7 Bluetooth-mankkaa

B&O Play on nykyään Bang & Olufsenin isointa myyntiryhmää, joka on tuottanut miljoonia tanskalaismerkille. Myös Beolit-nimi on ollut Bang & Olufsenilla pitkään: niin on nimetty kannettavia tuotteita jo 1930-luvulta lähtien. Tänä päivänä Beolit tunnetaan osana B&O Play-sarjaa.

Design

Beolit 17 on päivitetty versio Beolit 15:stä, jonka testasimme kaksi vuotta sitten. Ulkonäöltään laite muistuttaa edeltäjäänsä. Vain sisäänrakennettu johtosäilö on yhä paremman äänenlaadun taustalla. Kaiutin ladataan USB-C-adapterilla. Ulkoiset virta-adapterit ovat meille tekniikkatoimittajille mieleen, sillä sellaisen ansiosta ei tarvitse raahata mukanaan vara-akkua.

Alusta ja päällys ovat muovia ja päällispuolella on kumimaisella materiaalilla suojattu paikka kännykkää varten, joten se ei pääse liukumaan alustalta. Loput kaiuttimesta on päällystetty perforoidulla metalliverkolla, joka kiertää koko laitteen. Vakaa nahkakahva tekee laitteen kanniskelusta mukavaa.

Verkon takana on kaikkiaan seitsemän elementtiä, joiden ansiosta ääni levittäytyy tasaisesti laajalle alueelle: kolme 1,5-tuumaista diskanttia, 5,5-tuumainen basso/keskirekisteri sekä kaksi 4-tuumaista passiivisäteilijää. Vahvistimen teho on 2 x 35 wattia, mutta niistä lähtee lyhytkestoisia äänipiikkejä varten myös 2 x 120 watin tehot, kunnes tehot tippuvat elementtejä säästääkseen.

Volyymi-, virta- ja Bluetooth-nappien lisäksi laitteesta löytyy ohjelmoitava nappi, jonka toiminnon voi valita itse BeoPlay-sovelluksen avulla.

Ääni

Ulkoa Beolit 17 on testin pienimpiä – Klipsch The Onen ohella – mutta soundi on suuremman kokoluokan tasolla. B&O:n ääninsinöörit ja DSP-ohjelmoijat ovat varmasti tehneet töitä kellon ympäri pitääkseen huolta, että pikkukaapista ei bassoa puutu. Lopputulos on lähes absurdin onnistunut. Jopa bassounelma James Blaken ”Limit to Your Love” toistuu uskomattomalla painolla.

Muut rekisterit seuraavat laadussa basson esimerkkiä. Äänimaisema on avoin ja luonnollinen ilman erityisiä painotuksia. Aitoa stereo-vaikutelmaa ei ole nimeksikään, mutta pienestä koostaan huolimatta kaiutin luo hyvää tilantuntua musiikkia.

Johtopäätökset

Beolit 17 ei varsinaisesti ole Bang & Olufsenin hämmästyttävin tuote. Se on erinomainen päivitys Beolit 15 -mallista, joka myös oli loistava kaiutin. Pikkusäädöt ääneen ja liitäntöihin tekevät Beolit 17:stä erinomaisen vaihtoehdon transistoriradion luksusversiota etsivälle. Soundi on sanalla sanoen erinomainen. Vaikka laite on testin pienin, on se myös kallein.

Hollantilainen Philips oli vuosia tunnettu nimi kaikenlaisen kuluttaja-elektroniikan parissa, ja monet muistavat ensimmäisen televisionsa tai stereonsa olleen juuri Philips. Nykyään tilanne on hieman eri, sillä Philips tekee itse enää sairaalapuolen laitteita. Kuluttajille Philips näkyy yhä audiolaitteissa, jotka valmistaa Gibson Brands.

Philips PX840T on kuin kasarimankan arkkityyppi, ja designtiimi tuntuu katsoneen tarkkaan JVC Boom Blaster PX100:ta muotoillessaan. Ensisilmäyksellä sitä luulisi saman sarjan pienemmäksi malliksi.

Bling-blingiä kuitenkin riittää keskivertosoitinta enemmän. Jopa kalvot ja kahta täysrekisterielementtiä ympäröivät reunukset on tehty kullanvärisestä muovista. Sivuille sijoitetut passiivisäteilijät ja suuri volyymisäädin ovat kullanväriset. Muut osat ovat verkkomaisesti kuvioitua mustaa muovia. PX840T hyppää sisustuksesta silmille viimeistään valoshow’llaan, joka saa mankan hohkamaan. Irrotettava kantokahva ja sivujen kahvat tekevät mankasta helposti kannettavan ja siirreltävän.

Ilmoitettu vahvistinteho on 50 wattia, mutta käyttöohjeesta selviää virrankulutuksen olevan 20 wattia. Boom Blasterin tapaan Philips PX840T toimii pattereilla, ja jälleen niitä tarvitaan runsaasti: kahdeksan D-patteria.

Vaikka kokonaisvaikutelma on halpa ja PX840T on testin edullisin, on perinteinen mankka varustettu CD-soittimella ja radiolla. FM ja AM löytyvät molemmat, mutta ei DAB-radiota. AM-radion lisääminen valikoimaan ei tietystikään ole ollut kallis lisä, mutta rehellisesti puhuen on ihmeteltävä, mihin sitä tarvitaan.

Ääni

PX840T näyttää katu-uskottavalta, mutta ääni ei vastaa ulkonäköä. Suureksi osaksi soundi toimii, mutta reunoiltaan musiikki vaimenee. Suurista passiivisätelijöistä ja ”Dynamic Bass Boostista” (DBB) huolimatta rytmeihin ei synny riittävää painetta. Soolokappaleet kuulostavat parhailta, jolloin basson ja diskanttiäänten puutteet eivät niin hyvin pääse esille. Soundissa on silloinkin turhan terävä sävy keskirekisterin yläpäässä. Volyymin voimakkuus kipuaa korkeimmillaan 94 dB:iin.

Johtopäätökset

On hankala antaa tuomiota Philips PX840T:lle. Toisaalta se tarjoaa runsain mitoin ominaisuuksia hyvin pieneen hintaan. Toisaalta kaiken maailman ekstrat eivät ilahduta, jos soundi on huono. Jos haluaa saada kaiken eikä maksaa mitään, on tämä varmaankin oikea valinta, ja varmaan näitä kääräistään rippilahjoiksi monessa perheessä. Kysymys kuitenkin kuuluu: olisiko Philipsin kannattanut ujuttaa laitteeseen vähemmän, mutta parempia ominaisuuksia samalla hinnalla?