Klipschin tilaäänijärjestelmä on iso ja paksu, eli ei varmastikaan esteettisin valinta television alle. Klipschin etuna on erinomaisen vahva ääni, joka tarjoaa säätelymahdollisuuksia.

Halpa muovinen kaukosäädin on niin pieni, että se kohtaa todennäköisesti ennenaikaiset eläkepäivänsä jossain sohvatyynyjen uumenissa. Kaiuttimessa itsessään ei ole näyttöä, josta näkisi, mikä liitäntä on käytössä. Valinnasta viestivät sen sijaan eriväriset ledvalot: vihreä tarkoittaa optista äänensiirtoa ja sininen tietysti Bluetoothia.

Subwooferin kanavia voi vaihtaa plus- ja miinus-nappeja painamalla kuuden pykälän verran, mutta käyttäjälle ei selviä, millä tasolla valinta kulloinkin on. Amerikkalaisilla olisi tässä hieman opittavaa käytettävyydessä!

Tämän kaiken voi (melkein) antaa anteeksi, kun pääsee katselemaan elokuvaa SB120:n seurassa. Optisesti siirtyvä ääni on nimittäin väkevin koskaan tilaäänilaitteesta kuulemani. Korkeat äänet toistuvat kirkkaina, ääniefektit toimivat hienosti ja subwoofer tarjoaa vahvempaa ja kontrolloiudumpaa ääntä kuin kilpailijoilla. Ääni on reunoiltaan vähän rosoista, ja puhe kuulostaa hiukan terävältä ja kylmältä.

Surround-efekti ei elokuvien katselussa hirveästi välity – meistä ei kertakaaan kuulostanut siltä kuin ääni olisi tullut takaamme – mutta on siitä vähän apua. Musiikkia kannattaa sen sijaan kuunnella stereolaitteilla. Keskitaajuuksien ja basson välillä on hyvä koheesio, joka kuulostaa erillisen subwooferin puutteesta huolimatta täyteläiseltä ja kovalta. Äänestä puuttuu kuitenkin erottelevuutta.