Norjalaispsykiatri Finn Skårderud lanseerasi parikymmentä vuotta sitten melko kiistanalaisen teoriansa siitä, että ihminen on syntyessään 0,5 promillea miinuksella. Niinpä lasillinen tai pari korjaisi ihmisen tasapainoiseen ”normaalitilaan”.

Tanskalainen elokuvaohjaaja Thomas Vinterberg innostui teoriasta niin, että kirjoitti aiheen ympärille kokonaisen elokuvakäsikirjoituksen, jonka lopputuloksena Yhdet vielä syntyi.

Martin (Mads Mikkelsen) on lukion historianopettaja, jonka yksityiselämä ja työ ovat kuivuneet ikävystyttäviksi. Martinin kollegan Nikolaj’n 40-vuotisjuhlissa neljä ystävystä – edellisten lisäksi myös opettajat Tommy ja Peter – päättää tutkia Skårderudin teoriaa ja tehdä kokeilustaan asiaankuuluvat muistiinpanot ja päätelmät.

Vinterbergin käsikirjoitus on mainio ja kuvaa osuvasti keski-ikäisiä miehiä, jotka heräävät siihen, että loistava tulevaisuus onkin jo takanapäin. Kotona odottavat nalkuttavat vaimo ja huutavat taaperot, raastava yksinäisyys tai kummalliseksi mennyt yhteiselo. Urapolulla ei ole näkyvissä enää nousua.

Sijoittamalla tarinan lukioympäristöön näemme, miten tärkeää alkoholi on yhteisöisämme jo alaikäisestä lähtien ja millaista painostusta alkoholin nauttimiseen on sosiaalisissa tilanteissa.

On vapauttavaa, miten Vinterberg näkee alkoholin väylänä ulos kriiseistä ja yksitoikkoisesta elämästä. Tapana, jolla meistä jäykistä pohjoismaalaisistakin saa vähän latinoa esiin.

Tästä huolimatta elokuva ei ole mikään ylistys juomiselle, vaan skandinaavien ongelmallinen suhtautuminen ”viisasten juomaan” näytetään rehellisesti.

Tarinan keskiössä on Martinin ja Anikan avioliitto, joka muistuttaa enemmän kauppaministeriön toimintaa kuin rakkaussuhdetta. Molemmat kaipaavat kumppaniaan sellaisena kuin tämä joskus oli, mutta ovat tyytyneet tilanteeseen. Tämän väsähtäneet yrityksen puutteen kuvauksessa elokuva on vahvimmillaan.

Mikkelsen näyttelee uskottavasti yksinäistä miestä, joka kaipaa kiivaasti iloa monotoniseen elämäänsä. Hän esittää epäilyksen, kaipuun, ilon ja vapautuksen tunnekirjon Oscarin arvoisesti.

Yhdet vielä on vahva elokuva, josta moni tunnistaa itsensä. Se näyttää tapamme käyttää alkoholia kaunistelematta mutta myös moralisoimatta. Elokuvan rohkea loppu on itsessään paradoksi ja jättää katsojan ajattelemaan omaa juomistaan tai juomattomuuttaan.