Ei kannata erehtyä luulemaan, että Dynaudion pieni juhlavuosikaiutin olisi jotakin muuta kuin erinomainen.

Dynaudio ei ole tyytynyt vain ruuvaamaan kaiuttimensa kylkeen kivaa messinkikylttiä, jossa seisoo ”Special Edition” tai ”Limited Edition”. Ehei, he ovat todella tehneet töitä luodakseen jotakin paljon enemmän kuin vain olemassa olevan mallin erikoisversion.

Historia osoittaa, että Dynaudio on onnistunut tässä ennenkin. Heidän Special 25 -mallinsa on yhä osoitus, kuinka menestyksekäs hyvin tehty juhlavuosimalli voi olla. Siitä puhutaan yhä, 15 vuotta myöhemmin, audiofiilien kesken intohimoisesti, ja se on haluttua tavaraa käytettyjen kaiutinten markkinoilla.

Special Forty on – ikävä kertoa – vielä paljon parempi. Eikä se ole sattumaa.

Uudet elementit

Yhtäläisyyksiä Dynaudion ylelliseen Focus-sarjaan löytyy etsimättäkin, mutta Special Forty on silti aivan uniikki mallinsa. Kaappi on vain 36 cm korkea ja 30 cm syvä, mutta sopii paremmin lattiajalustalle kuin kirjahyllyyn.

Kaiuttimet näyttävät todellisuudessa vielä paremmilta kuin kuvissa. Pyökkiviilun kerrosrakenne on leikattu muodostamaan aivan Hieno raitakuvio on saatu aikaan leikkaamalla pyökkiviilun kerrosrakennetta, joka sitten on värjätty punaiseksi tai harmaaksi ja maalattu moneen kertaan upean syvyysvaikutelman saamiseksi.

Kaappi ei ole ainoa erikoiskäsittelyn saanut osa. Diskanttielementti on rakennettu Esotar2-mallin päälle, 25 mm:n kalvo on silkkiä. Takapuolelta avoin osa ja suipponeva rakenne vaimentavat resonanssia ja kompressiota.

Bassoelementin magnesiumpolymeerikalvo (MSP) on valettu yhdestä osasta ja kiinnitetty uuteen ja jäykempään riippukiinnikkeeseen, jossa on paranneltu kevytmetallikori ja kaksi magneettia – ferriitti ja neodyymi – jotka ohjaavat puhekelaa.

Kahden erilaisen magneetin idea on saavuttaa tasainen männän liike ja pidempi iskunpituus, mikä tarjoaa parempaa dynamiikka ja bassonkontrollia.

Uudet elementit eivät ole käytössä muissa Dynaudion kaiuttimissa, ja Special Fortyssä on myös uniikki jakosuodin jyhkeiden kaiutinterminaalien takana.

Pari rajoitetta

Ilahduttavasti kaiuttimia ei ole tehty rajoitettua erää, mikä usein on tilanne juhla- ja erikoismallien kohdalla. Tämä valinta pitää hinnan kohtuullisella tasolla. Erityisviilu ja ainutlaatuiset kaiutinelementit maksavat varmasti tavallisia ratkaisuja enemmän.

Niinpä Special Forty on hintaluokassaan kilpailukykyisimpiä vaihtoehtoja. Ei vain kauniin ulkomuotonsa ansiosta ja siksi, että ne poikkeavat muista tekniikaltaan, vaan ennen kaikkea siksi, että ne soittavat musiikkia niin kauniisti ja tasapainoisesti, että kaiuttimet ovat silkkaa hemmottelua korville.

Huomautettakoon heti, että nämä kaiuttimet eivät ole korviahuumaavaa volyymiä rakastavan metallifanin tai bassossa-enemmän-on-enemmän-harrastajan valinta. Kaiuttimet eivät myöskään ole ykkösvalinta hänelle, jolla on suuri olohuone korkeine kattoineen, sillä pienten laitteiden volyymiresurssit ovat rajalliset. Näiden lisäksi huomautettavaa ei juuri ole.

Kuin hienointa silkkiä

Special Forty muistuttaa kalliimpaa Dynaudio Contour 20 -mallia siinä, miten musiikin vivahteet erottuvat täydellisen tarkkoina ja virheettöminä. Ilman vastaavaa bassoperustaa tosin.

Testasin kaiuttimia jalustalla, 30 neliömetrin olohuoneessa, jonka kattokorkeus on normaali, ja kokeilin erilaisia vahvistimia Hegelin pienestä 60-wattisesta H90:stä 300 watin jättimäiseen McIntosh MA8000:een. Edes pienimmällä vahvistimella ei ollut vaikeuksia kaiuttimen kanssa. Isompi lisäsi dynamiikkaa ja vivahteita, mutta molemmat toistivat kaiuttimen ominaisuudet loistavasti. Äänimaailmaltaan malli on silkkisen pehmeä, detaljit erottuvat tarkasti ja keskirekisteri soi kristalliskirkkaasti diskantin yhdistyen saumattomasti keskirekisteriin ja täyteläiseen bassoon. Special Forty ei sukella hurjan syvälle bassossa, mutta kuten sanotaan, kaikki on suhteellista, ja vain joissakin klassisen musiikin kappaleissa jäin kaipaamaan vielä viimeistä oktaavia.

Kaiuttimet selviytyivät vaivatta Mariss Jansonsin ohjaaman baijerilaisen orkesterin esittämästä Mahlerin viidennen sinfonian monimutkaisuudesta. Puhallinsoittimet voivat helposti mennä läpitunkeviksi, mutta pikkukaiuttimet eivät tehneet diskantista liian terävää eivätkä toisaalta myöskään puurouttaneet bassoa. Mental Overdriven ”Descent” ei sekään ollut kaiuttimille haaste. Suhteellisen raskaan basson kohdalla moni kaiutin menettää kontrollin kovalla volyymillä, mutta ei Special Forty.

Diana Krallin ”Like Someone in Love” -kappaleen kontrabasso soi voimakkaasti, keskirekisteri lämpimästi, laulu silkkisesti ja muut instrumentit värikkäästi ja eläväisesti. Soundi on erinomaisesti tasapainossa, ja vaikuttava stereokuva paikkaa fyysisiä rajoitteita. Kaiutinten ei tarvitse olla suuret ollakseen hyvät.

Muutamaan otteeseen huomasin kysyväni itseltäni: miksi kaiuttimista pitäisi maksaa enempää? Special Forty täyttää ainakin minun vaatimukseni kompaktista highend-kaiuttimesta. Ne eivät maksa liikoja, näyttävät hyvältä, toimivat monenlaisen musiikin kanssa ja mahtuvat tavallisen kokoiseen olohuoneeseen.

En ole törmännyt suoriin kilpailijoihin, jotka tarjoaisivat samoja ominaisuuksia samassa hintaluokassa. Huomattavasti kalliimpi Contour 20 on parempi, sama pätee Sonus Faberin Olympica I -malliin, ja langattomista KEF LS50 Wireless on itsestään selvä vaihtoehto. Mutta epäilen, että tässä koko- ja hintaluokassa löytyy mitään parempaa.

Vastinetta joka eurolle

Jalustakaiutinten kalliimmassa luokasta löytyy huikeita helmiä, ja Dynaudio Special Forty on yksi niistä. Nämä pienet kaiuttimet painivat raskaassa sarjassa, eikä rajoitteita ole sen enempää kuin mitä tässä koossa osaa odottaakin. Special Forty voisi itse asiassa olla vielä kalliimpikin ja silti hintansa arvoinen, joten kyseessä on todellinen kaiutinlöytö!