Ei saa olla liian kallis eikä liian halpa. Useimmat ihmiset päätyvät yleensä etsimään uusia tuotteita keskihintaisten kategoriasta. Kukaan ei halua halpismallia, mutta ei myöskään maksaa pelkästä mielikuvasta laadun sijaan. Espressokoneet ovat lähtökohtaisesti kalliita, joten keskihintaisetkin asettuvat tuhannen euron molemmin puolin – yksi testin koneista maksaa jopa 1 500 euroa.

Keskihintaisissa koneissa on yleensä automaattinen maidonvaahdotus, yli tusina valmisreseptiä ja mahdollisuus muunnella reseptejä niin, että aamukahvistaan saa räätälöityä juuri täydellisen. Monessa koneessa on myös eri käyttäjäprofiilit, joten jokainen perheenjäsen saa cappuccinonsa haluamallaan tavalla valmistettuna. Wifiyhteys ja sovellustoiminnot kuuluvat kalliimpaan kategoriaan.

Vertailun koneet

Philips Series 5500 on perinteisen hollantilaismerkin kallein espressokone, mutta silti aika edullinen. Siinä on 20 valmista reseptiä ja SilentBrew-järjestelmä. Espresson valmistuksessa ärsyttävintä on monen mielestä nimittäin meteli, mutta Philipsin kone tekee aamuista levollisempia hiljaisuudellaan. Koneen muotoilu on tyylikästä ja sopii useimpiin keittiöihin.

DeLonghi tarjoaa monenlaisia espressokoneita kaikissa hintaluokissa, ja tällä kertaa testiin valikoitui Dinamica Plus -malli, joka ei ole uusi mutta tarjoaa ne ominaisuudet, joista DeLonghin täysautomaattiset koneet tunnetaan.

Wittin ensimmäinen espressokone on osuvasti nimeltään Witt Premium Espresso. Tässä testissä se asettuu keskihintaisten koneiden kalleimpaan päätyyn, ja siinä onkin kalliimmista koneista tuttuja ominaisuuksia. Muotoilultaan kone muistuttaa Aiviqia, eli näyttö on keskellä ja ilme kookas ja erottuva. Painava lasikansi ja tyylikäs maitosäiliö viimeistelevät kokonaisuuden.

Testissä käytetyt kahvipavut

Tuttuun tapaan testissä on käytetty kahdenlaisia kahvipapuja. Toinen edustaa kallista erikoisherkkua ja toinen on laajemmin myynnissä oleva edullisempi papu.

Tässä tapauksessa edullista osastoa edustaa Lavazza Caffè Crema Classico: hyvin tummapaahtoinen sekoitus, jossa on eteläamerikkalaista, afrikkalaista ja kaakkoisaasialaista arabicaa ja robustaa.

Lavazzan papu ei ole maailman jännittävin, mutta hyvä haaste koneille, joiden on yritettävä vältellä ei-toivottua kitkeryyttä ja saada halvasta kahvista irti paras mahdollinen laatu.

Kallis erikoispapu on kööpenhaminalaisen Riccosin Bitches Brew. Se on modernimpi keskipaahto Etiopian Yirgacheffen alueelta. Tämä kahvi on ”pestyä” laatua, eli koko kahvihedelmä on irrotettu ennen kuivaamista, mikä luo kahville läpinäkyvän makuprofiilin, jossa sen ominaiset miellyttävät ja vaaleat makupiirteet korostuvat.

Espressokoneita on vertailtu sekä maun että käyttäjäystävällisyyden kannalta. Keskihintaisissa koneissa on paljon eroja sen suhteen, millaisia painotuksia valmistaja tekee ominaisuuksien, koneen kestävyyden ja laadun, käyttäjäkokemuksen, muotoilun ja kahvin laadun mukaan. Arvio perustuu kokonaisuuteen, jossa kahvin laatu ja käyttäjäystävällisyys ovat suurimmassa roolissa.