TESTISSÄ : 10 kuuloketta kotitoimistoon

10 kuuloketta etätyöläiselle

Kuulokkeet ovat kotona työskennellessä omiaan. Hemmottele itseäsi näillä ylellisillä kuulokevaihtoehdoilla!

Kaikkien kynnelle kykenevien on nyt työskenneltävä kotona. Etätyötä vauhdittavat todelliset laatukuulokkeet, jotka saavat lempimusiikin soimaan upean vivahteikkaasti.

Itse käytän kuulokkeita usein – silloin olen sulkeutuneena omaan aikaani. Ja kalliit, laadukkaat kuulokkeet kruunaavat hetken. Siinä on nimittäin todellakin eroa, kuunteleeko musiikkia aidoilla hifikuulokkeilla vai muovisilla katukuulokkeilla.

Jos arvot avointen ja suljettujen kuulokkeiden välillä tai pohdit, tarvitaanko vastamelua vai ei, niin oman kokemukseni mukaan suosittelen kotitoimistoon avoimia kuulokkeita.

Avointen kuulokkeiden edut

Avoimet kuulokkeet hengittävät: korvat ei hiostu eikä tuntikausien kuuntelukaan väsytä. Sitä paitsi on hyvä, että ympäristön äänistä pysyy jotenkin tietoisena, ainakin jos kotona on lapsia. Tärkeää kuulokkeissa on äänenlaadun lisäksi tietysti mukavuus.

Kuulokkeet etäkonttorille

Joskus maailman sulkeminen ulkopuolelle on hyvä asia. Jos omaan työhön sopii kurinalainen aikataulu, on erinomaista, jos käsillä olevaan tehtävään voi keskittyä taustaäänien häiritsemättä. Samalla muun perheen ei tarvitse kärsiä sinun musiikkimaustasi – mikä tapahtuu, jos avoimilla kuulokkeilla kuuntelee kovalla volyymillä.

Suljettujen kuulokkeiden etu on myös parempi bassontoisto, joten ne soivat rytmikkäämmin ja viihdyttävämmin. On sitä paitsi myös aivan loistavalla, lähes avointen mallien veroisella äänenlaadulla varustettuja suljettuja kuulokkeita. Listallamme on muutama esimerkki, joita voimme lämpimästi suositella kotona työskenteleville.

Etätapaamiset kuulokkeiden välityksellä

Jos omaan työkuvaan kuuluu palaverointi usein vaikkapa Skypen välityksellä, on hyvä, jos kuulokkeista löytyy mikrofoni, vieläpä laadukas sellainen. Myös vastamelu on silloin hyödyllinen, koska se huolehtii siitä, että oma ääni kuuluu vastapuolelle ja toisin päin. Kaikista testaamistamme kuulokkeista Jabra Elite 85h on ylivoimainen tällä saralla. Ja ne kuulostavat erinomaisilta myös musiikin kanssa! Huhut uudesta Sonyn mallista antavat puolestaan ymmärtää, että vastamelusuosikistamme, Sony WH-1000XM3-mallista, voisi löytyä hyviä tarjouksia kesää kohti mentäessä.

mainos

 

mainos

10 suositustamme

Avoimet

  • Takstar HF 580 (199 €)
  • HifiMAN Sundara (499 €)
  • Sennheiser HD 800 S (999 €)
  • Audio-Technica ATH-ADX5000 (2 400 €)
  • Stax SR-009s (5 500 €)

Suljetut

  • Beyerdynamic DT 1770 Pro (500 €)
  • Audio-Technica ATH-AP2000Ti (1 490 €)
  • Focal Stellia (3 000 €)

Vastamelukuulokkeet

  • Jabra Elite 85h (199 €)
  • Sony WH-1000XM3 (380 €)

Sokerina pohjalla: 3 vahvistinta, jotka piristävät kuulokeääntä

  • Audioquest Dragonfly Cobalt (300 €)
  • Chord Electronics Mojo (600 €)
  • Aune S6 Pro (600 €)

Kiinalaista halpisluksusta

Planaarikuulokkeet tuppaavat olemaan todella tyyriitä. Takstar HF 580 tarjoaa highend-tekniikkaa joka kukkarolle sopivaan hintaan.

Kiinalainen Takstar ei ehkä soita kelloja kovinkaan monella, mutta uteliaisuus kieltämättä herää, kun näkee 300 euron hintalapun magnetostaattisissa kuulokkeissa.

Magnetostaattisia planaarikuulokkeita voi verrata sähköstaattisiin designiltaan ja äänenlaadultaan. Perinteisissä kuulokkeissa elementti on kuin minikokoinen kaiutinelementti. Planaarimallissa on superohut kalvo, joka kiinnittyy vahvaan magneettiin. Niinpä kalvosta saa hyvin kevyen, ja sillä voi peittää kuulokkeiden koko pinnan.

Tämän ansiosta äänentoisto on painotonta ja häiriötöntä. Planaarikuulokkeilla on kuitenkin tapana maksaa pienen omaisuuden verran vaativan teknologian vuoksi. Tunnetuimpia valmistajia tällä saralla ovat Audeze ja HifiMan, mutta myös T+A on vastikään liittynyt joukkoon uskomattoman kalliilla Solitaire P -mallillaan.

Ulkoa Takstar HF 580 muistuttaa jälkimmäistä, mutta hinta on viidesosan T+A:sta. Itse asiassa HF 580 on halvin planaarikuuloke, johon olemme törmänneet. Voisi luulla, että HF 580 on tarkoitettu ensisijaisesti Kiinan omille markkinoille, kun katsoo pakkauksen ja käyttöohjeen kiinankielisiä tekstejä. Onneksi englanninnos löytyy myös.

Kiinalainen Takstar ei ole meillä päin kovin tunnettu, mutta hinta houkuttelee tutustumaan. Kuva: Huvud-grej.se

Ylellistä ja mukavaa

Takstar ei ole tinkinyt laadusta. Jos joku olisi tyrkännyt kuulokkeet käteeni kertomatta niiden hintaa, olisin luullut niitä huomattavasti kalliimmiksi. Kupit ovat suuret ja korkeakiiltoiset mustat. Panta on päällystetty tekonahalla. Korvatulppia on kahdet: pöyheä kangasversio ja toinen jotakin hopeanhohtoista kudottua materiaalia. Molemmat tuntuvat todella mukavilta.

Johto – joka on kiinteä – on kumipintainen, joten häiritsevää hankausääntä ei pitäisi syntyä. Se toimii vähän liiankin hyvin, sillä paksu ja raskas johto jää helposti mutkille, kun sitä avaa rullalta. Kolme metriä pitkä johto riittää varmasti hyvin stereoilta sohvalle.

Puolen kilon painoisena kuulokkeet ovat raskasta sarjaa. Onneksi paino jakautuu tasaisesti ja runsas pehmustus saa HF 580:n tuntumaan hyvältä.

mainos

Kotikäyttöön

On melkeinpä harvinaisuus löytää tänä päivänä kuulokkeita ilman sisäänrakennettua mikrofonia ja kaukosäädintä kännykän ohjailuun. Tässä sellainen olisi, sillä moiset nykyaikaisuudet menisivät aivan hukkaan. Ensinnäkään Takstar HF 580 ei todellakaan ole kuuloke, joka otettaisiin bussiin tai pyöräretkelle. Sellaiseen ne ovat aivan liian painavat, isot ja herkät. Toiseksi, ne tarvitsevat kunnollisen kuulokevahvistimen toimiakseen optimaalisesti.

mainos
Kupit ovat suuret ja kiiltävän mustat. Panta on pehmeää tekonahkaa. Kuva: Huvud-grej.se

Äänenlaatu

Ensimmäiseksi huomaa basson, joka on valtaisa. Se ei vyöry päälle kuten DJ-kuulokkeissa, vaan soi vahvana ja syvänä. Pikkutomit tarjoillaan uhkealla paineella Judas Priestin Pestilence and Plague -kappaleessa, joka kasvaa wagneriaanisiin mittoihin. Sointi alkaa lähennellä jo rajaa, jossa homma menee överiksi, mutta soundi pysyy kuitenkin hallinnassa.

Keskirekisteri on todella vivahteikas ja värittymätön. Sekä laulu että soittimet soivat luonnollisesti. Pienimmätkin yksityiskohdat saavat ihon kananlihalle, kun Jonathan Groff laulaa You Will Be Back puolihulluna George III -kuninkaana Hamilton-musikaalissa.

HF 580 on riittävän erotteleva yläpäästään, mutta diskantti jää hieman kauniin keskirekisterin varjoon. Joissakin tilanteissa se aiheuttaa hiukan vetäytyvän ja vähemmän ilmavan vaikutelman. Toisaalta kuulokkeet eivät ainakaan koskaan kuulosta terävältä.

Diskantti myös paljastaa, mitä Takstar HF 580 vaatii johdon toiseen päähän. Kännykkään (Huawei Mate 10 Pro) liitettynä ääni on lattea ja tumma. Kunnolliseen stereovahvistimeen kytkettynä soundi on ylärekisterissä vivahteikkaampi ja basso paremmin hanskassa.

mainos

Ennen kuin alamme nyrpistelemään tosissamme, on syytä muistaa hinta. Edullisuuteensa nähden Takstar on erittäin vaikuttava. Vertailukohta voisi löytyä Ollo HPS S4 -kuulokkeista, joiden ääni on analyyttisempi mutta ei yhtä hurmaava kuin HF 580 -mallissa.

Johtopäätökset

Takstar HF 580 on jännittävä tuttavuus varustettuna muutamilla todella hyvillä ominaisuudella ja varsin viehättävällä hintalapulla. Laatu on kohdillaan ja plaanarikuulokkeiden edut tulevat hyvin esiin ilman merkittävää lovea lompakkoon.

Jos kaipaa analyyttistä ääntä, voi etsintöjä jatkaa. HF 580:n basso on liian muhkea ja ylärekisteri liian vaisu sellaiseen. Jos kuitenkin tavoitteena on viihtyä nojatuolissa rockia kuunnellen – tai vaikka klassista – ollaan oikeilla jäljillä.

Kyseessä ei ole highend-tuote, mutta on vaikeaa löytää näin hyvin rahoille vastinetta tarjoavia perinteisiä langallisia kuulokkeita.

HF 580 on edullisin planaarikuulokemalli, johon olemme törmänneet. Kuva: Huvud-grej.se

Höyhenenkevyttä ääntä

Audio-Technican huippumalli on maailman parhaita kuulokemalli – ja paljon kevyempi kuin kilpailijansa.

Työskenneltyään yli vuosikymmenen uupumatta levysoittimen rasioiden valmistajana hiffasi Audio-Technica, että tarkkuustyön osaamista voisi hyödyntää myös kuulokepuolella. Ensimmäiset mallit julkaistiin 1974, ja neljä vuotta myöhemmin alkoi tippua palkintoja. Siitä lähtien Audio-Technica on tunnettu sekä hifimaailmassa että ammattilaispiireissä luotettavana ja laadukkaana merkkinä. On vaikea kuvitella sellaista studiota, josta ei valmistajan kuulokkeita tai mikrofonia löytyisi.

Audio-Technica tekee kuulokkeita kaikissa hintaluokissa ja onnistuu yleensä kaikessa. Joten missäpä luulette odotustemme olevan, kun testiin tulee huippumalli – Japanissa käsintehty ja 2 200 euron hintalapulla varustettu?

Pelkkä vilkaisu riittää vakuuttamaan Audio-Technica ATH-ADX5000-kuulokkeiden erinomaisuudesta. Saman valmistajan muiden avointen kuulokkeiden tapaan kaiutinelementit on suojattu ulkokuorena toimivalla metalliverkolla. Elementit on päällystetty volframilla kestävyyden ja jäykkyyden lisäämiseksi, mikä tarjoaa myös paremmat dynamiikat soundiin. Elementit ovat halkaisijaltaan 58 mm, mutta koska ne myötäilevät kuppien reunoja, ovat kuulokkeet melko kompaktit siihen nähden, miten suuret ne voisivat olla. Vaikka onhan kyseessä edelleen melko iso malli.

Istuvuudesta

Runko on magnesiumia, mikä tekee kuulokkeista sekä vahvat että kevyet – 270 grammaa tässä laatuluokassa on höyhenenkevyt. Veluurityynyt istuvat korville unelmanpehmeästi, ja sanka on tukeva. Istuvuus on samaa vankkaa laatua kuin Sennheiser HD 800 ja HD 800 S -malleissa, mutta Audio-Technican etuna on edellisiä kevyempi paino.

270-grammaiset kuulokkeet ovat tässä laatuluokassa harvinaisuus. Kuva: Audio-Technica

Kuulokkeiden mukana tulee yksi 6,3 mm:n liittimellä varustettu ja 3 metriä pitkä johto. Johto on irrotettavissa, joten tilalle voi halutessaan vaihtaa balansoidun XLR-johdon.

Tehosyöppö

On olemassa highend-kuulokkeita, jotka eivät vaadi kovaa tehoa, mutta sillä on hintansa. Tässä impedanssi on 420 ohmia, joten on turha kuvitella soittavansa kuulokkeita kovalla volyymilla kännykkää tai peruskuulokeulostuloa käyttäen. Siinä on toinenkin haitta. Mallille ei ole tehty kuulokevahvistinta, joten basso on lattea ja ylärekisteri analyyttisempi. Aloitin testaamisen noin tonnin hintaisella Questyle CMA 400i -vahvistimella, joka saa soundista vivahteikkaan mutta jäin kaipaamaan energiaa Pink Floydin Hey Youn rumpuihin. Myös Wargasmin Ministry-industrialmetallibiisi jää laimeaksi. Soundi on kyllä hifiä, mutta viihdyttävyys, lämpö ja meininki puuttuvat.

ATH-ADX5000 on hintaansa sopiva kotelo. Kuva: Audio-Technica

Onneksi sain lainaan AT-HA5050H-vahvistimen. Se on kylläkin kallis (yli 5 000 euroa!), mutta tarjoaa mahdollisuuden valita ulostuloon erilaisia impedansseja, joista matalin (0,1 ohmia) vaimentaa ääntä tehokkaammin kuin korkein (120 ohmia).

mainos

Taikuutta tapahtuu, kun ulostulon impedanssia pykältää muutaman napsun ylemmäs. Kyse on tasapainon hakemisesta, eli siitä, että löytää ylärekisteristä erottuvimmat dynamiikat ja bassoon täyteläisimmän tason.

mainos

Tällä pienellä säädöllä äänikuva kasvaa hyvin. Soundi on pyöreä, lämmin ja kaunis. Lady Gagan pianoversio countrykappalestaan Joanne soi isosti ja pianossa on upeaa ilmavuutta, ja laulu tulee kauniisti esiin.

Kaipaatko mieluummin rajumpaa menoa? Kokeillaanpa countryrockia. Jos Son Voltin Sinking Down ei saa kuulokkeista tihkumaan kunnon meininkiä, niin ei sitten mikään. Steel-kitaraa, bluesia ja bisseä alkaakin heti tehdä mieli, kun Jay Farrarin laulu asettuu äänikuvan keskelle – olen näin harvoin kuullut näin musikaalista ja dynaamista versiota kappaleesta.

Balansoidun kappaleen voi ostaa lisävarusteena. Kuva: Audio-Technica

 

Kilpailijat

Audio-Technican kuulokkeet toistavat musiikkia lineaarisesti ja neutraalisti, samaan tapaan kuin Sennheiser HD 800 S. Edullisempi Sennheiser onkin Audio-Technican luontainen vihollinen, mutta omaan makuuni ADX5000:n energisempi basso, lämpimämpi sointi ja mukavuus pidemmän päälle vievät voiton.

mainos

Audio-Technica sopii musiikin kuuntelun lisäksi myös omaan miksailuun. Toisin kuin Sonyn suljetut MDR-Z1R-kuulokkeet, ei ADX5000 kärsi bassorekisterin vääristymästä, joka naamioisi äänityksen puutteita ääniteknikolta. Jos verrataan tuplasti kalliimpaan Focal Utopiaan, pitäydyn yhä kannassani ja sanon, että ne ovat maailman parhaat kuulokkeet hifi-kuunteluun, mutta ne eivät ehkä ole aivan yhtä lineaariset ja neutraalit kuin Audio-Technica.

Voisin kuunnella musiikkia tuntikausien ajan myös ja miksata musiikkia Beyerdynamicin suljetulla DT 1770 Pro -mallilla. Vain 500 euron hintaisena se tarjoaa rahoille vastinetta mutta ADX5000 on selvästi parempi kuulokemalli. Pääsemme taas painoon: 270 grammallaan Audio-Technica on kevyempi kuin Sonyn reissukuulokkeet WH-1000XM2. Lähes kaikki muut painavat tässä luokassa ainakin 100 grammaa enemmän.

Kaiutinelementit ovat 58 mm:n kokoiset ja ulottuvat kehykseen asti, mikä tekee ATH-ADX5000-mallista odotettua kompaktin. Kuva: Audio-Technica

Johtopäätökset

Audio-Technica on suosikkejamme kuulokevalmistajista. Huippumalli ATH-ADX5000 on insinöörien taidonnäyte: pienintäkin yksityiskohtaa myöten harkittu ja mielettömän mukava – parhaimpia highend-kuulokkeita, joita olen kokeillut.

Ääni on neutraali ja erittäin erotteleva. Ylä-äänet soljuvat vapaasti ja kauniin dynaamisesti. Samalla soundi on sen verran lämmin, että soitinten ydin pääsee upeasti esiin.

Kunhan ei käytä vääränlaista vahvistinta. En suosittele kovin analyyttistä vahvistinta, vaan täyteläisempää sointia tarjoilevan.

Parasta päihdettä?

Investoimalla 1 500 euroa AP2000Ti-kuulokkeisiin saa kymppitonnin arvosta ääntä.

Jos et ole kuullut aitoa highend-ääntä, sanoisin, että olet onnekas. Jos nimittäin on kuunnellut kymppitonnin kaiuttimia tai kalliimpiakin, on vaikea tottua kotiolkkarin soundbarin tasoon. Ehkä on siis parempi, kun ei tiedä, mistä jää paitsi.

Mutta entäpä jos unelmasoundin saisi vain kymmenesosalla tästä hinnasta? Vaikuttaa houkuttelevalta, vai mitä? Ainoa, mistä pitää luopua, on musiikin jakaminen muiden kanssa, mutta toisaalta uskomattomasta äänenlaadusta voi nauttia missä vain. Puhun tietysti kuulokkeista.

Jos minulta kysytään suosikkikuulokkeita, niin vastaukseni on Audio-Technica ATH-ADX5000. Ne ovat ehkä parhaat avoimet kuulokkeet kahden tonnin hintaluokassa ja monella tapaa samankaltainen kuin kuuluisa Sennheiser HD 800 S. Ääni on poikkeuksellisen tasapainoinen ja mukavuus taivaallinen. Avoimia kuulokkeita ei kuitenkaan usein viedä kodin tai toimiston ulkopuolelle.

Audio-Technica ATH-AP2000Ti side
Kuulokekupit ovat titaania, mikä tekee niistä jäykät ja kevyet. Kiiltävään pintaan jää helposti sormenjälkiä. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Suljettavan tyypin kuulokkeet kulkevat mukana

Suljetut kuulokkeet ovat avoimia monikäyttöisemmät. Niissä paras kuulemani on myös Audio-Technican valmistama ATH-L5000. Äänen puolesta ne hakkaavat kaikki muut, mutta ikävä kyllä ne eivät oikein istu päähäni. Kuppeja ei voi säätää pystysuunnassa. Niinpä ne sopivat vain tietynkokoisille ja -muotoisille päille. Ja entäs hinta: 4 000 euroa on sulaa hulluutta kuulokkeista!

Titaania designissa

Nyt japanilaisvalmistaja on tehnyt suljetut kuulokkeet vain kolmasosalla L5000:n hinnasta, nimittäin AP2000Ti-kuulokkeet. Kyseessä on edelleen highend-tuote, jonka titaanikupit tekevät mallista erityisen kevyen: 300 grammaa on tässä hinta- ja laatuluokassa todella vähän.

Titaaniset kupit hohtavat kauniin harmaina. Ikävä kyllä sormenjäljet ja muut tahrat jäävät helposti näkyville. Huolellinen omistaja voi toki pitää pientä mikrokuituliinaa aina käden ulottuvilla.

 

mainos
Audio-Technica ATH-AP2000Ti cushions
AP2000Ti:n tyynyt asettuvat korvan ympärille mukavasti. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Tyynyt ovat paksut ja päällystetty pehmeällä nahalla. Myös design on harkittua, ja pystysuuntaisen säädön mahdollistava säädin, joka L5000-mallista puuttuu, löytyy tästä. Niinpä kuulokkeet istuvat lähes kaikille. Myös allekirjoittaneen päähän. Ja miten mukavasti ne istuvatkaan!

mainos

Kaiutinelementtien halkaisija on 53 mm, ja kalliimman L5000:n tapaan kalvot on päällystetty keinotekoisilla timanteilla ihanteellisen jäykkyyden saavuttamiseksi. Kikka auttaa myös korkeiden taajuuksien toistamisessa, tässä tapauksessa 40 kHz:iin asti. Korkearesoluutioinen musiikki toistuu tämän ansiosta paremmin, kun ylä-äänet eivät säröile kuulotaajuudella.

Audio-Technica lupaa tehokasta ilmanvaihtoa elementin fiksun sijoittelun ansiosta. Jäähdytys auttaa keskirekisterin ja diskantin toistamiseen läpinäkyvällä profiililla, joka muistuttaa avointen kuulokkeiden äänen tyyppiä.

Kuulokkeiden mukana tulee kolme johtoa, joista yksi on balansoitu Pentaconn. Kuva: Audio-Technica

Kannettavat kuulokkeet?

Highend-kuulokkeet kaipaavat lähes aina oman kuulokevahvistimensa soidakseen ihanteellisesti. Audio-Technica on kuitenkin ajatellut myös heitä, jotka haluavat ottaa kuulokkeet mukaan reissuun. Impedanssi on maltillinen 44 ohmia ja herkkyys aivan kohtuullinen 100 dB (1 mW). Niinpä kuorman ei pitäisi ylittää keskinkertaisenkaan puhelimen kestokykyä.

 

mainos
Audio-Technica ATH-AP2000Ti headband
AP2000Ti:n panta lepää mukavasti päätä vasten. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Kuulokkeiden mukana tulee sekä pitkä (3 m) että lyhyt (1,2 m) johto 3,5 mm:n plugilla, ja lyhyt balansoitu kaapeli 4,4 mm:n liittimellä (Pentaconn). Jälkimmäisessä olisi saanut olla mieluummin XLR-liitin, sillä harvoissa kannettavissa soittimissa on ulostuloa 4,4-milliselle liittimelle. En myöskään usko, että balansoitu kaapeli on tarpeen, kun on liikkeellä. Balansoidun ja tavallisen kaapelin eron voi huomata vain istuskellessaan hiljaa. Yhdeksässä tapauksessa kymmenestä ottaisin mieluummin kunnollisen kuulokevahvistimen. Juuri missään niistä ei ole 4,4-millistä balansoitua ulostuloa, mutta monissa on kyllä XLR. Onneksi olen lainannut Sennheiser HDV 820 -mallia, josta löytyy molemmat – mutta siitä lisää vähän myöhemmin.

Audio-Technica ATH-AP2000Ti side (2)
Audio-Technica ATH-AP2000Ti on tyylikäs ilmestys. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Mojovan yläkoukun ääni

Kun yritän kuvailla AP2000Ti:n ääntä, tulevat nyrkkeilytermit väkisinkin mieleen. Mutta raskaan sarjan ottelijan sijaan ajattele keskisarjan salamannopeaa ja pehmeäliikkeistä taitajaa, joka tanssii vastustajan ympärillä höyhenenkevyesti ennen kuin iskee mojovan yläkoukun vastapelurin vatsaan. Ja vetäytyy sitten yhtä nopesti kuin hyökkäsikin.

Kuulokkeet seurailevat rytmejä leikkisästi ja tarjoilevat joka pihahduksen salamannopeasti ja iskevän kovasti.

Hegel HD25 DA-muuntimeen yhdistetyn Auralic Taurus-kuulokevahvistimeni kanssa Eminemin Godzilla-uutuutta on ilo kuunnella. Kuulokkeet artikuloivat selkeästi kaikilla taajuuksilla ja bassorumpu mojahtaa kunnolla ja tarkasti joka kerta. Syntikkabasso pysyy raiteillaan kuten kuuluukin ja harmoniarakenne on niin hyvä, että tuntuu kuin olisin studiossa.

Audio-Technica ATH-AP2000Ti Grabein
Gråbein fiilistelee kuulokkeita. Kuva: Marius Thingvald

Eminemin riimit toistuvat selkeinä, mikä ei ole itsestään selvää mutta minkä AP2000i terävä fokus mahdollistaa. Basso ei peitä keskirekisteriä ja symbaalit helähtelevät täyteläisesti. Soundi koukuttaa!

Lakmé-oopperan ensimmäinen kohtaus soi Sabine Devieilhen laulamana ihanan kauniisti. Ääni on tiukka kuin Campanian viini ja rintaäänissä on makea klangi. Kuin ikkuna musiikkiin. Kuin totuusseerumi, joka avaa pienelle ihmiselle ensimmäistä kertaa kirkkaan näkymän maailmaan.

Sellainen totuusseerumi, joka samalla jättää hauskuudelle tilaa. Jotkut supertarkat kuulokkeet unohtavat temmata mukaansa, mutta tässä viihdyttävyyspisteet ovat korkealla. Japanilais-englantilaisen Rina Sawayaman Comme des Garçons (Like the Boys) soi rytmikkäästi, basso mehukkaasti ja Rinan ääni asettuu miellyttävästi keskelle.

Kuulokkeiden mukana tulee matkakotelo. Kuva: Audio-Technica

Neutraalia ääntä

Kuulokkeiden äänen tyyppi ei ole lämmin, mutta ei viileäkään. Se on analyyttisen neutraali, mutta ei tylsä. Vahvistimen valintaan kannattaa kuitenkin kiinnittää huomiota. Täyteläinen Auralic Taurus on täydellinen valinta. Siinä ei ole 4,4-millistä ulostuloa, joten balansoitua johtoa testatakseni vaihdan Sennheiser HDV 820:aan.

HDV 820 on vähintään yhtä analyyttinen kuin kuulokkeetkin, eikä mielestäni paras valinta. Se korostaa balansoidun ja balansoimattoman kaapelin eroa. Ainoa ero on siinä, että vasen ja oikea kuuloke seisovat omilla pohjillaan. Kaksi kanavaa ei voi vahingossakaan mennä ristiin, joten teoriassa stereokuva on leveämpi.

Käytännössä myös, sillä kaapeleiden käytössä on ääneen – pieni – vaikutus. Symbaalit levittäytyvät äärille ja soitinten välissä on enemmän tilaa. Silti valitsen näiden kuulokkeiden kaveriksi mieluummin Auralic Tauruksen.

AP2000Ti (red) vs L5000 (green) frequency response
Taajuusvaste. ATH-AP2000Ti (punainen) ja ATH-L5000 (vihreä). AP2000Ti:n basso tulee hieman edellä ja 250 Hz:n kohdalla tulee kyykähdys, mikä teoriassa syö jousien ja kitaran energisyyttä, mutta toisaalta tekee laulusta selkeämpää. Ehkä tästä syystä suosin lämpimään kallistuvaa vahvistinta. Mittaus tehtiin REW-ohjelmalla.

Puhelimen kanssa

Kannettavuudesta oli puhe. AP2000Ti toimii paremmin iPhone 11 Pro Maxin ja kuulokeadapterin kanssa kuin esimerkiksi Sony MDR-Z7M2, jonka basso muuttuu vertailussa laiskaksi ja suhmuiseksi.  AP2000Ti on hallitumpi ja jaksaa myös soittaa kovempaa. Diskantti on rakeisempi (ei pahasti) ja soundi yleisesti latteampi ilman kunnollista vahvistinta. Puhelinta piti kylläkin pitää lähes aina täydellä äänenvoimakkuudella.

Stereokuva?

Kuulokkeilla ei ole mahdollista saavuttaa samanlaista lähes kolmiulotteista stereokuvaa kuin kaiuttimilla, jotka soivat vapaasti tilassa. Musiikin tuuttaaminen suoraan korvaan ei vain toimi niin. Silti suljetuissa kuulokkeissa on paljon eroja. Avointen kuulokkeiden kohdalla oikean ja vasemman kupin välillä on vähän kohinaa, kun ääni tulee pienellä viiveellä. Balansoimattomalla kaapelilla signaali tulee samaan aikaan ja kaventaa stereokuvaa.

Pienellä viiveellä tuleva ääni saa äänikuvan vaikuttamaan laajemmalta ja avoimemmalta. Tätä ei tapahdu suljetuilla malleilla, joten stereokuva on suoraviivaisemmin oikean ja vasemman korvan varassa. AP2000Ti:n ilmavat ylä-äänet saavat silti aikaa pienen äänikuplan, joka vain ei ole yhtä iso kuin Sennheiser HD800S:llaä tai Audio-Technica ADX5000:lla.

 

Tyylikästä ja käytännöllistä. Kuva: Audio-Technica

Kilpailijat

1 500 euroa on paljon rahaa kuulokkeista, enkä yritä väittää, että AP2000Ti kilpailisi saman hintaluokan avointen kuulokkeiden kanssa. Jos avoimen mallin rajoitukset eivät ole este, voimme suositella Sennheiser HD 800 S:ää (1 400 €) ja Focal Clear (1 499 €), jotka ovat vielä parempia. Jos kuitenkin haluaa käyttää kuulokkeita myös tien päällä tai ylipäätään muualla kuin kotona, on suljettujen mallien parissa kilpailu vähäisempää.

Klipsch Heritage HP-3 (1 499 €) voi vain haaveilla Audio-Technican yksityiskohdista. Sony MDR-Z1R:n (1 799 €) basso on painokkaampi kuin AP2000Ti:n, mutta se myös soi värittyneemmin eikä pääse ylä-äänissä lähellekään tätä tasoa. Beyerdynamic T5p G2:n (749 €) basso ja keskirekisteri ovat lämpimämmät, ja jos Beyerdynamicin sointirakenne miellyttää, voi AP2000Ti:n ääni olla liian analyyttinen. Impulssivaste, nopeus ja läpinäkyvyys ovat kuitenkin täysin eri luokkaa. Audio-Technica sopii paremmin myös studiokäyttöön.

Johtopäätökset

Audio-Technica ATH-AP2000Ti on siisteimpiä suljettuja kuulokkeita omassa luokassaan. Ne ovat tosissaan haastamassa avoimet mallit. Olen kuullut muutamia suljettuja malleja, jotka hakkaavat ATH-AP2000Ti:n nopeudessa, resoluutiossa ja läpinäkyvyydessä. Ääni on rehellinen mutta ei kuiva. Kuulokkeet toimivat hyvin myös puhelimen kanssa – myös iPhonen – ilman vahvistinta välissä.

Kaikki suljetut kuulokkeet, jotka ovat Audio-Technicaa parempia, maksavat enemmän. Olen yrittänyt keksiä jotakin moitittavaa, mutta kaikki keksimäni on negatiivista vain henkilökohtaisista mieltymyksistä riippuen. Toisin sanoen, tässä taitaa olla hintaluokkansa parhaat kuulokkeet niin äänenlaadun, helppokäyttöisyyden kuin mukavuudenkin suhteen.

Jos keskirekisteriä haluaa hillitä, se onnistuu lämminsointisen vahvistimen avulla.

 

Audio-Technica ATH-AP2000Ti. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Jabra haastaa eliitin

Jabra haluaa valloittaa oman palansa luksusluokan vastamelumarkkinasta.

Jabra Elite 85h:n design on hillittyä. Kahta ovaalikuppia pitää paikoillaan leveä muovipanta, joka on päällystetty tekonahalla. Jos Jabralle haluaa antaa kunniaa omaperäisyydestä, niin osa pannasta ja kupit on päällystetty kankaalla.

Jabra Elite 85h:ssa ei ole on/off-nappia. Sovelluksesta valitaan aika, jonka jälkeen ne menevät lepotilaan, ellei niitä sitten taittele kasaan, jolloin ne sammuvat automaattisesti. Standby-ajaksi luvataan vuosi, joten ongelmaa ei pitäisi tulla!

Vastamelulla on neljä asetusta: Commute, In Public, In Private ja My Moment (oma asetus). Lisäksi on Hear Through -ominaisuus, jossa vastamelu kytkeytyy pois päältä ja mikrofonit välittävät ympäristön äänet kuulokkeiden läpi.

Virheetöntä vastamelua ei olekaan, mutta Jabra Elite 85h pärjää paremmin kuin useimmat. Vastamelun ollessa päällä osa äänikuvan avoimuudesta katoaa ylärekisterin ilmavuuden ja ylemmän keskirekisterin vapautuneisuuden muodossa.

Sony WH-1000 XM3:een verrattuna Elite 85h on hiukan vetäytyneempi yläpäästään, mutta se on pikkujuttu. Kokonaisuutena kyseessä on vastamelukuuloke, joka kohtelee kaikki rekistereitä tasa-arvoisesti. Joskus tosin basso villiintyy, jolloin taajuusvaste muuttuu epätasaiseksi.

Johtopäätökset

Elite 85h on kunnianhimoinen yritys nostaa Jabra kuulokevalmistajien eliittiliigaan. teknologia toimii eikä ulkonäössäkään ole valittamista. Tuntemattomampana brändinä sen on ehkä vaikea voittaa paikkaansa. Julkaisunsa jälkeen Elite 85h on tullut hieman edullisemmaksi, mikä voi tehdä siitä hyvän löydön.

mainos

(Kuva: Jabra)

mainos

Sony johtaa edelleen

Maailman parhaat vastamelukuulokkeet tunnetaan yhä nimellä Sony WH-1000XM3.

Siitä on jo yli vuosi, kun Sony WH-1000XM3 tuuppasi Bose QC35II:n valtaistuimeltaan ja kruunasi itsensä hiljaisten matkojen kuninkaaksi. Vastamelumaailmassa se on pitkä aika, sillä uusia malleja julkaistaan tiuhaan tahtiin.

Kuulokkeet ovat tyylikkäät ja hillityt. Suuret ovaalit kupit majoittavat korvat mukavasti, ja pehmeät tyynyt laskeutuvat tiiviisti ja miellyttävästi päätä vasten.

WH-1000XM3 tottelee puhetta, joko Google Assistantin tai Applen Sirin kautta. Akunkesto on 30 tuntia ja USB-C-pikalatauksen ansiosta 10 minuutin latauksella saa viisi tuntia soittoaikaa.

Kuulokkeissa on tuki Bluetoothin kautta siirrettävälle pakkaamattomalle äänelle Sonyn LDAC-koodekilla (käyttö vaatii Sonyn puhelimen). Muilla kuulokkeilla vahvistin on digitaalinen, mutta Sony on valinnut analogisen.

Äänenlaatu on erinomainen, tosin Sennheiser, Beyerdynamic ja DALI kuulostavat hifiuskottavammilta. Basso on painava mutta ei liian. Diskantti jää hiukan vetäytyneesti, mutta soundi ei kuitenkaan kallistu tummaksi.

Sony on työskennellyt kovasti vastamelun eteen. Jotkut vastamelumallit ovat tehokkaimmillaan diskanttiäänten parissa, mutta WH-1000XM3 onnistuu erinomaisesti sekä diskantin että basson suhteen. En ole vieläkään kuullut tätä parempaa vastamelua!

Johtopäätökset

Kilpailijamäärät kasvavat vastamelun saralla, mutta Sony pysyy yhä muiden edellä. Istuvuus on huippua ja vastamelu on niin hiljaista kuin olla voi.

mainos

Myös äänenlaatu on loistava, ja dynamiikka ja basso ovat hyvin hallussa. Pikalataus tähän päälle, ja avot: Sony WH-1000XM3 on maailman paras vastamelukuuloke tälläkin hetkellä. Kun hintaakin on tiputettu, joutuu todella miettimään, miksi edes harkitsisi muita.

mainos

 

(Kuva: Sony)

Uusi suosikki

Avointen kuulokkeiden kategoriassa meillä on uusi suosikki alle 500 euron luokassa. Saammeko esitellä: HiFiMAN Sundara.

Vaikka HiFiMAN ei ole ihan tyypillisin testipöydältämme löytyvä kuulokebrändi, olemme pitäneet useimmista kokeilemistamme tuotteista. Kiinalaisvalmistajan valikoima on laaja.

Viimeisin tuttavuus oli HiFiMAN HE-400i, joka pyyhki pöytää vuonna 2016 testissämme, jossa vertailukumppaneina oli sellaisia merkkejä kuin Sennheiser, Beyerdynamic, Audio-Technica ja Shure. Yksikään ei yltänyt HiFiMANin ylivertaiselle tasapainolle lämmön ja dynaamisuuden välillä. Musikaaliset kuulokkeet olisivat kelvanneet studiotyöhönkin.

Reilu vuosi sitten HE-400i ja sisarmalli HE-400s ovat saaneet korvaajan Sundarasta. HiFiMAN on kyllästynyt numero- ja kirjainyhdistelmiin ja päätynyt hauskempiin nimiin. Sundara on sanskriittia ja tarkoittaa kaunista, ja minusta se on parannus 400i-malliin. 400i:ssä oli jokseenkin kulmikas panta, joka ulkoni päästä, mutta Sundaran muotoilu on pyöreämpi ja harmonisempi. Kupit ovat suuret, jotta 80 mm:n magnetostaattiset elementit mahtuvat niihin.

Magnetostaattinen

HiFiMAN ei ole perinteinen dynaaminen kuulokemalli, vaan jotakin sellaisen ja sähköstaattisen väliltä. Sähköstaattisen periaatteen mukaan niissä on ohut, värähtelevä muovikalvo kahden metallilevyn välissä. Erona on, että sähköstaattisessa virta johtuu levyjen läpi, mutta magnetostaattisessa eli planaarimallissa levyt ovat magneettiset.

Etuna on, ettei ulkopuolista virtaa tarvita, joten tavallinen kuulokejohto riittää. Magneetit ovat myös halvempia, samaa luokkaa parhaiden dynaamisten elementtien kanssa.

Istuvuus

Sundaran kuulokekuppien tyynyt ovat tekonahkaa, mutta päätä vasten olevat osat ovat miellyttävän tuntuista veluuria. Sundara istuu hiukan tiukemmin päähän kuin 400i. En tiedä liittyykö se siihen, että vaakasaranat on poistettu, mutta Sundara on mielestäni jämäkämpi. Se on hyvä asia, ja kuulokkeet tuntuvat mukavammilta kuin monet Audio-TEchnican mallit, joissa säätövaraa on sivusuunnassa mutta ei pystysuunnassa. Kiinteä istuvuus on paikallaan myös silloin, jos ei istu paikallaan kuuntelemassa musiikkia – Sundara ei valahda helposti pois paikoiltaan.

Tekonahkainen sanka myötäilee mukavasti päätä. Kuva: Geir Gråbein Nordby
HiFiMAN Sundaran tyynyt ovat tekonahkaa mutta päätä vasten tulevat osat on päällystetty pehmeällä veluurilla. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Ei mikään reissukuuloke

Avoimina kuulokkeina Sundara ei erityisesti sovi liikkeellä käytettäväksi. Kuulokkeet päästävät liikaa ääntä sisään ja ulkopuolelle. Toinen syy heikkoon kannettavuuteen on matala 94 dB:n herkkyys. Kännykän volyymi ei yksinkertaisesti riitä.

mainos

Miksi siis HiFiMAN leikkii tämän olevan kannettava malli ja tarjoaa mukana vain 1,5 metriä pitkän tynkäjohdon? Edeltäjässä oli kaksi kertaa pidempi johto, mikä on tarpeen, kun istuu nojatuolissa ja haluaa kytkeä kuulokkeet jonkin matkan päässä olevaan vahvistimeen.

mainos

Johto on onneksi vaihdettavissa, ja kummassakin kupissa on tavallinen 3,5 mm:n liitäntä. Olisi kuitenkin ollut suotavaa, että HiFiMAN olisi tarjonnut jo valmiiksi riittävän pitkän johdon ja adapterin 3,5 mm:n ja 6,3 mm:n johdon välille. Minusta Sundara ei ole missään määrin kannettava kuulokemalli.

Kuva: Geir Gråbein Nordby

Äänenlaatu

Puhelimeeni (Motorola Moto G6 Plus) yhdistettynä täydelläkin volyymilla on kiusallinen kokemus. Cardi B:n Please Me jää bassoltaan löyhäksi ja laihaksi. Mahdollisuudet kuulee mutta ne eivät toteudu. Kun taas kytkee kannettavan Chord Mojo -vahvistimen mukaan, muuttuu ääni täysin.

Integroidun McIntosh MA7000 -vahvistimen kuulokeliitäntä tarjoilee lämpimän ja runsaan basson ja miellyttävän ja musikaalisen äänikuvan. Basso voi tuntua liioitellulta, kunnes liitän uuden Auralic Taurus -kuulokevahvistimen päälle. Silloin ääni asettuu ja pam! Basso muuttuu tiukemmaksi ja istuu luontevammin kokonaisuuteen. Musiikissa on enemmän energiaa alarekisterissään ja Cardi B:n laulu erottuu taustasta hyvin.

Björkin Blissing Me -kappaleen harppu soi kauniisti, Björkin laulu on kirkasta ja avointa ja matalammat äänet soivat täyteläisemmin kuin Sennheiserin parin tonnin suljetuilla HD 820 S -kuulokkeilla.

mainos

Alexis Frenchin piano Bluebird-kappaleessa soi isosti ja miellyttävästi. Syvemmät äänet ovat täyteläisempiä kuin Sennheiser HD 800 S:llä mutta eivät liioittele kuten Audeze LCD-2C -kuulokkeilla.

Sundaran matalimmat bassoäänet ovat mielestäni energisemmät kuin HE-400i-mallissa, ja silti ääni on tarpeeksi analyyttinen sopiakseen myös ääniteknikoille. Kuulokkeet ovat yhtä aikaa viihdyttävät ja uskolliset alkuperäisäänityksille.

En jää kaipaamaan juuri mitään. HiFiMAN Sundara on ehkä ylemmässä keskirekisterissä (2-3 kHz) hivenen varovainen, joten jonkinlainen terävyys puuttuu mutta toisaalta keveimmistä rintaäänistä jää uupumaan painetta ja säihkettä. Tilantuntu, vivahteet ja dynamiikka ovat kuitenkin kohdillaan. Vauhtia ei ole kuten sähköstaattisissa kuulokkeissa mutta paremmin kuin monissa dynaamisissa malleissa. Hintansa huomioiden Sundara on löytö!

Taajuusvaste. Oikean ja vasemman kanavan keskiarvo ylhäällä, kummankin kanavan viisi mittaustulosta alla. Hieman laskeva taajuuskäyrä bassosta diskanttiin noin 5 kHz:n kohdalla viittaa lämpimään äänikaraktääriin. Se voisi kääntyä tummaksi, ellei kuulokkeissa olisi niin salamannopeaa transienttivastetta. Noin 8 kHz:n kohdalla on vahvistus, joka kuitenkin pysyy ilmavana, joten ääni ei käy pakotetuksi tai värity. Päinvastoin: mielestämme HiFiMAN Sundara sopii myös ääniteknikon työvälineeksi, kunhan tämän vahvistuksen huomioi. Mittaukset tehty MiniDSP EARS -kuulokemikrofonilla ja Room EQ Wizard -ohjelmalla.

Johtopäätökset

HiFiMAN Sundara yhdistää musikaalisen ja neutraalin soundin tavalla, johon harva pystyy. Sointi on höyhenenkevyttä, transientit tarjoillaan salamannopeasti ja basso soi täyteläisesti. Laulussa rintaäänet soivat komeasti ja harvinaisen ilmavasti.

Dynaamisilla kuulokkeilla tällaiseen soundiin ei pääse. Mutta äänenlaatuun yltää vain, jos Sundaran yhdistää kunnolliseen kuulokemikrofoniin. Unohda kannettavat soittimet, paitsi ihan tätä varten suunnitellut. Mieluiten HiFiMAN-kuulokkeita kannattaa kuunnella oikean vahvistimen kanssa, mutta siihen 1,5 metrin johto on naurettavan lyhyt.

picture2 picture6 picture7 picture9
<
>
Gråbein on harvoin kokenut tällaista ääntä tämän hintaluokan kuulokkeista - HiFiMAN Sundara on löytö! Kuva: Geir Gråbein Nordby

Lähes kaikin tavoin loistava

Kun kuulokkeet maksavat melkein tuhat euroa, niiltä on syytäkin odottaa täydellisyyttä. Sennheiser IE 800 S ei jää kauaksi, mutta jäimme kaipaamaan jotakin ihan oleellista.

Olipa ostamassa nappikuulokkeita tai sankakuulokkeista melkein missä hintaluokassa vain, on yleensä tarjolla ainakin yksi Sennheiserin vaihtoehto. Eikä ihme, sillä saksalaisvalmistaja teki maailman ensimmäiset avoimet kuulokkeet jo 1968, HD 414. Sen jälkeen merkki onkin aina kuulunut maailman kärkeen. Sennheiser tunnetaan järkevistä tuotteistaan, jotka eivät ole kalliita vain huvin vuoksi. Kun siis tarjolla on tuhannen euron nappikuulokkeet, ovat odotuksetkin luonnollisesti korkealla.

Ylelliset Sennheiser IE 800 S -nappikuulokkeet on pakattu yhtä ylelliseen nahkakoteloon. Kuva: Sennheiser

Miksi maksaa nappikuulokkeista?

Jos ihmettelet, mitä järkeä näin kalliissa nappikuulokkeissa on, et varmaankaan ole ainoa. Johdossa ei ole mikrofonia eikä kaukosäädintä, sillä kyseessä on musiikkikuulokkeet, joissa äänenlaatu on tietysti ykkösasia. Toisaalta olisi helppo kuvitella, että 7-millisten elementtien dynaamisuus olisi aika rajallinen esimerkiksi 5-senttiseen verrattuna, jollaisia täysikokoisista sankakuulokkeista helposti löytyy. Samasta syystä isot kuulokkeet hallitsevat tämän hintaluokan malleja.

Universaalimalli

Tilanne ei välttämättä ole niin suoraviivainen elementtien koon suhteen, sillä olen kuullut joitakin uskomattoman hyviä nappikuulokkeita. Napit mahtuvat kätevästi taskuun ja ne on helppo ottaa mukaan mihin vain. IE 800 S on universaalimalli, josta on löydettävä omaan korvaan sopiva pehmuste ja tyydyttävä siihen – toisin kuin kustomoitavissa malleissa, jossa pehmuste tehdään muotilla omaan korvaan sopivaksi. Tiedän millaisen eron täydellisesti istuvat napit tekevät äänenlaatuun, joten sillä on todella väliä.

Päivän aikana nappikuulokkeet kuitenkin riisutaan ja puetaan moneen kertaan, jolloin kustomoitujen tyynyjen miinuspuoli tulee ilmi: niitä on ikävä väännellä korvista ja taas tunkea takaisin, se voi olla melkeinpä kivuliasta. Useimmiten universaalit vaihtoehdot ovat paljon käytännöllisempiä. Pitäisikö käytännöllisyys muka uhrata äänenlaadun alttarilla? Ei tietystikään.

Rakenne

IE 800 S on pakattu pieneen tilaan, mutta niiden sisältä löytyy silti pieni ihme. Niissä on kaksoiskammiorakenne, joka on suunniteltu vaimentamaan vahvan basson peittävyyttä. Usein basso nimittäin jyrää kevyemmät sävyt alleen, mutta Sennheiserin rakenteen ansiosta myös vivahteiden pitäisi erottua mukavasti.

Edeltävässä IE 800 -mallissa ei ollut vaihdettavaa johtoa, mutta tässäpä on. 3,5-millisen lisäksi mukana tulee kaksi muutakin johtoa, 2,5 mm:n ja 4,4 mm:n liittimillä, ja molemmat on balansoituja puhtaamman äänen saamiseksi yhteensopivista soittimista.

Johdon voi vaihtaa, ja pakkauksessa tulee mukana myös kaksi balansoitua johtoa. Kuva: Sennheiser

Kallis ääni

Käytin IE 800 S -kuulokkeita ensimmäisen kerran lentomatkalla. Yksi Comply-vaahtomuovinen pehmuke istui mukavasti korvaani ja toimi hyvin myös melko hälyisässä lentokoneessa. Puhelimeni (iPhone X) joutui koville, kun melkein täydellä volyymilläkin kuulokkeista alkoi vasta kuulua jotakin. Klassisen musiikin kanssa äänenvoimakkuus ei millään riittänyt, mutta tuntui, että äänessä on potentiaalia.

mainos

Soundi on avoin ja ilmava, ja symbaalit ja laulu loistivat suuren äänikuvan keskellä. Alice Sara Ottin romanttisen ja rauhallisen Nightfallin piano sai tilaa kasvaa ja muhevan perustan soinnilleen.

mainos

Sennheiserin napit toistavat musiikkia tavalla, johon vain todella kalliit nappikuulokkeet pystyvät. Odotan jo mielenkiinnolla, mitä tapahtuu, kun nämä kytkee tehokkaampaan vahvistimeen…

Vahvistimen kanssa

Hieno ja kannettava kuulokevahvistin RHA Dacamp L1 on itse asiassa pienoinen pettymys. Ääni kyllä kasvaa ja saa keskirekisteriin enemmän vivahteita. Volyymiä riittää huomattavasti enemmän kuin puhelimesta soittaessa. David Bowien Lazarus kuulostaa mahtavalta. Mutta sen ei kuulu kuulostaa vain kivalta – sehän on traaginen ja melankolinen teos, jonka pitäisi välittää myös aggressiota. Miksi sitä ei kuulu? Dynamiikka ei riitä. IE 800 S pysyy kyllä rytmeissä hyvin mukana, mutta rumpujen iskiessä kovaa suoritus ei yllä kuulijalle asti.

Sama juttu Nine Inch Nailsin Just Like You Imagined -instrumentaalin kanssa. Se on liian kiltti. Kaikki muu on kohdillaan paitsi eläväisyys, ja kun volyymiä nostaa, vähäinenkin eloisuus kuulostaa purkitetulta.

Kilpailijat

Jos budjetin puolittaa ja päätyy Audiofly AF180 -kuulokkeisiin, saa huomattavasti paremmat dynamiikat. Sama ACS Evolve Studio Universal -mallilla. Syväbasso on vähän enemmän edessä kuin Sennheiserilla, mutta mielestäni se ei riitä erottamaan näitä eri liigoihin.

mainos

AKG N5005 on samassa hintaluokassa kuin Sennheiser IE 800 S, ja niissä dynamiikka ja energiaa on enemmän.

Olen kuullut valituksia, että Sennheiser IE 800 S:n johto aiheuttaa raapivaa ääntä kuuntelukokemukseen. Minusta Comply-pehmukkeiden kanssa ongelmaa ei ollut, mutta silikonityynyjen kanssa se kuului. Sennheiserin kuulokkeet eivät aiheuta minusta sen enempää sivuääntä kuin muutkaan langalliset kuulokkeet.

Johtopäätökset

Sennheiser IE 800 S on erittäin hyvä nappikuulokemalli, ja jos ne saisi 500 eurolla, suosittelisimme niitä heti. Mutta hintaa on tuplasti, ja silloin niiltä haluaisi täydellisyyttä. Erottelevuus on upeaa ja basso täyteläinen mutta dynaamisuus jää uupumaan. Eikä ongelma esiinny vain kännykältä soittaessa vaan myös vahvistimen kanssa. Puute ei ole vakava, mutta tarjolla on eloisampiakin nappikuulokkeita. Siihen nähden IE 800 S tuntuu ylihintaiselta.

Erittäin hyvä, mutta ei täydellinen, siis. Hyviä kilpailijoita löytyy jopa puolet halvemmalla.

Tämä ei ole ääntä vaan TAIKAA

Haluatko tietää, miltä tuntuu, kun koko universumi on korvien välissä?

Musiikki on ihmeellistä. Se yhdistää kaikki aistit. Tarjoaa kuvia katsomattakin ja vie uusiin maailmoihin. Parhailla hifikomponenteilla on mahdollista kadota musiikin taikapiiriin täydellisesti. Kuulokkeet eivät ole tästä poikkeus, ja niiden etuna on myös tilan muiden äänien vaimentaminen.

Ylitsevuotavilla kuulokemarkkinoilla on vapauttavaa tietää, että on niitä valmistajia, jotka voivat vain sanoa: näin se homma hoidetaan. Stax on ehdottomasti yksi niistä. Japanilaisvalmistaja on poikennut massasta siitä alkaen, kun maailman ensimmäisen sähköstaattisen kuulokemallin 1960 julkaisi. Siitä on melkein 60 vuotta, mutta Stax pitää periaatteistaan yhä kiinni. He ovat ilmeisestikin osanneet tehdä jotakin oikein heti alusta saakka.

Ainakin jos puhutaan keskitason mallista SR-L700.

Staxin edellinen huippumalli SR-009 on korvattu s-kirjaimella viimeistellyllä mallilla. Ja koska Stax ei tee halpoja kuulokkeita muutenkaan, on huippumallin oltava kallis ja vain parhaista materiaaleista tehty. Kuulokkeet ostettuaan on puolivälissä budjettia – sähköstaattiset kuulokkeet kun vaativat kunnollisen vahvistimen. Ostamalla parhaan vaihtoehdon, Staxin SRM-T8000-putki-hybridivahvistimen, saa nimittäin todella tuplata budjettinsa.

SRM-T8000 on eittämättä loistava vahvistin. Mutta onkohan 6 000 euroa vähän liikaa? Kuva: Stax

Mikä sähköstaattinen kuuloke?

Erona dynaamisiin kaiutinelementteihin sähköstaattisissa kuulokkeissa on hyvin ohut termoplastinen (PET) kalvo, joka on pingotettu kahden metallihilan väliin, joista toinen on negatiivisesti ja toinen positiivisesti varautunut. Dynaaminen elementti puolestaan perustuu magneettikentässä olevaan puhekelaan, johon johdetaan äänisignaalin tahtiin vaihtelevaa sähkövirtaa. Sähkö liikuttaa kalvoa mekaanisesti luoden ääniaallon. Sähköstaattisessa periaatteessa kalvo liikkuu suoraan sähköisen musiikkisignaalin ansiosta. Toisin sanoen siinä ei tehdä kiertoreittejä: sähköstaattisessa äänisignaalin reitti on lyhyin mahdollinen.

Kuva: Geir Gråbein Nordby

Sähköstaattisen plussat ja miinukset

Koska sähköstaattinen kaiutinelementti toimii salamannopeasti, se pystyy toistamaan musiikin pienimmätkin vivahteet tarkasti. Vivahteiden erottuminen on aivan eri tasolla, kun vertaa todella hyviinkin dynaamisiin kuulokkeisiin.

Sähköstaattiset kuulokkeet pysyvät musiikin vauhdissa tiukoissa kurveissakin. Autovertaukseen turvautuakseni sanoisin, että dynaamiset kuulokkeet ovat kuin ylellinen auto, jonka iskunvaimentimet tekevät kyydistä pehmeää ja mukavaa: miellyttävä ajokokemus, mutta hyödytön Formula 1 -radalla.

mainos

Sähköstaattisten kuulokkeiden miinuksena on pienempi äänenvoimakkuus – painetta ei riitä yhtä lujaan soittoon kuin dynaamisilla kuulokkeilla. Useimmiten.

mainos

Oma vahvistin vaaditaan

Toinen miinus on erillisen vahvistimen tarve. Sähköstaattisia kuulokkeita on turha kuvitella yhdistävänsä kännykkään, ja tavallinen kuulokevahvistin on sähköstaattisten kanssa hyödytön. Sama pätee toisin päin: sähköstaattisille kuulokkeille tehty vahvistin ei sovi tavallisten kuulokkeiden pariksi (poikkeuksena muutamat markkinoilla olevat hybridimallit, mutta ne ovat oikeastaan kaksi vahvistinta yhdessä kotelossa). Sähköstaattisen kuulokkeen liitin on tästä syystä erilainen kuin tavallisissa kuulokkeissa: 5-piikkinen DIN-liitin. Näin vältytään liittämästä vahingossa vääränlaisia kuulokkeita vahvistimeen, joka voisi aiheuttaa vahinkoa sekä vahvistimille että kuulokkeille.

Parhaista parhain

Vuonna 2011 Stax lanseerasi SR-009-huippumallinsa. Se oli myös viimeinen lippulaivamalli, jonka yritys ehti tehdä ennen kuin kiinalainen Edifier osti valmistajan. Kuulokkeissa oli erityisen ohut (alle 2 mikrometriä!)  super engineering plastics -kalvo, joka on erittäin laadukas ja kestävä, kuumuuttakin hyvin sietävä polymeeri. Elektrodit olivat henkäyksen ohutta metallia ja sijoiteltu tieteellisen tarkasti. Kokonaisuus oli paketoitu tukevaan alumiinirunkoon – kaiken kaikkiaan upea kuulokemalli.

Ohuen ohut ja kevyt sähköstaattinen kalvo tarjoilee salamannopeaa transienttivastetta. Kuva: Geir Gråbein NordbyNyt tuo huippumalli on saanut korvaajan 009s-mallista. Ilmanvastusta on onnistuttu entisestään pienentämään, mikä vähentää säröilyä ja tekee musiikista puhtaampaa ja soinnillisempaa. Superohuet elektrodit on päällystetty kullalla, joka vähentää resonanssia ja sähkövastusta, jolloin musiikki toistuu vieläkin nopeammin ja vivahteikkaammin. Ainakin Staxin mukaan.

009s-kuulokkeiden johto on edeltäjänsä tapaan hopealla päällystettyä ultrapuhdasta kuparia (6N).

mainos

Mitä elämyksiä!

Melkein tulee tippa linssiin, kun saa 009s:n pöydälleen. Kuulokkeet tulevat hienossa puulaatikossa, pehmusteet ovat käsittämättömän pehmeää nahkaa, samoin sangan päällys. Himpun vajaa puolikiloiset kuulokkeet eivät tunnu painavilta, vaan ovat päässä kuin pehmoinen ja lämpöinen hali

Puinen myyntipakkaus antaa tyylikkään ensivaikutelman. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Alumiiniset ja kullatut yksityiskohdat tihkuvat ylellisyyttä. Kuulokkeet ovat tinkimättömän kauniit, joskin muovinen sanka poikkeaa vähän joukosta. Sekin on tosin ensiluokkaista muovia ja etuna metalliin verrattuna on pienempi resonointi. Muovi ei kuitenkaan tunnu yhtä ylelliseltä kuin vaikkapa alumiinisanka.

Stax SR-009s testihuoneessa. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Maailman coolein jazzlaulajatar

Bluesin ja jazzin maailmasta tuskin coolimpaa naista löytyy kuin Melody Gardot. Hän on halutessaan haavoittuvainen aivan ainutlaatuisella tavalla, mistä todistavat esimerkiksi Live In Europe -albumilta löytyvä Our Love Is Easy.

Tidalista löytyy kappaleen Master-versio (MQA, 24 bit/48 kHz). Soitan PC:n Roon-ohjelmasta Hegelin HD30-highend-DA-muuntimen kautta (joka ei tue MQA:ta, mutta Roon dekoodaa sen ja lähettää ulos 96 kHz). DAC on yhditetty Stax SRM-T8000-vahvistimeen, joka taas on kytketty kuulokkeisiin. Yli 13 000 euron arvosta johtoa ja konetta, siis. Niin ja tietenkin orkesterissa on mukana myös IsoTek Corvu -suodin. Älkää naurako, se toimii! Ero sen kanssa ja ilman on kuultavissa selkeästi Staxin kuulokkeilla.

Jättimäinen ääni

Takaisin musiikin, josta kuitenkin tässä kaikessa on kyse. Kappaleen alussa kuultava akustisen nylonkielen näppäily sijoittuu vähän enemmän vasemmalle ja soi ihanasti. Se kuulostaa kuin sellolla soitettaisiin pizzicatoa, ja minun oli itse asiassa tarkistettava YouTube-videolta, että kyseessä on Gardot’n soittama nylonkielinen kitara. Jälkisointi kuljettaa kuulijan mahtavan erottelevan ja sävyiltään täyteläisen äänimaiseman keskelle.

Kitara soi yksin vain 15 sekuntia, mutta se tuntuu kuin ilon täyttämältä vuodelta. Melodyn lempeä hyräily liittyy mukaan ja niskakarvat nousevat pystyyn. Puolen minuutin kohdalla tulee ensimmäinen sana, ja se on melkein liikaa minulle. Melkein kyynelehdin, musiikki soi niin kauniisti. Hitaasti kasvava kappale on äärimmäisen herkkä, mutta kaikkien soitinten liityttyä mukaan – basso, sähkökitara, rummut ja saksofoni – meno on silti energistä.

En llut aiemmin huomannut miten monia pieniä yksityiskohtia tässä kappaleessa onkaan, ennen kuin kuuntelin sitä Stax 009s -kuulokkeilla. Rytmitys on niin hyvä, sointi kevyttä ja läpinäkyvää, että luulen ensin kasvattaneeni uudet korvat. Kaikki soi täydellisesti yhteen matalimmasta bassosta (5 Hz!) korkeimpiin ylä-ääniin.

Poikkeuksellinen basso

Sähköstaattiset kuulokkeet paljastavat musiikista paljon korkeimmista bassoäänistä ylöspäin, mutta alemmista bassoäänistä usein puuttuu painetta ja täyteläisyyttä. Ja kuten mainittua, kova volyymi jää haaveeksi. 009s on erilainen. Basso on niin täyteläinen ja fyysinen, ettei ongelmaa tule. Dynaamisuuskin riittää myös kovalle volyymille. Tietysti dynaamisista kuulokkeista, kuten Sennheiser HD 800S:stä saa vielä enemmän ääntä irti kunnon vahvistimen kanssa, mutta täytyy olla aika pimahtanut, jos 009s:n taso ei riitä.

Norah Jonesin Sunrise tarjoaa ahaa-elämyksen. Edellä mainittu HD 800S on varustettu parhaalla stereokuvalla, jonka olen mistään kuulokkeista kuullut. Stax 009s vie kuitenkin voiton. Noin 20 sekunnin kohdalla, kun pianon kosketin osuu pohjaan, kuuluu sen ääni Sennheiserilla hieman sivusta. Staxilla se vetäytyykin taaksepäin, jolloin sen ympärillä on enemmän ilmaa. Uskomatonta laatua ottaen huomioon, että kovin moni ei kyllä lyö Sennheiseria tällä saralla.

Klassinen musiikki

Viedäksemme kokeilun pidemmälle laitamme klassista soimaan. Tarkemmin sanoen Tshaikovskin Joutsenlammen, Seiji Ozawan johtaman Bostonin sinfoniaorkesterin levytyksenä vuodelta 1997. Siitä löytyy remasteroitu MQA 24 bitin/48 kHz:n versio, jonka sivumennen sanoen suosittelen kuuntelemaan muutenkin.

Raita 5 on harpun, jousien ja puhaltimien mestariteos, joka toistuu näillä kuulokkeilla suuremmin ja syleilevimmin kuin olen koskaan kuullut. Jokainen harpun näppäily ja huilun aloitus ja lopetus on täydellinen ja jokainen soitin niin uskomattoman hienosti sijoiteltu, että en keksi parempaa sanaa kuvailemaan kokemustani kuin maaginen.

Rock-musiikki

No mutta onnistuuko Staxilta rock? Kevysti. Nine Inch Nailsin Please on erinomainen esimerkki siitä, ettei rock-tunnelmasta ole pulaa. Rummut iskevät niin kovaa, että kalloa särkee, mutta samalla äänimaisema on niin hieno, ilmava ja erotteleva, että huomaan kappaleesta yksityiskohtia, joita en ole ennen kuullut.

Kokemusta voisi verrata siihen, että kuvittelisi tietävänsä, miltä tähtitaivas näyttää katseltuaan sitä kotipihaltaan ja sitten matkustaisi Chilen Atacama-aavikolle toteamaan, miltä tähdet ihan oikeasti näyttävät ilman valosaastetta. Staxin kuulokkeet tekevät saman musiikille.

miniDSP E.A.R.S. mittaa taajuusvasteen oikein, mutta en käyttäisi sitä esimerkiksi transienttivasteeseen. Kuva: Geir Gråbein Nordby
Stax SR-009s:n taajuusvaste. Alhaalla näkyvät kummankin kanavan viisi mittausta (yhteensä kymmenen), jotka on otettu hieman eri sijoitteluilla. Ylhäällä on oikean ja vasemman kanavan keskimääräinen vaste. Se on hyvä, ja kova sukellus 6 kHz:n kohdalla on luultavasti paikallaan terävyyden vaimentamiseksi. Mittaus on tehty miniDSP E.A.R.S.-mikrofonilla ja REW-ohjelmalla.

Jotain moitittavaa?

Onko Staxin kuulokkeissa puutteita? Joidenkin mielestä kuulokkeet soivat kevyesti, ja teho nouseekin portaittain 1 kHz:iin asti, eli alimmissa oktaaveissa voi olla liian vähän energiaa. Sähköstaattiset kuulokkeet ovat kuitenkin fiksut: bassorekisterin liika energia saisi äänenvoimakkuuden helposti liian matalaksi. Bassoa en tosiasiassa kaipaa yhtään lisää, vaan sitä riittää minusta mainiosti kaikenlaiseen musiikkiin.

009s:n taajuuskäyrä ei ole kaikkein lineaarisin, mutta Stax onkin työskennellyt saadakseen diskantista terävyyttä poistettua, ja lopputuloksena on niin täydellinen ääni kuin mahdollista. Poikkeuksellisen tarkalla rytmityksellä on siinä iso rooli.

Kilpaileva sähköstaattinen malli MrSpeakers Voce soi täyteläisemmin ja lämpimämmin, mutta myös tummemmin, vähemmän erottelevasti ja ilman yhtä hyvää stereoperspektiiviä. Dynaamiset kuulokkeet pystyvät soittamaan kovemmin ja vahvemmin, kun vahvistin on tehokkaampi, mutta minusta se ei ole välttämätöntä – Staxin volyymi riittää ihan hyvin. Joissakin dynaamisissa malleissa basso on coolimpi (Sony MDR-Z1R on yksi äärimmäisimpiä esimerkkejä), mutta ne voivat vain haaveilla Staxin tarkkuudesta. Ainoat kuulokkeet, jotka kuulostavat minusta paremmilta kuin Stax 009s, ovat Sennheiser HE-1 -kuulokkeet. Mutta ehkä niitä ei lasketa kilpailijaksi, kun ne maksavat 62 000 euroa.

Kallis vahvistin?

Kyseenalaistan oikeastaan vain T8000-vahvistimen. Onhan se hyvä, mutta onko 6 000 euron hintalappu ihan perusteltu? Samaa voi tokia kysyä kuulokkeista, mutta niiden taianomaisen äänen – paremman kuin mistään stereojärjestelmästä kuulemani – huomioiden pidän Staxin hintaa ihan järkevänä. En onnistunut saamaan käsiini vaihtoehtoista vahvistinta, sillä tavalliset kuulokevahvistimet eivät käy sähköstaattisille malleille. Reilun kolmen tonnin hintainen AudioValve Luminare voisi olla vaihtoehto.

Stax SR-009s on kaunis pienintäkin yksityiskohtaa myöten. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Johtopäätökset

Stax SR-009s on –hillittömän kallista Sennheiserin mittatilausihmettä lukuun ottamatta – paras kuulokemalli, joka minulla on ollut kunnia korvilleni laskea. Istuvuus ja mukavuus ovat huippua ja ennen kaikkea ääni on puhdasta taikaa. Jokainen pienen pieni yksityiskohta musiikista erottuu ja jokaikinen kielen näppäys asettuu tarkasti paikoilleen kolmiulotteisessa äänimaisemassa. Ääni on luonnollinen, uskomattoman erotteleva ja yksinkertaisesti upea, kaunis ja mahtava. Lisäksi kuulokeiden tehot riittävät reippaasti myös rockin ja metallin kuunteluun.

Staxin huippumallille voi löytää edullisemmankin vahvistimen kuin Staxin oman, mutta jos budjettia on noin kymppitonnin verran, kannattaa ehdottomasti varmistaa, että kuulokkeet ovat nimeltään Stax SR-009s.

1_add_on_picture picture8 picture2
<
>
Stax SR-009s on iso mutta mukava malli. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Yksi parhaista

Beyerdynamic DT 1770 Pro hakkaa laudalta useimmat kilpailijansa ja haastaa jopa tuplasti kalliimmat mallit.

Himmeän mustat kuulokkeet eivät näytä kovin ihmeellisiltä, mutta lähempi tarkastelu osoittaa, että Beyerdynamic DT 1770 Pro edustaa todella hyvää laatua. Kupit ovat alumiinia ja sanka on päällystetty tekonahalla.

Suljettu ammattilaismalli

DT 1770 Pro on suljettu kuulokemalli ammattilaiskäyttöön. Ne on siis suunniteltu muusikoille ja ääniteknikoille, jotka työskentelevät studiossa. Beyerdynamic on saanut menestystä ja kunniaa edellisellä mallillaan, DT 770 Prolla, ja toivonee kaikkien vaihtavan sen DT 1770 Prohon. Ammattilaisten lisäksi tietysti myös tavalliset harrastajat osaavat arvostaa ammattitason äänenlaatua.

Ääniteknikko investoi usein avoimeen kuulokemalliin suljetun sijaan. Niissä on usein parempi dynamiikka, mutta avoin malli myös hengittää, jolloin tuntikausien työskentely levyn parissa tuntuu mukavalta.

Beyerdynamic on keksinyt ratkaisun molempiin pulmiin. Kummankin kupin takapuolella on bassorefleksiportti, joka kompensoi tehokkaiden kaiutinelementtien liikuttelemaa painetta. Sen ansiosta dynaamisuus on parempi ja bassovaste matalampi (5 Hz). Mukavuudesta huolehtivat vaihtopehmusteet: veluuripäällyste tuntuu miellyttävämmältä pitkässä käytössä, ja tekonahka tiivistää ääntä paremmin tarjoten mehukkaampia rytmejä.

DT 1770 Pro:ssa on kaksi tehokasta 45 mm:n elementtiä, joissa on kaksi Beyerdynamicin Tesla 2.0 -nimellä kutsumaa magneettia.

Huippuääntä

Veluuripehmusteiden ansiosta olen käyttänyt kuulokkeita lähes päivittäin testijakson aikana. Pidin niitä koko junamatkan Oslosta Göteborgiin korvien hiostumatta, eikä veluuri mielestäni heikennä äänenlaatua. Basso on ehdottomasti riittävän täyteläinen ja tiukka.

Olen testannut useita highend-kuulokkeita – tuhannen, kahden tuhannen ja neljän tuhannen euron hintaisia – joten olin varovaisen optimistinen laittaessani Beyerdynamicin 500 euron kuulokkeet ensi kertaa päähän.

mainos

Sähkövastus on korkea: 250 ohmia. Yleensä tämä tarkoittaa sitä, että kunnolliseen äänenvoimakkuuteen päästäkseen vaaditaan paljon virtaa, kun vertaa kannettavien mallien 32 ohmiin. DT 1770 Pron kohdalla puhelin ei ole paras äänilähde, mutta ihme kyllä sekin onnistuu korkean herkkyyden ansiosta (102 dB milliwatilla). Volyymi on yllättävän hyvä, mutta soundi ei puhkea täyteen kukkaan.

mainos

Klassinen musiikki

Kunnon kuulokevahvistimeen yhdistettynä – esimerkiksi Questyle CMA 400i, joka tarjoaa lähes watin verran A-luokan tehoa – on soundi aivan eri tasolla. Ääni on hyvin luonnollinen ja klassinen musiikki soi tavallista isommalla äänikuvalla. Täydellinen esimerkki tästä on Ragnhild Hemsingin (viulu) ja Tor Espen Aspaasin (piano) Northern Timbre -albumi. Tulkinnat, kuten Edvard Griegin Sonata nr 3 ja Jean Sibeliuksen Danses Champetres op 106 soivat kauniisti, ja soitinten ympärillä on runsaasti tilaa.

DT 1770 Pro on suunniteltu studiotyöhön, mutta se toimii erinomaisesti myös musiikinharrastajan käyttöön. Kuva: Beyerdynamic

Jousen jokainen veto viululla soi kuin oma melodiansa. Sointi on lämmin, täyteläinen ja ylä-ääniltään riittävän rapsakka kuulostaakseen todentuntuiselta. Pianon matalat sävelet luovat vankan pohjan, ja ylempää koskettimet tanssivat kevyesti ja leikkisästi.

On sitä paitsi melko helppo kuulla ero CD-laatuisen FLACin (16 bittiä/ 44 kHz) ja alkuperäisen levytysresoluution 24 bittiä/352,8 kHz välillä. CD-versiossa sävelet kuolevat vähän liian aikaisin. Originaalissa soittimet asettuvat äänimaisemaan holografisemmin ja luonnollisemmin.

mainos

Pop-musiikki

Daft Punkin discopläjäys Lose Yourself to Dance svengaa mukavasti. Soundi kallistuu enemmän täyteläiseksi kuin aivan neutraaliksi uhkean bassontoiston vuoksi. Matalatkin äänet kuuluvat alkuperäiselle äänitykselle uskollisesti. Kitarariffi soi just eikä melkein, ja tasapaino täyteläisyyden ja raikkauden välillä säilyy hyvin. Pharell Williamsin laulu ei tästä varmaan kirkkaammaksi voi mennä.

Studiossa

Sattumoisin tein töitä studiossa samaan aikaan, kun testasin Beyerdynamicin kuulokkeita, joten pääsin kokeilemaan niitä myös miksatessa. Se olikin todellinen ilo! Pienen totuttelun jälkeen (yleensä käytän analyyttisempiä kuulokkeita) DT 1770 Pron käyttäminen oli oivallista ja kuulin helposti, mikä levytyksessä oli pielessä ja mikä kohdallaan. Hard rock ei tee poikkeusta äänenlaatuun, vaan näillä kuulokkeilla tekemäni työ päätyi lopulta lopulliseen versioon. Kuulokkeita piti mielellään päässä useitakin tunteja, vaikka ne suljetut ovatkin – veluuri tuntui hyvin miellyttävältä.

Johtopäätökset

Noin kuukauden yhteiselon jälkeen väitän, ettei Beyerdynamic DT 1770 Pro -kuulokkeita parempia ole 500 euron hintaan. Tekisi mieli jopa sanoa, että ne ovat paremmat kuin tuplasti kalliimmat Pioneer SE-Monitor5 -kuulokkeet, joiden ylärekisteri soi energisemmin mutta jolta puuttuu Beyerdynamicin musikaalisuus. DT 1770 Pro tarjoaa monia samoja ominaisuuksia kuin Beyerdynamic T 5p G2 -malli, mutta puoleen hintaan (vaikka vahvistin vaadittaisiinkin). DT 1770 Pro lyö laudalta myös saman hintaluokan HiFiMAN HE-400i -kuulokkeet.

Klassinen musiikki kuulostaa valtaisan kauniilta; yläpäässä äänet erottuvat selkeästi ja keskirekisteri soi lämpimästi ja luonnollisesti. Basso on mehukas ja tasapainoinen. Myös pop, niin akustisena kuin elektronisena, toimii tällä kaavalla loistavasti. Käytin kuulokkeita testin aikana myös studiossa, ja sain luotua niillä haluamani lopputuloksen.

Laatu on siis mainio ja istuvuus samoin. Mitä muuta voisi toivoa? Tähän rahaan ei kyllä muuta. Emmekä olisi moittineet mitään, vaikka hinta olisi ollut kaksi kertaa isompikin!

Kätevä ja laadukas

Focal Stellia on yksinkertaisesti cool: highend-kuulokemalli, jota voi käyttää puhelimen kanssa.

Focal lanseerasi ensimmäiset highend-kuulokkeensa vasta 2016. Saman tien tuli selväksi, että kaiutinosaaja ymmärsi myös kuulokkeista, sillä Utopia villitsi meidät täysin. Sen beryllium-elementit toistivat musiikin painottomasti ja virheettömän koherentisti.

Unboxingin iloa! Focal Stellian pakkaus on päällystetty tekonahalla, ja sisältä löytyy kova kotelo ja pienempi laatikko, jossa on balansoitu XLR-johto ja tyylikkäästi pakattu käyttöohje. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Suljetussa Stellia-mallissa on sama beryllium-kalvo. Konjakinruskeissa kuulokkeissa on kuparinväriset yksityiskohdat. Tekonahkaiset pehmusteet istuvat ihanantuntuisesti päätä vasten ja eristävät hyvin ääntä.

Stellia on suunniteltu toimimaan kannettavien soittimien kanssa, joten kuulokkeet on varustettu 1,2-metrisellä balansoimattomalla johdolla. Mukana tulee myös 3 metriä pitkä XLR-johto vahvistinkäyttöä varten.

Kuva: Geir Gråbein Nordby

Äänenlaadusta

Basso on reipas ja täyteläinen ja saa diggailemaan Lily Allenin groovaavan Trigger Bangin joka iskusta. Sama homma Janelle Monáen I Like That -kappaleen kohdalla. Virvelirummun reunaiskut erottuvat hyvin, hi-hatin lyönnit virheettömiä ja stereoperspektiivi hienoa. Focal löytänyt tasapainon lämpimän soundin ja erottuvien ylä-äänten välillä. Dynamiikat ja eloisuus eivät ole yhtä hyvät kuin  Audio-Technica ATH-L5000:n kanssa, jota Focal varmaankin perustelisi musikaalisuudella. Oli miten oli, äänenlaatu on aivan loistava.

Walter ”Wolfman” Washingtonin laulu tulee kauniisti esiin, ja painoton diskantti tuo taikapölyä hänen ja Irma Thomasin lauluun Even Now -bluesballadissa.

Jos kaipaamme jotain, niin Utopiasta tuttua tilantuntua. Tämä on tietysti yleensäkin suljettujen kuulokkeiden pulma, mutta saman hintaluokan Audio-Technica onnistuu paremmin L5000-mallillaan. Kokonaisuutena – etenkin kun huomioi mukavuuden ja kannettavuuden – Stellia on niin onnistunut, että siitä on vaikea pistää paremmaksi.

mainos

Focal Stellian taajuusvaste miniDSP:n kompensaatiokäyrällä esitettynä. Alhaalla näkyvät kummankin kanavan 10 mittausta (yhteensä 20) hieman eri paikoista otettuna. Ylhäällä on oikean ja vasemman kanavan keskimääräinen vaste. Bassossa on pieni bilenyppylä 60–200 Hz:n kohdalla tuomassa lisää lämpöä ja täyteläisyyttä, mutta muuten kuulokkeet ovat hyvin lineaariset lukuun ottamatta pientä notkahdusta 3–4 kHz:n ja 6 kHz:n kohdalla. Ne eivät kadota ilmavuutta tai vivahteikkuutta, vaan korostavat laulun sibilantteja ja torvisoittimia syöden hieman rumpujen tehoa. Mittaukset on tehty Hegel HD20-DAC:ia, Auralic Taurus -kuulokevahvistinta, miniDSP E.A.R.S. -mittausmikrofonia ja REW-ohjelmaa käyttäen.

mainos

Johtopäätökset

Focal Stellia on erittäin cool kuulokemalli, joka on samaan aikaan highendiä ja käy kännykän kanssa käytettäväksi. Toki se soi isommin vahvistimen kanssa, mutta tämä ominaisuus tekee siitä varsin monipuolisen ja käytännöllisen valinnan monelle. Lisäksi kuulokkeet ovat todella mukavat.

Ääni on loistava ja täyteläinen ja lämmin basso on kauniisti tasapainossa erittäin ilmavien ylä-äänten kanssa. Läpinäkyvyys ei ole avointen kuulokkeiden tasolla, ja dynamiikoissa Audio-Technican suljettu huippumalli menee ohi. Mutta kokonaisuutena Stellia on niin hyvä, että siitä on vaikea pistää paremmaksi.

Musiikki uudelle tasolle

Liitä kannettava DA-muunnin kännykkääsi ja nauti ennenkuulumattomasta äänestä!

Jos edullinen parannus äänenlaatuun kiinnostelee, kannattaa tutustua AudioQuest Dragonfly Cobaltiin. Se näyttää USB-tikulta, mutta on oikeasti edistyksellinen ja ilman akkua toimiva digitaalimuunnin sisäänrakennetulla kuulokevahvistimella. Virran se ottaa kätevästi USB- tai Lightning-ulostulosta.

Homma toimii näin: kytke Dragonfly Cobalt puhelimeen, tablettiin tai kannettavaan ja liitä sitten mukaan kuulokkeesi. Lupaan, että ero entiseen lyö ällikällä!

Dragonflyn kobaltinsininen versio on AudioQuestin edistyksellisin malli pienistä USB-DAC:eista. Mallistoon kuuluu reilun sadan euron hintainen Dragonfly Black ja sitä tuplasti kalliimpi (ja parempi) Dragonfly Red. AudioQuestin mukaan Cobalt on parempi kuin Red, sillä siinä on uusi, paranneltu DAC-siru, parempi kuulokevahvistin ja tuki MQA-äänitiedostoille.

Vertailevan tutkimuksemme mukaan tämä pitää paikkansa: Cobalt kuulostaa paremmalta. Cobalt on kalliimpi kuin Red, mutta sen mukana tulee kotelo ja Dragontail-adapteri, jonka ansiosta muunnin käy sekä USB-C- että USB-A-liitäntään.

Tällä taikatikulla saa ääntä parannettua (lähes) mistä vain. Kuva: Lasse Svendsen

Päivitettyä tekniikkaa

Uuden DAC-sirun (ESS ES9038Q2M) luvataan tarjoavan luonnollisempaa äänikuvaa, ja kuulokevahvistimen 64-bittisen volyyminsäätö on varustettu paremmin suojatulla virtalähteellä, joka vaimentaa Bluetoothin, wifin ja puhelinverkon aiheuttamaa kohinaa. Siinä on myös jitter-filtteri, joka muistuttaa AudioQuest Jitterbugin vastaavaa, ja Streamlength-digitaaliprosessori sekä 30 % nopeampi signaalinkäsittely.

Rajansa MQA-tuellakin

Cobalt sujahtaa täydellisesti taskuun ja se on superhelppo liittää puhelimeen (iPhonelle on Lighting-adapteri), mutta sen voi kytkeä myös kodin stereoihin. Käyttipä tätä mobiilivahvistinta minkä laitteen kanssa tahansa, paranee musiikin laatu selvästi.

Cobaltin DAC tukee itse asiassa jopa 384 kHz:n ääntä, mutta se on rajoitettu 96 kHz:iin. Niinpä tuki riittää Tidal Mastersin MQA-tiedostojen kuunteluun. Lohikäärmeen alla oleva ledvalo kertoo värien avulla, millä bittimäärällä kulloinkin soitetaan: vihreä valo tarkoittaa 44,1 kHz:n PCM-tiedostoja (CD) ja violetti valo MQA-tiedostoja.

mainos

MQA-laatua löytyy Tidalin Master-albumeista, ja niitä voi soittaa myös iPhonesta tai iPadista 24 bitin/96 kHz:n laadulla, samoin ulkoiseen DACiin liitetyltä MacBookilta.

mainos

Android-käyttäjät, joilla LG V30 tai sitä uudempi puhelin, voivat ladata USB Audio Player Pron, joka tukee MQA-tiedostojen toistoa 96 kHz:n laadulla. Siinä ei kuitenkaan ole ”bit perfect”-volyyminsäätöä, joka olisi tasapainottanut signaalin ja kohinan välistä suhdetta.

Cobalt tukee myös Qobuzin korkearesoluutioisia Flac-formaatin tiedostoja.

Bluetooth-kuulokkeilla voi muuten MQA-laadun unohtaa. Siitä nauttimiseen tarvitaan DACin lisäksi johdolliset kuulokkeet.

Vaihtoehto hififaneille

Dragonfly Cobaltissa on 2,1 voltin ulostulo, joka riittää esimeriksi Sennheiser HD 660 S -kuulokkeille. Virtaa ei siis ole kuulokeulostulossa yhtä paljon kuin Chord Mojolla, mutta Cobalt on myös puolet edullisempi. Mojo soveltuu paremmin yli 96 kHz:n bittinopeuksiin, ja se käsittelee dynamiikat ja resoluution paremmin raskaan sarjan hifikuulokkeissa.

mainos

Cobalt on näppärämpi vaihtoehto useimpien käyttöön. Kuten sanottua, se ei USB-tikkua isompi ja tekee huomattavan eron äänenlaatuun, kun vertaa tavalliseen tilanteeseen, jossa kuulokkeet kytkisi suoraan kännykkään tai kannettavaan.

Cobalt driver större hörlurar utan problem. Foto: Lasse Svendsen

Ilmavampaa ja dynaamisempaa

Edellä mainitut Sennheiserin kuulokkeeet ja Ultimate Ears In-Ear Reference Monitors -nappikuulokkeet todistivat nopeasti, että Cobalt kuulostaa paremmalta kuin Red. Samaa musiikkia verratessa Cobalt sai basson soimaan tiukemmin ja dynaamisemmin, ja äänikuva oli avoimempi ja paremmin keskittynyt. Ero ei ole niin suuri, että kannattaisi heittää Redit roskiin ja ostaa Cobalt tilalle, mutta on selvää, kumman itse valitsisin, jos nyt olisin ostoaikeissa.

Laulu sai lisää lämpöä ja täyteläisyyttä Cobaltista, jouset saivat massaa ja dynaaminen kontrasti perkussioisissa oli suurempi. Piano tuli enemmän esiin ja livelevytykset tulivat elävämmäksi. Tidal Masterin MQA-tiedostot saivat potkua, kun vaihdoin Redin Cobaltiin, ja musiikki muuttui eläväisemmäksi, orgaanisemmaksi, avoimemmaksi ja ilmavammaksi.

Ultimate Ears -nappikuulokeista alkoi kuulua enemmän jousia ja pianoa, ja laulu sai syvyyttä. Huomattava parannus, mikä ainakin minulla aiheutti sen, etten enää tämän jälkeen suostu kuuntelemaan musiikkia kännykästäni ilman Dragonflyta.

Kuva: Lasse Svendsen

Johtopäätökset

Ei tässä oikeastaan ole mitään ihmeellistä. Jos olet vähänkään kiinnostunut musiikin laadusta, on AudioQuest Dragonfly Cobalt ehdottoman suositeltava. Etenkin jos käyttää sellaisia suoratoistopalveluita kuin Tidal, Qobuz, Roon ja Amarra. Cobalt toimii loistavasti myös stereoihin kytkettynä, mutta kannettavana USB-DA-muuntimena sen kätevyys tulee parhaiten esiin.

Taikaääntä taskusta

Chord Mojo loihtii kännykästä luksusluokan soundin.

Tämän päivän ihminen kuuntelee musiikkia usein puhelimestaan. Eikä ihme, kännykän kautta pääsee käsiksi lähes kaikkeen julkaistuun musiikkiin. Kunnollisten kuulokkeiden kanssa kokemus voi olla hyväkin. Tämän ovat vissiin muutkin huomanneet, sillä kuulokkeet käyvät kaupaksi täyttä häkää!

Puhelin on minitietokone, jolla pitäisi pystyä tekemään ihan kaikkea. Niinpä pieneen kuoreen on pakattu prosessori, Bluetooth, wifi ja kaikkea muuta kivaa, joka aiheuttaa reipasta sähkömagneettista häiriötä. Sitä paitsi kännykän kuulokeliitännässä vahvistinteho on hyvin rajallinen. Edes kalliit kuulokkeet eivät ratkaise tätä ongelmaa, joten jos olet koskaan miettinyt, kuinka hyvään suoritukseen kuulokkeesi oikeastaan yltäisivätkään, kannattaa kokeilla ulkoista vahvistinta, mieluiten DA-muuntimella – näin äänen käsittely saadaan siirrettyä puhelimesta kokonaan ulkopuolelle.

Chord Electronics on jäykässä hifimaailmassa raikas tuulahdus. Valmistaja on keskittynyt tekemään toimivia ja käyttäjäystävällisiä highend-tuotteita. Englantilaismerkki oli jo varhain liikkeellä digitaalisten vahvistinten kanssa, ja viime vuosina menestystä on tullut etenkin parintuhannen euron hintaisen highend-DACin, Hugo-mallin myötä.

Edullisempaa ääntä: Mojo

Jos koko kuun palkkaa ei halua hassata kannettavaan ääneen, on Chordilla tarjota vaihtoehdoksi myös Mojo-malli. Se on Hugoa pienempi ja mahtuu taskuun, mutta on kuitenkin paketoitu vankkaan alumiinikuoreen, jonka sisältä löytyy laatua. Digitaalinen muuntaminen tehdään Chordin omalla teknologialla, joka on valmistajan mukaan ”maailman edistyksellisintä digitaalista muuntamista”, ja käytettävissä onkin tavallista enemmän suoritustehoa. Mojo on yhtä tehokas kuin Hugo, ja toimii jopa 800 ohmin kuulokkeiden kanssa. Se tukee dgitaalista signaalia 768 kHz:iin asti 32 bitillä. Enemmän kuin tarpeeksi siis, ja muunnin tukee myös korkeimman resoluution DSD-tiedostoja (DSD256). Uudelle MQA-formaatille tukea ei kuitenkaan löydy.

Valo kertoo

Mojossa ei ole näyttöä, vaan eriväriset valot kertovat, millä resoluutiolla signaalia siirtyy ja kuinka kovalla volyymillä. Volyyminappi loistaa punaisena, kun musiikki soi hiljaa, keltaisena keskitasolla ja vihreänä kovalla äänenvoimakkuudella. Kytkin vaihtaa väriä taajuuden mukaan: punainen on 44,1 kHz, vihreä 96 kHz, valkoinen DSD-laadulla ja niin pois päin.

Kaksoisliitäntä kuulokkeille

Mojossa on kaksi kuulokeliitäntää, joten musiikista voi nauttia kahdestaan. Äänenvoimakkuutta voi säätää käyttäjän mukaan, mutta jos molempia volyyminappeja pitää yhtä aikaa painettuna kahden sekunnin ajan, asettuu volyymi täydelle signaalivahvuudelle, mikä voi olla kätevää, jos Mojo kytketään ulkoiseen vahvistimeen.

Ei vain kännykän kanssa

Mojon kannettava koko tekee siitä erityisen käyttökelpoisen mobiililaitteiden kanssa käytettäväksi. OTG-tuella varustetut Android-mallit toimivat sen kanssa suoraan, Apple-käyttäjät tarvitsevat MD821AM-adapterin tai muun Lightning-muuntimen, joka osaa purkaa iPhonen, iPadin ja iPodin signaalin.

mainos

Mojo toimii mainiosti PC:n ja Macin kanssa, ja siinä on sekä koaksiaali- että optinen sisääntulo, joten lähes minkä tahansa digitaalisen audiolaitteen liittäminen onnistuu.

mainos

Käyttäjäystävällisyys

Minusta Mojo on näppärän kokoinen – se on pienempi kuin samanhintainen RHA Dacamp L1, ja sen pyöristetyt reunat tuntuvat kädessä mukavilta. Se mahtuu näppärästi taskuun, mutta kuumenee käytettäessä hieman, joten sen olemassaoloa ei pääse unohtumaan. Ladatessa se lämpenee vielä enemmän, mutta sen ei kuulemma pitäisi vaikuttaa laitteen käyttöikään.

Mojossa on vain kolme nappia: on/off, volyymi ylös ja volyymi alas. Napit ovat oikeastaan akryylisia kuulia, jotka pyörivät peukalon alla. Pyörimisellä ei ole mitään tarkoitusta, joten en ole ihan varma mitä mieltä olen siitä. Mojo on helppokäyttöinen ja kännykkä, MacBook ja PC (Windows tarvitsee ajurin) tunnistaa sen automaattisesti.

Äänenlaatu

Äänenlaadun suhteen Mojo tekee mitä pitääkin. iPhone 6S Plus -puhelimeni kanssa terävän puoleisesti soivat kuulokkeeni muuttuvat Mojon taikaiskusta heti pehmeämmäksi. Vivahteet vyöryvät Focal Listen -kuulokkeista kuulostamatta tyrkyiltä. Tidal HiFi CD-laadulla soi Mojon kanssa tavallista paremmin. Kuulokkeisiin syntyy jopa tilantuntua pianon ympärille Vladimir Horowitzin Beethoven-tulkinnassa (pianosonaatti nr 8 C-mollissa). Siinä on hyvin voimaa ja samalla rauhaa, jota kaikki äänilähteet eivät todellakaan pysty toistamaan. RHA Dacamp L1 on tähän verrattuna vähän reippaampi kevyempien äänten kohdalla. Se on muutenkin erinomainen kuulokevahvistin, jota suosittelen ehdottomasti, mutta jos kuulokkeet kallistuvat aggressiivisen soinnin puolelle, RHA voi helposti viedä ne liian pitkälle.

Blue Microphones Lola toistaa ylempää keskirekisteriä rennommin, ja RHA on tässä suhteessa Mojoa täpäkämpi. Mojo tuo kuitenkin enemmän ilmaa sointujen väliin.

mainos

Tehoa riittää: rock, hiphop ja R&B soivat energisesti ja hyötyvät äänen lämpöisyydestä ja resoluutiosta. Izzy Bizun Diamond soi coolisti ja erottelevasti mutta ei raa’asti, mihin se helposti luiskahtaa iPhonelta suoraan soittaessa.

Mojo hallitsee suvereenisti myös raskastehoisia kuulokkeita, kuten edullista avoimen tyypin AKG Q701 -mallia. Avoimina kuulokkeina ne toimivat huonosti kännykkä äänilähteenään, eikä basso ole järin muhkea. Mojo tuo bassoon täytettä, mutta itse suosin RHA:n taajuuskorjainta, jolla bassoa voi lisätä vielä enemmän. Samasta syystä jopa edullinen FiiO Q1 bassovahvistuksella voi olla Mojoa viihdyttävämpi, kun käytössä vähän laiskalla bassolla varustetut kuulokkeet. Q1 kadottaa vivahteet, kun mennään rekisterissä ylemmäs, ja äänikuvasta puuttuu myös Mojon tilantuntu.

Johtopäätökset

Chord Mojo on luonnollinen lisävaruste raskastehoisille kuulokkeille. Se nostaa äänenlaatua monta pykälää paremmalle tasolle verrattuna kännykän omaan kuulokeliitäntään. Ääni on pehmeä ja erotteleva, basso tiukka. Raa’an kuuloiset kuulokkeet muuttuvat Mojon huomassa neutraalimmaksi ja erottelevammaksi.

Käyttäjäystävällisyys on huippua, samoin äänenlaatu – mitäpä sitä muuta toivoisi? Jos kuulokkeet ovat basson suhteen latteat, olisi taajuuskorjain ollut hyvä lisä. Tästä näkökulmasta Chord Mojo ei ole yhtä monipuolinen kuin RHA Dacamp L1. Jos äänen säätömahdollisuus ei kuitenkaan ole itselle oleellinen, olen taipuvainen sanomaan, että Chord Mojo kuulostaa paremmalta.

Mojo kuumenee hieman käytettäessä ja etenkin ladattessa, joten taskussa pitäessä laitetta on vaikea olla huomaamatta – valmistajan mukaan lämpeneminen ei kuitenkaan haittaa sen toimintaa.

 

picture1 picture2 picture3 picture4
<
>
Mojo toimii loistavasti kännykän äänen parantamiseksi. iPhone tarvitsee erillisen johdon, joka osaa purkaa signaalin. Kuva: Geir Gråbein Nordby

Täydellistä ääntä kuulokkeista

Aune S6 Pro on sekä DAC että kuulokevahvistin – ja parhaimmillaan, kun sitä käyttää molemmissa tarkoituksissa.

Kännykän käyttö musiikin lähteenä on kätevää, kun käyttää kuulokkeita. Langallisten kuulokkeiden ääntä voisi kuitenkin saada puhelimesta paremmaksikin kuulokevahvistimen avulla.

Aune S6 Pro on kuulokevahvistin ja digitaalinen muunnin (DAC) samassa paketissa. Kiinalaisyritys on erikoistunut valmistamaan erilaisia kuulokevahvistimia, joista S6 on lippulaivamalli.

Alle 30 cm leveä vahvistin osuu hifi- ja pöytämallien väliin. Viistettyihin muotoihin perustuva ulkonäkö on kohtalaisen tyylikäs. Kaikki säädöt tehdään yhdellä nupilla. Kuulokkeet liitetään edestä 6,3-millisellä liittimellä tai balansoidulla XLR-johdolla. Suuresta näytöstä näkee valitut sisään- ja ulostulot, siirtonopeuden ja volyymin.

Aune S6 Pro on kuulokevahvistin ja digitaalinen muunnin (DAC) samassa paketissa. Kuva: Aune

Pelkkää digiä

Takapuolelta löytyvät digitaaliset sisääntulot (USB, koaksiaali, optinen ja balansoitu AES/EBU) ja analogiset ulostulot (stereo-RCA ja balansoitu XLR). S6 Prota voi käyttää koko stereojärjestelmän päävahvistimena.

Sisään- ja ulostulo valitaan laitteen etupuolelta – yksi painallus vaihtaa sisääntulojen välillä ja kaksoispainallus vaihtaa kuuloke- ja linjaulostulojen välillä. Painamalla napin pohjaan neljäksi sekunniksi laite sammuu ja menee päälle.

Kaukosäädintä tai sovellusta ei ole, ei myöskään verkkoyhteyksiä, kuten Bluetoothia – aika harvinaista nykyään. Kuulokevahvistimena Aune S6 Pro on siinä mielessä huono, että analogisia sisääntulojakaan ei ole – LP-soitinta ei siis voi kytkeä tähän. Toisaalta S6 Prota voi käyttää esivahvistimena täysin digitaaliselle stereojärjestelmälle. Kytkee vain tehovahvistimen tai aktiivikaiuttimet mukaan.

mainos
Digitaalisissa sisääntuloissa löytyy – mutta analogista ei yhtään. Kuva: Aune

Ennätysresoluutio

40-vuotias CD-formaatti saa kieltämättä lisäjännyyttä korkeasta resoluutiosta, mutta Aune tekee enemmänkin. S6 Pro toimii ennätyskorkealla HD-resoluutiolla 32 bittiä/768 kHz. Ja DSD-tiedostot toimivat vaikuttavalla 22,6 MHz:n siirtotaajuudella (DSD512) – vaikka vieläkin isompi DSD-formaatti on olemassa.

mainos

Onkin hyvä kysymys, mistä näin korkearesoluutioisia musiikkitiedostoja löytää. Parhaimmillaankin niitä on tarjolla vähän, ja oikeasti tällaisella resoluutiolla alun perin äänitettyjä tallenteita vielä vähemmän. Jos sellainen tiedosto kuitenkin tulee vastaan, on Aune valmiina. Ikävä kyllä se ei ole varustautunut näin hyvin MQA-tiedostojen varalle, joten Master-laatuinen Tidal hiFi -suoratoisto jää haaveeksi ja tarjolla on ”vain” CD-laatua. Mikä on oikeasti varsin hyvää sekin.

Äänenlaatu

Testasin Aune S6 Prota sekä Native DSD Musicin ultrakorkean resoluution tiedostoilla että tavallisella CD-laatuisella musiikilla. Kuulokkeina käytin Ollo HPS S4- ja AKG N5005-malleja. DSD256-formaatilla äänitetty Budapest Festival Orchestran Mahlerin kolmas sinfonia on taivaallisen yksityiskohtainen. Ylä-äänet soivat reippaasti ja tilan akustiikka tuntuu iholla asti. Jos haluaa kuunnella vaikkapa Leonard Bernsteinia ja Wienin filharmonikkoja tai Alan Gilbertia New Yorkin filharmonikkoja, on tyydyttävä tavalliseen CD-laatuun.

Kun pääsee yli vaiheesta, jossa haluaa tehdä resoluutiolla vaikutuksen naapureihinsa (joita ei sitä paitsi muutenkaan kiinnosta), on hyvä hetki soitella ihan tavallista musiikkia Aunen kautta. Keith Jarretin Kölnin-konsertti kuulostaa hyvältä ilman megaresoluutiotakin, ja ARYn The Sea -kappaleen basso soi melkein pelottavan dynaamisesti. Kun version on kerran kuullut Aune S6 Pron läpi, ei tee mieli kuunnella sitä enää suoraan kännykän kuulokeliitännän kautta. Ei kuitenkaan kannata vielä myydä kännykkäänsä! Oikeanlaisella piuhalla voi nimittäin käyttää sekä Android- että iPhone-puhelintaan ulkoisen DACin, kuten Aune S6 Pron kanssa.

S6 Pro on varustettu tavallisella ja balansoidulla ulostulolla. Jos on mahdollisuus käyttää balansoitua kuulokejohtoa, on äänenlaatu todella paljon parempi. Diskantti pääsee sen kanssa vapautumaan tavalla, johon balansoimattomalla ulostulolla ei vain pääse.

mainos

Aune S6 Pro ei ole keskihintaisessa valikoimassa ainoa DAC/kuulokevahvistin. Chord Mojolla on sama resoluutio ja se on kannettava, mutta balansoitu ulostulo puuttuu. RME ADI-2 DAC maksaa hiukan enemmän ja siitäkin uupuu balansoitu vaihtoehto. Sillä tosin on pari muuta ässää hihassa.

Piirun verran alle 30 cm leveä S6 Pro asettuu kooltaan hifivahvistimien ja pöytämallien väliin. Kuva: Aune

Johtopäätökset

Aune S6 Pro on poikkeuksellinen DAC kuulokeliitännällä. Jos suurin tarve on kuulokevahvistimelle, laite sopii vain digimaailmaan siirtyneille – analogisia sisääntuloja ei ole.  Hassua kyllä, myöskään langaton kuuntelu tai striimaus ei onnistu. Jos taas tarvitsee ”vain” DACin, tuo arvokas balansoitu kuulokeliitäntä turhaa lisähintaa. Laitetta voi käyttää esivahvistimena, kunhan äänilähteet ovat digitaalisia.

Jos on käyttöä sekä DACille että kuulokevahvistimelle ja on pääsy korkearesoluutioisiin musiikkitiedostoihin, on S6 Pro lyömätön.

Lue myös

Philips on varustanut värikkään OLED-televisionsa vahvalla Bowers & Wilkinsin soundbarilla. Lopputuloksena on todellinen unelma-tv!
Himoitsetko 8K-televisiota, mutta pankkitili ei kannusta sellaisen hankkimiseen? Samsung Q700T saattaa olla oiva ratkaisu ongelmaan.
Applen ensimmäiset pantakuulokkeet ovat järjettömän hintaiset, mutta todella hyvät – melkein kaikessa.
Nikon on kuunnellut arvostelijoita ja hienosäätänyt Z6 II -malliaan tehden siitä tämän hetken parhaita kameraostoksia.
Uusien kuulokkeiden ostajat päätyvät nyt useimmiten täysin langattomiin nappikuulokkeisiin, eikä ihme.
Joskus harvoin tulee vastaan kaiutin, joka saa ihmisen pohtimaan olemassaoloaan ja elämäänsä.
Saitko juuri hankittua uuden PlayStation 5:n tai Xbox Series X:n? Ehkäpä parempi peliruutukin kelpaisi siinä tapauksessa. Testasimme parhaat pelitelevisiot!
Monen toivelistalta löytyvät pelaamiseen sopivat kuulokkeet – älä osta mitä sattuu, vaan tutustu ensin 12 testaamaamme malliin!
Lisää
Keskustelu
Vieritä ylös