Alku sujuu yleensä hyvin. Ostetaan valvontakamera, asennetaan se ja yhdistetään sovellukseen. Käytössä huomaakin, että kameran nettiyhteys katkeaa keskellä yötä, akku loppuu tai naapuri alkaa valittaa siitä, että kamera näyttää kuvaavan suoraan hänen olohuoneeseensa.

Kotikäyttöön tarkoitetuista valvontakameroista on tullut varsin edullisia ja helppokäyttöisiä, mutta sellaisen valinta vaatii jonkin verran harkintaa.

Verkkovirta vai akku?

Akkukäyttöiset kamerat tuovat joustavuutta sijoitteluun, sillä niiden lähellä ei tarvita pistorasiaa. Miinuspuolena on säännöllinen lataaminen. Latausväliin vaikuttavat ilmasto ja kameran käyttötiheys. Jos kamera kuvaa talvella joka ikisen oravan ja ohiajavan auton, hupenee akku parissa viikossa.

Verkkovirtaan kytkettävä kamerat edellyttävät pientä suunnittelua sijoituksen suhteen, mutta akun loppumisesta ei tarvitse huolehtia. Joissakin malleissa on molemmat, jolloin kamera käyttää normaalisti verkkovirtaa, mutta sähkökatkon sattuessa ottaa varavirtaa akusta. Ulkokameroihin tämä onkin usein fiksuin ratkaisu. Jos valitsee USB-C-latauksella varustetun mallin, saa siihen kätevästi hätälaturin tai aurinkopaneelin.

Sisälle vai ulos?

Moni aliarvioi sisä- ja ulkokäyttöön tarkoitettujen kameroiden erot. Ulkokameran pitää kestää vettä, lunta, jäätä ja auringon paahdetta. IP-suojausluokitus kertoo, miten kestävä malli on: ensimmäinen luku kertoo pölysuojauksesta, toinen vedenkestävyydestä. IP65 tarkoittaa täysin pölysuojattua (6) ja kaikista suunnista tulevalta vesisuihkulta (5) suojattua laitetta. IP67 kestää lyhytaikaisen upotuksen veteen. Pölynsuojaus on tärkeää, sillä kameran rakoihin kertyy ajan saatossa siitepölyä, hiekkaa ja muuta likaa. Sisälle tarkoitetut kameroita ei ole suojattu pölyltä ja vedeltä, eikä niitä koskaan pitäisi käyttää ulkona, edes katoksen alla.

Verkko on avain

Monen kamerakokeilu kaatuu verkkoyhteyteen. Tyypillisesti valvontakamerat käyttävät 2,4 GHz:n kaistaa, koska sen kantama on pidempi ja se läpäisee esteitä paremmin kuin 5 GHz:n kaista. Haasteena on kuitenkin kaistan ylikuormittuminen, koska naapurien reitittimet, kodin Bluetooth-laitteet ja mikroaaltouuni taistelevat samasta kaistasta.

Ratkaisuna voi valita kanavan manuaalisesti. Useimmat reitittimet on asetettu automaattiasetukselle, jotka valitsevat kanavan asennuksen yhteydessä, mutta moni halpismalli pysyy samalla kanavalla, vaikka kohinakuvio muuttuisikin. Tiiviisti asutuilla kerrostaloalueilla voi hyötyä kiinteästä kanavasta (1,6 tai 11), ellei reitittimessä dynaamista kanavavalintaa, joka valvoo ja vaihtaa kanavaa automaattisesti. Siinä tapauksessa automaattiasetus toimii mainiosti.

Jotkut kamerat tukevat myös 5 gigahertsin kaistaa nopeamman tiedonsiirron nimissä, mutta silloin kantama on lyhyempi. Kannattaa siis varmistaa, että reititin on suunnattu niin, että signaali yltää kameraan asti.

Verkon sokeat pisteet

Klassinen vaiva: kameran yhteys verkkoon katkeaa, koska se on sijoitettu huonosti. Jos kamera on ulkoseinällä ja reititin on talon toisella puolella, on niiden välinen etäisyys mahdollisesti liian pitkä.

Ratkaisu on yksinkertainen: kameraa lähimpään huoneeseen sijoitetaan wifi-satelliitti tai mesh-reititin, joka jakaa signaalin tasaisemmin. Kannattaa valita järjestelmä, joka menestyy testeissä – verkon vakaus on nimittäin tärkeämpää kuin sen huippunopeus.

Lisävakautta erillisellä verkolla

Tämä vinkki säästää monelta harmilta: anna 2,4 gigahertsin ja 5 gigahertsin kaistoille omat nimet. Useimmat reitittimet yhdistävät ne ja vaihtavat laitteita automaattisesti kaistalta toiselle. Kuulostaa ehkä fiksulta, mutta monet älykotilaitteet eivät oikein suoriudu automaattisesta vaihtamisesta, vaan ne saattavat kieltäytyä yhdistämästä.

Luomalla erillisen 2,4 GHz:n verkon (vaikkapa nimeltään ”Älykoti”), saavat kamerat, älylukot ja älyvalot käyttää vakaata kaistaa. Yhdistä tietokoneet, puhelimet ja televisiot 5 GHz:n kaistaan, jolloin ne pääsevät hyödyntämään nopeampaa yhteyttä, kun niiden ei tarvitse jakaa kaistaa hitaiden antureiden kanssa.

Tallennus pilveen vai kortille?

Useimmat kamerat tarjoavat mahdollisuutta tallentaa videot kuukausimaksulliseen pilvipalveluun, jolle kertyy useimmiten hintaa parista eurosta noin kymmeneen euroon kuukaudessa. Parissa vuodessa potti kasvaa siis helposti useampaan sataseen. Vaihtoehtona on tallentaa videot microSD-kortille, jolloin videot pysyvät tallessa ilman ylimääräisiä kuluja – mutta jos varas vie kameran, katoavat todisteetkin samalla.

Jotkut järjestelmät mahdollistavat kummatkin: paikallinen tallennus toimii varalla ja pilvipalveluun säilötään kaikki tärkeä.

Tässäkin kannattaa huomioida virransyöttö: akkukäyttöiset kamerat jatkavat kuvaamista mutta kadottavat verkkoyhteyden, jos reitittimeltä menevät sähköt. Pelkän pistorasian varassa olevat kamerat lakkaavat kokonaan toimimasta sähkökatkon sattuessa. Reitittimelle asennettu UPS-virtalähde voi pelastaa tilanteen.

Lain määräykset valvonnasta

Omaa pihaa saa kuvata, mutta kamera on suunnattava niin, ettei se kuvaa naapurin puolta tai julkista aluetta. Tallentavasta kameravalvonnasta on EU:n tietosuojasäädöksen GDPR:n mukaan ilmoitettava kyltillä, ja kyltti itsessään toimii monelle rötöstelijälle karkotteena. Kun tallenteita ei enää tarvita, ne tulee poistaa. Monella yrityksellä videot säilyvät viikon verran, mutta erikoistilanteet voi säilöä pidemmäksikin ajaksi.

Kasvojentunnistus ja yksityisyys

Monessa kamerassa on kasvojentunnistus perheenjäseniä varten, jotta kamera ei hälytä joka kerran, kun joku tulee koulusta tai töistä kotiin.

Kannattaa kuitenkin olla tietoinen tunnistuksen riskeistä: kasvojentunnistus tallentaa kohteesta biometristä dataa, joka on  GDPR:n alainen erityiskategoria. Sellaisen tallentaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä, mutta yksityisessä käytössä perheenjäsenten kesken tai muuten luvan antaneiden henkilöiden kohdalla se toki sallitaan.

Käytännössä se tarkoittaa siis sitä, että kasvojentunnistus pitää rajata vain kotona asuviin henkilöihin, koska käyttäjä ei saa luoda rekisteriä naapureista, vieraista tai ohikulkijoista. Kerros- ja rivitaloissa tai yritysten toimitiloissa kasvojentunnistusta ei pidä käyttää ilman dokumentoitua suostumusta kuvattavilta.

Yhteenveto

Valvontakameran laatuun vaikuttavat muutkin tekijät kuin kuvanlaatu. Virransyötön, verkkoyhteyden, sijoittelun ja tallennustilan on kaikkien toimittava luotettavasti. Valitse akkukäyttöinen kamera, kun haluat sijoittaa kameran kauas pistorasiasta, ja verkkovirtaan kytkettävä malli, kun kaipaat ennen kaikkea mielenrauhaa – tai kamera, jossa on molemmat, jolloin ei tarvitse edes huolehtia sähkökatkoista.

Varmista, että wifi-signaali ylettää kameran suunniteltuun paikkaan ja harkitse mesh-reitittimen sijoittamista matkan varrelle, jos yhteys tuntuu epävakaalta. Paikallinen tallennus tuo ajan myötä säästöjä, mutta pilvipalvelu varmistaa, että todisteet pysyvät tallessa, jos kamera varastetaan. Ja ennen kaikkea, muista noudattaa lakia! Omaa tonttia saa kuvata, naapurin pihaa ei. Laita näkyvälle paikalle kyltti, jossa ilmoitat tallentavasta kameravalvonnasta, ja muista poistaa videot, joita ei enää tarvita. Kasvojentunnistus on sallittua vain talossa asuvien perheenjäsenten kohdalla.

Näillä vinkeillä onnistut toivon mukaan luomaan toimivan ja luotettavan valvontajärjestelmän!