemmän mieleemme.

Vaikka erottelevuutta ja ilmavuutta saisi ylärekisterissä olla enemmänkin, on soundi tasapainoinen, kirkas ja rytmikäs, ja toimii useimmilla genreillä hyvin. Klassinen musiikki ansaitsee parempaa, mutta samaa voi sanoa kaikkien tämän hintaluokan soundbarien osalta.

Johtopäätökset

Yamaha YSP-207 loistaa suurella äänikuvallaan elokuvissa, jolloin surroundvaikutelma on todella hyvä ja ääni avautuu myös kattoa kohden. Soundbar kuuluu luokkansa tehokkaimpiin ja kuulostaa kovalta leffojen ja pelien kanssa. Musiikin kuunteluun soundi voi paikoin olla hieman karkea, mutta yleisesti ottaen kaiutin soi hienosti. Näytön puuttumista lukuun ottamatta Yamahan soundbar on erittäin onnistunut kaiutin ja hyvä ostos.

Tehokas mutta karkea

Koska ihastuimme JBL Bar 3.1:een niin rajusti, odotimme suuria pienemmältä 2.1-soundbarilta. Valitettavasti se ei yllä ihan niiden tasolle.

Bar 2.1 on JBL:n pienin subwooferilla varustettu soundbar. Nimensä mukaisesti se on stereokaiutin, jossa on siis kaksi kanavaa ja subwoofer. Kummassakin kanavassa on diskanttielementti ja keskirekisterielementtiä, joista jälkimmäinen tuo elokuviin ja musiikkiin erityisen vahvaa ääntä.

Isompi Bar 3.1 jyräsi kilpailijansa subwooferinsa 10-tuumaisella bassoelementillä, mutta Bar 2.1 on varustettu tavanomaisemmalla 6,5-tuumaisella elementillä. Siitä huolimatta äänessä riittää tehoa.

Suuremmassa JBL:n soundbarissa on kolme HDMI-sisääntuloa, mutta 2.1-mallin takapuolelta löytyy vain yksi. Se ei tue HDMI 2.0:aa, joka vaadittaisiin HDR-videon siirtämiseksi. Niinpä videolähteet kannattaa kytkeä suoraan televisioon ja ladata ääni sieltä soundbarin HDMI-sisääntuloon ARC:n kautta.

Muuten Bar 2.1 on helppokäyttöinen selkeän kaukosäätimensä ansiosta. Audio- ja surroundnapit vaativat jatkuvaa painelua, jotta löytää oikean asetuksen, mutta selkeästä näytöstä voi onneksi seurata tapahtumien kulkua. Kätevä Soundshift-nappi vaihtaa nopeasti tv:n ja Bluetoothilla yhdistetyn puhelimen välillä.

Äänenlaatu

Kaukosäätimen bassonsäätönapit hoitavat itse asiassa subwooferin äänenvoimakkuutta. Vakioasetus on tasolla 18, mutta kaikki onnistuu nollan ja 30:n välillä.

Elokuvat saavat hienoa painetta subwooferilta, ja sen säätäminen 24:ään sujuu ilman, että basso alkaa vaikeroida. Laite teki Alien: Covenantin katsomisesta ihan erityisen viihdyttävää, sillä räjähdykset ja erikoistehosteet saivat sohvan tärähtelemään kunnolla, eikä basso siltikään karannut hallinnasta.

Puhe kuulostaa vähän heikolta, vähän kuin Yamahassakin. Siihen verrattuna JBL on vahvempi. Toisaalta JBL ei tarjoa vastaavaa surroundkokemusta kuin Yamaha tai LG, ja tuntuu vähän karkealta. Suurempi Bar 3.1 oli mieleemme hullun voimansa ansiosta, mutta Bar 2.1 ei vakuuta samalla lailla kilpailijoitaan vastaan, jolloin heikkoudet erottuvat entistä selvemmin. Ilman samoja tehoja jäävät puhe ja muut äänet erityisen rakeisiksi yläpäästään.

Pop toimii tarpeeksi hyvin, rytmit pysyvät hyvin tahdissa, mutta akustinen musiikki ei vakuuta.

Johtopäätökset

JBL ei pääse tällä kertaa ihan loistamaan, sillä sen tehot eivät riitä voittamaan laitteen heikkouksia etenkään ylärekisterissä. Se onkin haaste, johon soundbarit törmäävät jatkuvasti, vaikka JBL:n subwoofer saattaakin olla testin vahvin. Se ei kuitenkaan riitä korvaamaan puutteita.

Keskinkertainen

HW-N460:ssa riittää energiaa, mutta suttuinen subwoofer pilaa kokonaisvaikutelmaa.

Samsung on ansainnut useita mitalisijoja ja usein testivoittajan tittelinkin tekemissämme soundbartesteissä, joten odotimme uteliaana, mihin valmistaja pystyy edullisimmassa luokassa.

Muiden testin kaiutinten tapaan HW-N460 on 2.1-soundbar, joka jäljittelee digitaalisen signaalinkäsittelyn avulla surroundääntä. Tällaisen sijaan voi hankkia kotiteatterisetin, johon kuuluvat myös takakaiuttimet, jolloin surround on aitoa.

HDMI 2.0-sisääntuloa ei ole, joten videolähteet on liitettävä televisioon ja lähetettävä signaali kaiuttimeen HDMI-äänenpalautuskanavan kautta.

Kaukosäätimen napit tuottavat päävaivaa, sillä lähteen ja audioasetuksen valitsemiseen on painettava samaa nappia monta kertaa. Tämä ei sinänsä ole vaikeaa, sillä Samsungin soundbarissa on näyttö, jossa tosin on rajallinen määrä merkkejä ja siksi teksti rullaa näytöllä.

Äänenlaatu

Samsungin avattua amerikkalaisen äänilaboratorionsa 2015 on suurin osa valmistajan audiolaitteista ollut huippua. Maailman parhaat insinöörit on headhuntattu sinne arvostetuimmista hifiyrityksistä, ja he kuuntelevat tarkasti kaikki kehitysosastolta tulevat tuotteet.

HW-N460 on kuitenkin toisenlainen ilmestys, josta ensimmäiseksi huomaa vähän laimean basson. Subwoofer oli laitettava pari astetta pienemmälle musiikin kuuntelun ajaksi. Billie Eilishin popbiisi You Should See Me in a Crownin ihanat rytmit toistuvat hieman liian vahvasti Samsungilla.

Säädimme diskanttia +3:een saadaksemme riittävästi sävyjä ylärekisteriin. Äänestä tuli tasapainoisempi, vaikka basso jää silti pehmeäksi ja siitä puuttuu sekä dynamiikkaa että sävyjen rakennetta. Basso ei ole tarpeeksi tiukka ja erotteleva.

Elokuvia katsellessa säädämme subwooferin kovemmalle, muutoin basso jää täysin elottomaksi. Alien: Covenant tarvitsisi lisää ytyä kuulostaakseen jännittävältä. Puhe on selkeää ja äänikuva toimii lujemmalle säädetyn diskantin kanssa. Laitteessa riittää tehoa säätää volyymiä kovallekin. Äänikuvassa ei kuitenkaan ole LG:n ja Yamahan kaltaista surroundvaikutelmaa, vaan maisema jää kapeammaksi.

Johtopäätökset

Samsung HW-N460 edustaa hyvin hintaluokkansa soundbareja. Se kuulostaa odotetusti heikommalta, kun hintaakin on vähemmän, mutta jotenkin odotimme yllättyvämme iloisesti. Basso on liian heikko ja vaisu saadakseen leffat eloon, ja vaikka muu äänikuva toimiikin paremmin, emme pääse hetkeksikään unohtamaan olevamme budjettiluokassa, isolla B:llä.

Toimii paremmin elokuvien kuin musiikin kanssa

LG SK5 onnistuu elokuvissa hyvin valtavan äänikuvansa ansiosta, mutta on sillä rajoituksensakin.

LG:n edullisimmassa soundbarissa on 2.1-ääni, kaksi keskirekisterielementtiä per kanava. Tyypillistä siis tämän hintaluokan soundbareille, mutta toisaalta se jäljittelee 7.1.4-surroundääntä DTS Virtual:X:n avulla, mikä ei ole näissä laitteissa itsestäänselvyys.

HDMI-sisääntulo tukee vain 1.4-versiota, eli se ei siirrä 4K-videota tai HDR:ää. Selvästi LG on ajatellut, että kaiutin liitetään televisioon äänenpalautuskanavaa pitkin. Niinpä kaikki videolähteet on kytkettävä suoraan telkkariin. Kiintoisasti LG SK5 on luokkansa harvoja, joka tukee korkearesoluutioista ääntä (24 bit/96 kHz), mutta se ei kulje ARC-kanavaa pitkin. Siitä nauttiakseen on kytkettävä äänilähde HDMI-sisääntuloon, eli se ei voi olla 4K-sisältöä.

Soundbarin käyttö on yksinkertaista mutta siinä on puutteensa. Samaa nappia on paineltava kaukosäätimestä uudestaan ja uudestaan halutun valinnan tekemiseksi, eikä kaiuttimessa ole näyttöä helpottamassa valinnan tekemistä. Sen sijaan valittu ominaisuus ja audioasetus näkyvät LED-valoina, jotka on merkitty heikosti. Meidän oli yhtenään palattava tiirailemaan soundbaria lähietäisyydeltä nähdäksemme, mikä valinta kulloinkin oli voimassa.

Äänenlaatu

Elektropop toistuu melko siistin ja mehukkaan basson siivittämänä. Jonkin ajan kuluttua selviää, että basso on testin turvonneimpia ja subwoofer peittää laulua. Ylemmässä bassorekisterissä on vähän kuoppainen soundi, mikä haittaa myös akustista kitaraa. Niinpä käännämme subwooferia pienemmälle. DTS Virtual:X -surroundvaikutelma toimii hienosti ja kuulostaa perusasetuksellaan parhaimmalta.

Elokuvien kohdalla soundi toimii hyvin DTS-efektin kanssa. Maltilliset ääniefektit (Foley-efektit) kohtauksessa, jossa alien työntyy selkärangasta ulos hätkähdyttävät elokuvassa Alien: Covenant ja saavat leffan laajenemaan koko testihuoneen kokoiseksi. Äänet tempaavat mukaansa paremmin tällä kuin muilla testin soundbareilla.

Subwoofer ei ole yhtä höttöinen, kun surroundefekti on päällä, joten SK5 toimii erinomaisesti elokuvien kanssa. Maksimivolyymi saisi olla kovempikin, mutta toisaalta testihuoneemme on vaimennettu ja imee siksi osan äänistä. Tavallisessa olohuoneessa tätä vaivaa ei ehkä ole.

Johtopäätökset

LG SK5 toimii erityisen hyvin leffojen katseluun suuren äänikuvansa ansiosta, joka on pääosin DTS Virtual:X:n tuottamaa. Elokuvat tempaavat mukaansa ja kaipaamaan jää vain vähän lisää volyymia. Musiikki on pulmallisempi, sillä basso peittää tärkeää keskirekisteriä, jolloin laulu ja jousisoittimet kuulostavat värittyneiltä. Käyttäjäystävällisyys on vain ok, ei huippua.

Voittaja hevosenmitalla

Sonos asettuu lähtöviivalle ison puutteen kanssa: subwooferia ei ole. Siitä huolimatta se laukkaa maaliin ensimmäisenä.

Sonos on monen toivelistan kärjessä, mutta moni myös pitää sitä liian kalliina. Heitä varten Sonos on lanseerannut Beam-soundbarin, joka maksaa puolet vähemmän kuin suurempi PlayBar ja PlayBase. Beamissä on kuitenkin samat käytännölliset ominaisuudet ja monihuonetoiminto, josta Sonos on kuuluisa – ja lisäksi myös puheohjaus, eli tuki Amazon Alexalle, AirPlay 2:lle ja pian myös Google Homelle.

Beam on ensimmäinen Sonos-laite, jossa on HDMI, yhden ulostulon muodossa ja ARC-kanavalla varustettuna. Kaikki videolähteet kytketään televisioon, joka sitten siirtää äänen ARC:tä pitkin Beamiin. Jos tv:ssä ei ole ARC-HDMI:tä, tarjoaa Sonos adapterin optisen ja HDMI:n välille.

Tuki löytyy Dolby Digitalille mutta ei DTS:lle.

Tilakorjaus

Beam voi mukauttaa äänen ympäristönsä mukaan, jos omistaa iPhonen tai iPadin. Sonos kutsuu ominaisuutta Trueplayksi, ja se käyttää iOS-laitetta mittaavana mikrofonia. Se toimii oikein hyvin, soundbar onnistuu poistamaan ongelmataajuudet ja luomaan ilmavamman ja suuremman äänikuvan. Niinpä suosittelemme Android-käyttäjiä lainaamaan jostain iPhonen ja tekemään tilakorjauksen.

Äänenlaatu

Kun ääni on muokattu tilaan sopivaksi, kuulostaa Sonos Beam erittäin hyvältä. Elokuvien puhe erottuu selkeästi äänikuvasta. Tämä on keskelle sijoitetun diskanttielementin ansiota, sillä se tuo soundiin lisää ilmaa keskikanavasta.

Viiveellä toimiva sivukaiutin tuo äänikuvaan avaruutta ja antaa johonkin pisteeseen asti vaikutelman surroundista.

Ääni on ennen kaikkea luonnollinen ja tyylikäs, ja vähemmän räjähtävä. Auto kuulostaa autolta eikä monster truckilta. Elokuvateattereista tuttu elämää suurempi -äänimaisema vaatii tehokkaamman kaiuttimet ja ainakin ulkoisen subwooferin. Esimerkiksi Yamaha YSP-207:ssa – jossa tulee subwoofer mukana vaikka hintaa on vähemmän – on vahvempi ääni, josta löytyy enemmän painetta. Soundi on myös terävämpi ja kovempi, eikä kukaan tässä hintaluokassa pääse haastamaan Beamin luonnollista soundia.

Musiikki kuulostaa myös erinomaiselta. Laulu ja soittimet toistuvat luonnollisesti. Tässä kohtaa olisi tosin toivonut, että surroundin olisi saanut pois päältä, sillä se on musiikille vähän liikaa.

Johtopäätökset

Ilman subwooferiakin Sonos Beam -sounbarilla on uskottavampi ja luonnollisempi soundi kuin muilla testin kaiuttimilla. Bassoa ei toki yhtä paljon kuin muilla, mutta ääni ei kuitenkaan ole lattea. Puhe ja laulu toistuvat erittäin puhtaasti. Soundin lisäksi pakettiin kuuluu Sonoksen tutut monihuonesoittomahdollisuudet ja suoratoisto, joten Beam on varma hitti! Olemme testanneet Beamin aiemminkin, mutta verrattuna muihin saman hintaluokan soundbareihin, on tähdet nostettava täyteen kuuteen. Emmekä ole edes huomioineet siinä mahdollisuutta täydentää settiä subwooferilla ja takakaiuttimilla!

    Lue myös

    LG Xboom Go PK7

    LG Xboom Go PK7

    Vilkkuvista diskovaloistaan huolimatta PK7 on eniten edukseen arkikaiuttimena.

    [favorite_button]
    Dynaudio Music 1

    Dynaudio Music 1

    Music-sarjan minimalli pärjää hienosti isoja vastaan – ja päihittää isoveljensä joissakin asioissa.

    [favorite_button]
    Tivoli Audio Go Andiamo

    Tivoli Audio Go Andiamo

    Tivolin ensimmäinen kannettava kaiutin jää hieman odotuksia vaisummaksi.

    [favorite_button]
    Dynaudio Music 7

    Dynaudio Music 7

    Dynaudio iskee multiroom-trendiin Music-mallistollaan.

    [favorite_button]
    Sony HT-ZF9

    Sony HT-ZF9

    Sonyn soundbar on luokkansa parhaita ja laajennettavissa takakaiuttimiensa ansiosta.

    [favorite_button]
    6 bilekaiutinta

    6 bilekaiutinta

    Mikään ei vedä jengiä tanssilattialle kuten oikein bassovoittoinen kaiutin – etenkään, jos siinä on diskovalaistus mukana!

    [favorite_button]
    Boombox-kaiuttimet

    Boombox-kaiuttimet

    Modernit versiot 80-luvun boomboxeista ovat linjakkaita mutta edelleen yhtä kovaäänisiä kuin rakkaan lapsen monet nimet antavat ymmärtää.

    [favorite_button]
    Riva Wand

    Riva Wand

    Riva Festival tekee vaikutuksen volyymillään ja bassontoistollaan sekä musiikkilähteiden valikoimallaan. Riva Arena taas sopii keittiön viihdyttäjäksi.

    [favorite_button]