Vaikka televisioista on tullut sekä jättimäisiä että kirkkaita, uskallan silti väittää, että aito elokuvateatterin tunnelma jää niistä uupumaan. Eikä sellaista tarjoa valoisaan huoneeseen sijoitettu videoprojektorikaan. Tosiharrastajat tämän tietävätkin, ja siksi he rakentavat koteihinsa kunnon lepakkoluolia: mustat seinät, musta katto, musta lattia. Kaiken tarkoitus on tuoda valo esiin.

Valo ja pimeys ovat yhtä tärkeitä

Pimennentyssä huoneessa kaikki muuttuu. Yksityiskohdat tulevat esiin ja projektorin mustan taso muodostuu kriittiseksi tekijäksi, jotta kuvaan saa kunnon painetta. Muutoin se jää valjuksi ja haaleaksi, kuin mattapaperilla peitetyksi. Siksi musta on melkeinpä tärkeämpi ominaisuus kuin kirkkaus. Melkein. Koska molempia tietysti tarvitaan, jotta HDR-sisällöt toistuvat oikein.

Useimmat suoratoistopalveluiden sisällöt ja elokuvat ovat nykyään HDR-laatua, jonka dynaaminen alue on paljon laajempi kuin mitä projektori pystyy toistamaan. Siksi tone mapping on tärkeä. Kun kuvan heijastaa valkokankaalle, sen kirkkaus on luonnollisesti matalampi kuin televisiolla. HDR-sisältöjä katsoessa eron huomaa erityisen selvästi.

Ilman tone mappingia koko kuvan kirkkautta pitäisi säätää matalammaksi, jotta kirkkaimpiin kohtiin riittäisi paukkuja. Muutoin ne palaisivat vain puhki. Tone mapping pienentää mustan ja valkoisen välistä eroa, jolloin välttyy katsomasta tummaa ja haalistunutta kuvaa suurimman osan ajasta.

Mitä on HDR tone mapping?

Graalin malja: aito 4K

Myös kuvan resoluutio on tärkeä veitsenterävän kuvan kannalta. 4K on pitkään ollut yleinen projektoreissa, mutta alalla on paljon silmänlumetta. Vain Sonylla ja JVC:llä on kennoissaan aito 4K-resoluutio – kaikki muut turvautuvat pikselinsiirtoon. Pikselinsiirrossa käytetään Full HD -piiriä ja liikutetaan jokaista pikseliä edestakaisin kovalla vauhdilla, niin että kuva näyttää siltä kuin siinä olisi neljä kertaa enemmän pikseleitä.

Kuulostaa näppärältä, mutta tekniikassa on haittapuolensa. Terävyys nimittäin kärsii, jolloin musta teksti saa harmaat ja sumeat reunukset. Myös kirkkaus ja kontrasti heikkenevät. DLP-projektoreiden ANSI-kontrasti haalenee, vaikka se muutoin on tekniikan merkittävimpiä etuja LCD-projektoreihin verrattuna.

Ylivoimainen paneelitekniikka

Sekä Sony että JVC onnistuvat tarjoamaan aitoa 4K-kuvaa ilman pikselinsiirtoa. Lisäksi niiden erityinen LCD-tekniikka tarjoaa perinteistä LCD:tä huomattavasti parempaa mustaa. Sony kutsuu tekniikkaansa nimellä SXRD, kun taas JVC:llä vastaava on D-ILA. Kummallakin on LCD-paneeli, joka on asetettu heijastavalle piitaustalle (LCoS), jolloin valo heijastuu paneelista sen sijaan, että se läpäisisi sen. Näin musta on syvempää ja kontrasti parempaa kuin tavallisilla LCD-projektoreilla.

Sama hintaluokka, kaksi eri filosofiaa

Vertailun projektorit ovat suurin piirtein samaa hintaluokkaa: JVC DLA-NZ500 maksaa 6 500 euroa ja Sony VPL-XW5100ES 7 000 euroa. Molemmat ovat kompakteja laserprojektoreita aidolla 4K-paneelilla ja HDR-tuella. Mutta ne korostavat eri asioita.

JVC on panostanut ennen kaikkea mustaan, mutta NZ500:n kirkkaus on myös oikein hyvä ja terävyys sen myötä samoin. NZ500 on varustettu moottoroidulla optiikalla, linssimuistilla ja blanking-toiminnolla. Sen ansiosta on helppo vaihtaa eri kuvasuhteiden välillä.

Sony on valinnut toisenlaisen lähestymistavan. VPL-XW5100 eli Bravia Projector 7 tarjoaa sekä syvää mustaa että vahvaa kirkkautta. Projektorissa on panostettu pelaamiseen 4K/120 Hz-laadulla eikä siinä ole moottoroitua optiikkaa. Onkin oman pohdinnan varassa, kumpi malleista sopii paremmin omaan käyttöön, mutta olemme tehneet parhaamme tuodaksemme esiin kummankin mallin heikkoudet ja vahvuudet. Projektorit testattiin pimeässä katseluhuoneessa.