Langattomia vastamelunappeja on markkinoilla pilvin pimein, joten valmistajien on todella keksittävä tapoja erottautua. Itse ajattelen, että yli sadan euron kuulokkeissa on oltava oikeasti hyvä äänenlaatu – niin kuin useimmiten onkin. Lisäpisteitä voi siis saada pakkauksesta, materiaalivalinnoista, istuvuudesta, käyttäjäystävällisyydestä ja pienistä ilahduttavista yksityiskohdista. Ja tuo viimeinen vasta onkin tärkeä – kun huomaa, että joku on oikeasti laittanut ajatusta suunnitteluun! Joskus tosin käy niinkin, ettei ajatus oikein kanna toteutukseen saakka, jolloin pitää vain palata piirustuspöydän ääreen ja miettiä homma uusiksi.

It´s all about the details

OnePlussan perustajan ja yhtiön sittemmin jättäneen Carl Pein uusi aluevaltaus, kuulokevalmistaja Nothing, on saanut melko lailla huomiota jo ennen ensimmäisenkään mallin julkistusta. Etenkin Nothingin läpinäkyvyydestä on kohkattu, ja on totta, että latauskotelo on, aivan luvatusti, läpinäkyvä. Myös kuulokenapit on päällystetty läpinäkyvällä muovilla, mutta koska napit ovat tietysti täynnä elektroniikkaa, ei niiden kohdalla voi varsinaisesti voi puhua läpinäkyvyydestä. Se, onko tämä läpinäkyvyys nyt sitten siistiä vai ei, jääköön jokaisen itse arvioitavaksi, mutta ainakin kuulokkeet poikkeavat ulkonäöllään massasta.

Testattuani lukuisia nappikuulokkeita enemmän tai vähemmän kömpelöiden koteloiden kera – esimerkiksi Sudio T2 – on todettava, että litteällä kotelolla on etunsa! Nothingin kotelo sujahtaa taskuun eikä jää pullottamaan oudosti. Se mahtuu näppärästi pikkulaukkuunkin huulipunan ja kännykän kanssa.

Meillä kaikilla on omat haasteemme elämässä, ja minun on se, etten yleensä onnistu laittamaan oikeaa kuulokenappia oikeaan korvaan enkä saamaan kuulokkeita omille paikoilleen kotelossa. Naurakaa vain, mutta varmaan teillä lukijoillakin on omat heikkoutenne!

Mutta Ear (1) on helppo saada oikeaan korvaan ensi yrittämällä. Joko se johtuu kuulokenappien fiksusta muotoilusta tai sitten olen vihdoin oppinut ymmärtämään nappikuulokkeita… Ehkäpä vastaus selviää seuraavan kuuloketestin kohdalla!

No ei, kyllä selitys on siinä, että joku hieno ihminen on keksinyt laittaa punaisen merkin oikeaan kuulokenappiin ja samanlaisen merkin koteloon, jolloin vähän tyhmempikin näkee heti, mihin kuuloke laitetaan latautumaan. Halleluja!

Näppärä yksityiskohta ei tee äänestä parempaa, mutta on kuitenkin aika kiva kirsikka kakussa.

Ääni ja käyttäjäystävällisyys

Toisin kuin Sudio T2 -kuulokkeilla, on Ear (1) varustettu sovelluksella. Sovellus on helppo ja selkeä eikä siinä ole niin paljon kustomointi- ja asetusvaihtoehtoja kuin Jaybird Vista 2:n sovelluksessa (jotka tosin ovat kalliimmat kuulokkeetkin).

Sovelluksesta saa vastamelun pois ja päälle ja säädettyä, onko se täysillä vai hiljaisemmalla. Myös äänten läpipääsyn saa sovelluksesta käynnistettyä ja sammutettua. Ikävä kyllä en hirveästi iloitse kuulokkeiden vastamelusta, paitsi että pidän sitä päällä parantaakseni äänikuvaa. Mutta hälyä vaimentavana toimijana Nothingin vastamelu ei ole paras mahdollinen.

Taajuuskorjaimesta löytyy neljä vaihtoehtoa äänelle: Balanced, More Treble, More Bass ja Voice, joista ensimmäinen ja toinen toimivat mielestäni parhaiten enimmäisvastamelun kanssa (vaikka se syökin akkua). More Bass tuo soittimiin lisäpainoa, mutta rajoittaa samalla niiden ilmavuutta, mikä tekee kokonaisäänestä suljetumman verrattuna Balanced ja More Treble -asetuksiin. Äänikirjafanina ajattelin aluksi, että Voice toimisi hyvin puheen kuunteluun (musiikin kanssa se kuulosti vähän kauhealta), mutta se sai lukijan vain kuulostamaan todella, todella kummalliselta.

Kuulokkeiden ohjaus eleillä on ihan lukunsa. Yleensä se vaatii hieman opettelua, ja niin tälläkin kertaa. Sovelluksesta voi valita, mikä ele tekee mitäkin, joten voi päättää itselle sopivimmat yhdistelmät. Plussaa siitä, että korvassa olevaan kuulokenappiin voi koskea ilman, että kappale vaihtuu tai kuulokkeet sammuvat yhtäkkiä.

En saanut lainkaan kritiikkiä omasta äänestäni käyttäessäni kuulokkeita puheluiden puhumiseen. Puhe kuuluu selkeästi ainakin niin kauan, kun ympäristö on rauhallinen. Jos taustalla on hälyä tai on ulkona tuulessa, jää ääni vähemmän erottuvaksi. Mutta tämä vaikuttaa olevan nappikuulokkeiden kirous – en vielä koskaan ole törmännyt malliin, jota tekisi mieli ylistää puheluiden laadusta.

Istuvuus

Jos olet lukenut aiempia testiartikkeleitani, saatat muistaa etten ole mikään nappikuulokkeiden suurin fani. Korviani alkaa herkästi särkeä. Nothing Ear (1) -kuulokkeiden sovitteet (joista on kolme kokovaihtoehtoa) istuivat minulle kuitenkin täydellisesti! Testasin tätä eräänä perjantaina kokkaillessani ja kuulokkeiden viihdyttävä ääni tempaisi minut mukaansa pieneen keittiötanssiin.

Yhteenveto: Nothing Ear (1)

Vaikka kirjoitin arvioni ennen kuulokkeiden julkaisua, on syytä muistaa, että 120 euron arvoisilta kuulokkeilta ei voi odottaa ihmeitä – se ei olisi reilua. On silti todettava, että vastamelu vaatii vielä kehittelyä eikä siinä ole juuri kehuttavaa hälyisten tilojen vaimentajana. Jos vastamelun laatu on siis tärkeä, kannattaa tutustua johonkin toiseen kuulokemalliin. Nothing Ear (1) on silti hyvä nappikuulokemalli, jonka ääni tempaa mukaansa, kunhan ei aseta odotuksiaan liian korkealle tämän hintaluokan äänenlaadun suhteen.