Ylisanojen viljelyssä on syytä olla varovainen, myös kaiuttimia testatessa. Tällä kertaa ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja: Dynaudion Contour 20 -kaiuttimen Black Edition -erikoisversio on poikkeuksellisen hyvän kuuloinen ja laadukas kaiutinmalli. Se on myös heittämällä luokkansa paras jalustakaiutin.
Seuraavaksi kerron, miksi.
Valmistajat keskittyvät usein yhteen osaan tehdessään parannuksia olemassa olevaan kaiutinmalliin. Elementtiä saatetaan muokata tai kaiutinkaappia parannella, ehkä molempia. Usein päälle heitetään jokin kosmeettinen muutos, joka erottaa erikoisversion alkuperäisestä myös ulkonäöltään. Edes vähän.
Näin olisi voinut käydä myös Contour 20 Black Editionin kanssa, mutta Dynaudio päättikin toisin. Alumiinista valmistettu etulevy on toki edelleen tunnistettavissa, samanlainen kun on alkuperäismallissakin. Erikoisversio on nimensä mukaisesti saatavana vain mustana – korkeakiiltoiseksi lakattuna – ja kaiuttimen sisäpuolella aivan kaikki on uutta.
Testatessamme Contour 20 -kaiuttimen ensimmäistä versiota olimme siitä niin vaikuttuneita, että pidimme kaiutinparia testihuoneessamme kuukausien ajan ja käytimme sitä referenssimallina jalustakaiuttimia testatessamme. Contour 20 nimittäin oli äänikuvaltaan poikkeuksellisen avoin ja tasapainoinen, ja sointi kallistui neutraaliin olematta kuitenkaan studiomonitorin kuuloinen. Kaiuttimet soivat luonnollisemmin kuin monet muut siihen aikaan testaamamme, ja kun vihdoin lähetimme ne takaisin tehtaalle, kesti kauan, ennen kuin kohtasimme jalustakaiutinmallin, joka onnistui haastamaan Contour 20 -mallin.
Testattuamme Black Edition -erikoisversion on houkutus jälleen suuri jättää kaiuttimet palauttamatta Dynaudiolle. Valmistaja saa ihan vapaasti soitella, faksata tai lähettää sähkeen perään. Tulkoon vaikka ovelle koputtelemaan, emme avaa. Nämä kaiuttimet ovat nimittäin niin hyvät – kun niitä on kerran kuullut, ei niistä vain voi luopua!
Huippulaadukkaat osat
Kiiltävän mustan ulkokuoren takana on tehty neljä perusteellista muutosta, jotka vaikuttavat suuresti kaiuttimen sointiin ja siihen, miten se eroaa alkuperäisestä.
Black Edition on itse asiassa Contour-sarjan ainoa kaiutinmalli – Contour Legacyn lisäksi – joka toimitetaan Dynaudion parhaan diskantin kera. Mallissa on siis käytetty Esotar 3 -elementtiä, jossa on Hexis-silkkikupoli. Hexis on sisäinen diffuusori, joka vaimentaa resonanssia ja suoristaa taajuusvastetta, ja Esotar 3 on parhaita tietämiämme diskantteja. Yleensä sitä käytetään vain Confidence-sarjan lippulaivamalleissa, joten onkin aika yllättävää, että Contour-sarjan toisessakin erikoisversiossa nähdään tämä huippuluokan diskanttielementti.
Neodyymistä apua
Bassoelementti on uusi versio 18-senttisestä NeoTecistä (18W55), ja siinä on Dynaudion pitkään basso- ja keskirekisterielementeissään käyttämä MSP-kalvo. Dynaudio on halunnut lisätä bassorekisterin herkkyyttä ja saavuttaakseen tavoitteensa suunnitteli aluksi kiinnittävänsä elementin taakse vahvemman magneetin. Valmistaja kuitenkin huomasi sen vievän liikaa tilaa ja myöskin heikentävän bassovastetta liikaa. Oli siis etsittävä toinen ratkaisu. Valinta osui neodyymimagneettiin, sillä niistä saa pienempiä ja silti saman vahvuisia kuin isommat ferriittimagneeteista.
Muut detaljit, kuten pidempi lasikuituinen puhekela, kapeampi profiili ja pyöreämpi kori, on suunniteltu parantamaan bassoelementin tarkkuutta, dynaamisuutta sekä herkkyyttä, Dynaudio kertoo.
On kuitenkin olemassa riksi, että ratkaisusta aiheutuu toinen ongelma.
Uusi bassoportti ja jakosuodin
Kun bassontoistoa vahvistetaan, kasvaa riski siihen, että bassoportista alkaa kuulua viheltävää ääntä. Dynaudio halusi välttää ilmavirran kuulumista portista ja valitsi uuden, halkaisijaltaan suuremman bassorefleksiputken, jonka molemmat päät on taivutettu auki. Tällä tavalla Dynaudio kertoo saaneensa bassontoistosta tarkempaa ja vahvempaa, samalla kun artefaktit ovat vähentyneet.
Kun elementit ovat käytännössä aivan uudet, on jakosuodinkin täytynyt uudistaa. Dynaudio rakensikin jakosuotimen alusta asti uudelleen. Toisen asteen jakosuotimen jakotaajuus on melko korkea, 3 600 Hz. Sillä vältetään kuuluva notkahdus elementtien äänten mennessä päällekkäin.
Jakosuotimessa ei ole vaihe- tai impedanssikorjausta lainkaan, ei myöskään EQ-korjausta, mutta siinä on kalliit saksalaisen Mundorfin valmistamat vastukset ja kondensaattorit. Kokonaisuus on kytketty yhteen Van Den Hulin kaapeleilla.
Maltillinen herkkyys
Sysimustien kaiuttimen järjestelmäimpedanssi on 4 ohmia ja herkkyys maltillinen 86 dB. Kuten useimmat testaamamme Dynaudion kaiuttimet, myös Black Edition pääsee oikeuksiinsa vasta kunnollisen vahvistimen kanssa, joka jaksaa kesyttää kaiuttimien sisällä asustavan villeyden.
Kuuntelu
Kaiuttimet toimivat erinomaisesti Hegelin loistavan H190V-vahvistimen kanssa. Siinä on enemmän kuin tarpeeksi tehoa, jotta se jaksaa sekä pyörittää kaiuttimia että antaa niille niiden tarvittavaa painoa. Yamaha A-S3200 tai Musical Fidelity NuVista 800.2 ovat niin ikään loistokumppanit Black Editionille, molemmat napakymppejä.
Aloitin Hegelin vahvistimella ja huomasin ensimmäiseksi, miten uskomattoman avoin ja fokusoitunut kaiuttimien sointi on. Sehän ei ole Dynaudion kaiuttimille mitenkään harvinaista, mutta Black Edition on läpinäkyvämpi ja sillä on yksi erityinen etu alkuperäiseen nähden: bassontoisto on poikkeuksellisen vahvaa ja syvää tällaiselle kohtuullisen pienelle kaiutinmallille. En halua liioitella ja väittää, ettei kaiuttimien kanssa tarvita subwooferia, koska se ei olisi totta. Kaiuttimet kuitenkin tarjoavat syvemmän, painokkaamman ja dynaamisemman basson tavallisiin Contour 20 -kaiuttimiin verrattuna.
Pidin erityisesti Black Editionin tavasta toistaa pianoa. Aivan poikkeuksellinen, kristallinkirkas ja syvä ääni levittäytyi huoneeseen, kun Hoff Ensemblen Polarity samannimiseltä albumilta lähti soimaan. Levyllä on muutamia lyhyitä bassolinjoja ja rumpusooloja, jotka todella pääsevät oikeuksiinsa näillä mustilla kaiuttimilla.
Tuli mieleen Bowers & Wilkins 805 D4, joka maalaa äänikuvan hieman lämpimämmin ja hehkuvammin, mutta joka ei onnistu toistamaan musiikkia samanlaisella dynaamisella kontrastilla tai läpinäkyvyydellä kuin Black Edition.
Koska siitä ei ole kovin pitkä aika, kun testihuoneessamme oli Contour Legacy, ajattelin tunnistavani Legacyn omanlaisen soinnin Black Editionistakin, mutta on myönnettävä, että Black Edition tuntuu minusta vieläkin avoimemmalta. Etenkin ehkä keskirekisteriltään. Tietystikään tosin Black Edition ei yllä bassoltaan yhtä syvälle ja samalla auktoriteetilla kuin Legacy.
Black Edition tuo Oslon Sofienbergin kirkon, jossa Polarity on äänitetty, tunnelman ja soinnin esiin yhtä hyvin kuin Legacy. Kirkon suuri sali erottuu levytykseltä selkeästi, enkä jäänyt kaipaamaan Legacyn tarkasti artikuloitua bassoa – siitä yksinkertaisesti syystä, että Black Edition on yhtä hyvä. Julkean kuitenkin väittää, että Black Edition toistaa keskirekisterin vieläkin erottelevammin. Sen huomasin muun muassa Dire Straitsin Private Investigations -kappaleella, jossa Mark Knopflerin kitara erottautui teräväreunaisemmin kuin mitä muistan Legacya testatessani kuulleeni.
Private Investigationsin lopun rumpuosuudet eivät toistu samalla vaikuttavalla syvyydellä kuin Legacy-kaiuttimilla, mutta syvyyttä ja dynaamista voimaa on enemmän kuin esimerkiksi Audiovector R1 Arretélla. Black Edition ei tietystikään mitenkään kuulosta lattiakaiutinparilta, mutta äänikuvassa on silti monella tapaa kuultavissa erikoinen kykyjen kombinaatio. Contour-kaiuttimet ovat kuin linkkuveitsi, kun kuuntelee, miten ne toistavat niin hienostunutta jazzia kuin Ezra Collectiven tanssittavia funk-rytmejäkin.
Ezra Collectiven Dance, No One’s Watching -tupla-albumi on pelkkää biletystä alusta loppuun ja täydellinen esimerkki siitä, miten nämä suhteelliset pienet kaiuttimet onnistuvat vangitsemaan kuulijansa huomion. Musiikissa sekoittuvat jazz ja afrobeat, sanoitukset eivät ole järin syvällisiä, mutta laulu värittää musiikin tuoden siihen syvyyttä ja lämpöä. Useimpien kappaleiden päätähti on torvisektio, joka toistuu kauniisti ja täyteläisen lämpimästi, mikä todistaa, ettei Black Edition kuulosta millään tapaa kliiniseltä tai kovalta.
Kari Bremnesin Spor vuodelta 2015 on levytetty niin, että perkussio ja bassokitara tuntuvat olevan miksattuna aika eteen. Jos volyymia nostaa, pienillä kaiuttimilla on usein ongelmia saada basson dynamiikat toistumaan riittävän realistisesti. Osa kaiuttimista joutuukin luovuttamaan, koska ne eivät jaksa käsitellä basson jättimäistä energiaa. Black Editionilla tätä ongelmaa ei ole. Ne vain soittavat kovempaa, kun volyymia nostaa. Säröstä ei ole tietoakaan. Kaiuttimet myllyttävät bassoa sellaisella voimalla, että se tuntuu vatsassa asti. Samalla laulu pysyy esimerkillisen neutraalina ja fokusoituneena.
Yhteenveto
Contour 20 -mallin musta erikoisversio ei ole vain edullisimpia testaamiamme 2-tiejalustakaiuttimia, vaan myös parhaimpia. Pienen koon aiheuttamien luonnollisten rajoitteiden lisäksi Black Edition -kaiuttimilla ei ole vikoja tai puutteita, joita kannattaisi edes mainita. Hintaluokassaan malli on aivan lyömätön, ja jos kaipaa jalustakaiuttimilta tätä parempaa äänenlaatua, siitä joutuu maksamaan paljon, paljon enemmän. Jos Black Edition on esimakua siitä, mihin Dynaudion insinöörit kykenevät parannellessaan jo valmiiksi upeita kaiuttimia, emme malta odottaa seuraavaa erikoismallia. Tähän rahaan tuskin parempaa äänenlaatua voi saada, ei ainakaan mistään meidän tietämistämme kompakteista 2-tiekaiuttimista.
