Testissä : 2 huippuprojektoria

Kaksintaistelu kotiteatterin kauneimmista kuvista

Toisella on markkinoiden mustin musta. Toisella on markkinoiden korkein resoluutio. Kaikki on valmista huippuluokan projektorikaksintaisteluun!

  • Tämän testin tuotteet
  • JVC DLA-X7900
  • Sony VPL-VW360ES
  • Lojuuko sinulla 7 000 euroa käytettäväksi upeaan televisioon? Sillä saa 65-tuumaisen OLED-television tai 75-tuumaisen huippuluokan LCD-television. Kumpikaan ei riitä, jos haluaa todella tuntea luotien viuhuvan toimintaelokuvaa töllöttäessä tai ihon menevän kananlihalle trilleriä tuijottaessa. Koolla on väliä, ja vain videoprojektorilla saa elokuvateatteria vastaavan elämyksen kotioloissa. Jopa musikaalit ja romanttiset komediat tuntuvat liikuttavammilta jättikankaalla.

    Hienot elämykset vaativat muutakin kuin kokoa, muutenhan voisi tuhlata tuhatlappusen mihin tahansa projektoriin ja olla tyytyväinen. Tähän testiin valitsimme kaksi todella hyvää vaihtoehtoa, joiden highend-kuvanlaatu ylittää joissakin tilanteissa jopa elokuvasalin laadun.

     

    4K

    Televisiomarkkinoilla 4K Ultra HD -resoluutio on jo pitkään ollut tavallinen, ja se tarjoaa tietysti paljon terävämpää kuvaa kuin pelkkä HD. Projektoripuolella laadusta on jääty jälkeen. Käytännössä vain Sony tarjoaa aitoa 4K-resoluutiota alle 40 000 eurolla. Sonyn edullisin 4K-projektori on 5 000 euron hintainen VPL-VW260ES, joka loi testissämme loistavan kuvan 140-tuumaiselle kankaallemme.

    Muut projektorivalmistajat eivät ole onnistuneet tarjoamaan aitoa 4K-laatua kohtuuhintaan, mutta monet – myös JVC – edelleen mainostavat laitteitaan 4K-resoluutiolla vaikka paneelin oikea resoluutio on matalampi. 4K-efektin saavuttamiseksi käytetään shifting-tekniikkaa: vinoon asetettu optinen linssi peilaa paneelin pikselit heijastaen valon niistä horisontaalisen neljäsosapikselin verran. Näin pikseleitä näyttää olevan tuplasti todellista enemmän, kun ne heijastuvat vuorottain. Aivomme tulkitsevat kuvan täydellisenä ja erittäin terävänä, vaikka todellisuudessa kyseessä on kaksi matalamman resoluution kuvaa, jotka lomittuvat keskenään. Omaan silmääni näin tuotettu kuva on terävämpi kuin tavallisella HD-laadulla tuotettu, vaikka se ei aitoa 4K:ta olekaan.

    Kaksi kilpailijaa

    Tässä testissä asetamme kaksi kilpailijaa vastakkain. Sony VPL-VW360ES on aito 4K-projektori, ja se mittelöi pikselinvaihtotekniikkaa hyödyntävää JVC DLA-X7900:aa vastaan.

    mainos

    JVC:n etuna on Sonya korkeampi kontrasti, ja kuten ennestään tiedämme, on JVC:n vahvuus hiilenmusta musta.

    mainos

    Muutoin projektoreiden ominaisuudet ovat likipitäen samanlaiset. Esimerkiksi elektronisen optiikan säätö ja kaksi linssimuistia mahdollistavat valmiit asetukset 16:9-elokuville ja 2,35:1:lle. Molemmissa laitteissa on kuvan interpolaatio pehmeämpien liikkeiden luomiseksi jopa 4K-materiaalilla. Molemmissa on myös HDR10-tuki, mikä tarjoaa dynaamisemman värialueen ja valon Ultra HD -materiaalilla.

    Veitsenterävää kuvaa 4K-laadulla

    Aito 4K-resoluutio ja häikäisevän hyvä kuva puoltavat Sonyn valintaa.

    Ääni & Kuva kiteyttää

    Aito 4K-resoluutio ja upea terävyys yhdistettynä todella hyvään mustaan. Myös HDR toimii erittäin hyvin.
    Projektori vaatii kalibroimista ”black crushin” välttämiseksi. Musta ei ole parasta näkemäämme tasoa.
    Tekniikka: SXRD (LCOS)

    Resoluutio: 4096 x 2160

    Kennon kontrasti: Ei ilmoitettu

    Dynaaminen kontrasti: 200 000:1

    Valovoima: 1 500 luumenia

    Lampun käyttöikä: 6 000 tuntia (eco mode)

    HDR: On (HDR10)

    Optinen linssinsäätö: On

    Etäisyys 100 tuuman kuvaan: 16:9: 3,05–6,28 m

    Verkkosivusto: sony.fi

    Hinta: 7 000 €

    lisää
    vähemmän

    Vejl.pris €

    Sony VPL-VW260ES vakuutti veitsenterävällä kuvallaan. Vihdoin on saatavana aito 4K-projektori alle maagisen 5 000 euron rajan, ja Sony onnistui lähes kaikessa.

    Oli siinä vikojakin. Ensinnäkin dynaaminen iiris puuttui, mikä teki mustasta vaaleampaa kuin mitä se voisi olla. VW260:ssa ei myöskään ollut linssimuistia, jonka ansiosta olisi mahdollista tallentaa erilaisia zoom- ja tarkennusasetuksia kahteen muistiin. Esimerkiksi jos filmi on kuvattu suhteella 2,35:1, voi tallentaa omat linssisuhteensa sekä 2,35:1:lle että 16:9:lle ja valita automaattisesti oikean suhteen kaukosäätimestä. Kuvan interpolaatio löytyy HD-videolle mutta ei 4K:lle, joten liikkeet eivät toistu mahdollisimman pehmeinä 4K-laadulla.

    VW360-mallissa on kaikki mitä VW260:sta puuttui. Vaikka optiikka onkin paperilla sama, on kaikki komponentit asetettu herkemmäksi spesifikaatioiden poikkeamille. Se tarkoittaa mahdollisesti vieläkin tarkempaa kuvaa.

    Sony VW360:n dynaaminen iiris on todella nopea ja hiljainen, aivan kuten JVC:lläkin. Sonylta puuttuu sisempi iiris, joka estää sirotevaloa pääsemästä optiseen järjestelmään. Niinpä Sonyn musta ei ole yhtä mustaa kuin JVC:llä, mutta ei se kauaksi jää.

    Paperilla valovoimaksi on merkitty 1 500 luumenia, joka on vähemmän kuin JVC:llä. Käytännössä eroa ei huomaa, ja subjektiivinen kokemukseni on, että näiden kahden valovoima on samaa tasoa.

    Käyttö

    Sonyn valikko on parempi kuin JVC:llä, ja se myös reagoi nopeammin kaukosäätimen käskyihin. Linssiasetusten tallentaminen sujuu jouhevasti, mutta Sonylla on kuljettava valikon kautta, kun taas JVC hakee muistista asetukset kaukosäätimen napilla.

    Sonyn laite on pakko kalibroida, mikä tekee siitä vähemmän käyttäjäystävällisen. Tehdasasetuksilla ”black crush” on melko näkyvää, eli tummilla alueilla on liian vähän valoa. Varjoisat alueet kasvavat, jolloin yksityiskohdat katoavat. Värit ovat liian kylläisiä, mikä näyttää aluksi vaikuttavalta, kun esimerkiksi ruoho on aivan tavattoman vihreää. Mutta värit eivät anna todenmukaista kuvaa.

    mainos

    – Tässä onkin paljon työtä, totesi kalibroinnista vastannut Gorm Sørensen.

    mainos

    Siksipä on sääli, että JVC, joka ei sitä tarvitse, on varustettu automaattisella värien kalibroinnilla. Sonyn projektori, joka vaatii ehdottomasti kalibroinnin, toimii paljon manuaalisemmin tässä mielessä.

    Tehdasasetuksilla värit ovat liian kylläiset, mutta tilanne korjaantuu kalibroinnilla.
    Kalibrointi vie aikansa, mutta loppujen lopuksi saimme deltapoikkeamaksi 1,1.

     

    Kuvanlaatu

    Kuten todettua, kuva on tehdasasetuksilla turhan värikylläinen, ja ensisilmäyksellä hahmot erottuvat hyvin voimakkaasti taustasta – syystä, että musta on erittäin mustaa. Liioiteltujen värien ja mustuuden vuoksi kalibroimaton Sony ei yllä JVC:n kuvanlaadun tasolle. Kun katsomme Ultra-HD-laadun Blu-ray-elokuvaa, on VW360:n aidosta 4K-resoluutiosta etua. Ryan Goslingin parransänki erottuu hyvin Blade Runner 2049 -elokuvassa. Useimmissa kohtauksissa JVC:n kuvanlaatu on kuitenkin parempi ja uskollisempi elokuvantekijöiden visiolle.

    Gormin huolellisen kalibrointisession jälkeen Sonyn värintoistosta saadaan kunnollinen ja deltapoikkeamaksi aivan erinäköisen kuvan tuottava 1,1.

    mainos

    Verrattuna JVC DLA-X7900:aan ei Sony VW360:lla ole yhtä syvää musta. Varjoisat kohdat ovat aavistuksen vaaleampia, mutta musta toimii hieman paremmin kuin aiemmin testaamassamme mallissa VW260.

    Jos katseluhuone itsessään ei ole hiilenmusta, ei JVC:n mustasta pääse varsinaisesti nauttimaan, ja silloin Sonyn edut pääsevät enemmän oikeuksiinsa. Kuva on nimittäin veitsenterävä! HD-videoiden terävyydessä ei suuria eroja ole, mutta 4K Blu-ray -elokuvien kohdalla Sonyn kuvanlaatu on huomattavasti terävämpi ja yksityiskohtaisempi kuin JVC:llä.

    Blade Runner 2049 on 4K-laadulla puhdasta nautintoa. Ryan Goslingin parransänki on terävämpi ja yksityiskohtaisempi ja Las Vegasin pääkatua peittävästä punaisesta hiekasta erottuu enemmän sävyjä sen sulautuessa hiekkamyrskyyn.

    Ja mikä parasta: HDR toimii hyvin Sonyn projektorilla. Se johtuu siitä, että osan tai kaiken kadonneesta valosta voi säätää portaattomasti HDR:ään vaihtaessa. Silloin HDR-efektit vähenevät – tai katoavat kokonaan, riippuen palautetun valon määrästä. Näin saa paljon suuremman väritilan kuin jos HDR olisi kytkettynä pois päältä. HDR nimittäin tukee useampia ja syvempiä värejä (DCI-P3 ja BT2020), joiden ansiosta kuva on realistisemi ja kolmeulotteisemman tuntuinen – vaikka varsinaiset HDR-efektit vaaleilla kuva-alueilla ovatkin rajoitetut.

    Tämä näkyy kohtauksissa, joissa on paljon sävyjä, kuten taivaassa – olipa se sitten sininen tai ruosteenpunainen, kuten Blade Runner 2049:ssä. Kalpeat kasvotkin erottuvat selkeämmin, sävykkäämmin ja realistisemmin.

    Kuva: Sony

     

    Johtopäätökset

    Sony VPL-VW360E:ssa on kaikki, mitä jäimme toivomaan viimeksi testaamastamme VW260-mallista, kuten dynaaminen iiris, syvempi musta ja linssimuisti. Sonyn projektori ei yllä aivan mustimpaan mustaan, kuten saman hintaluokan JVC DLA-X7900. Sonyn laite on myös ehdottomasti kalibroitava, jotta varjostumat eivät puurouta tummia kohtia kokonaan mustiksi, ja värikylläisyyttä on syytä laimentaa myös. Mutta näiden säätöjen jälkeen kuva on kuin elokuvateatterissa!

    Kuva on todella terävä etenkin Ultra HD -sisällöillä, mikä on mahdollista vain aidolla 4K-videoprojektorilla, jollainen VW360 on. HDR-materiaali värit saavat lisää syvyyttä. Tavallisella HD-videolla Sonyn edut eivät ole niin ilmeisiä, mutta onneksi Ultra HD on nykyään normi. Näistä syistä valitsemme Sony VW360:n referenssiprojektoriksemme alle 10 000 euron luokassa.

    JVC DLA-X7900
    JVC tunnetaan markkinoiden syvimmästä mustasta. Eikä se petä nytkään.
    Kommentera

    Vastaa

    Lue myös

    Sonyn uuden sukupolven langattomat kaiuttimet lisäbassolla kuulostavat entistä paremmilta.
    Digimuistio on paljon parempi idea kuin miltä se kuulostaa – etenkin, kun se on niin hyvin tehty kuin Remarkable 2.
    LG:n ja Sonyn uusilla huipputelevisioille on paljon yhteistä: uutta tekniikkaa, 8K-kuvaa ja runsaat ominaisuudet. Mutta kumpi onkaan parempi?
    LG SN8YG on premium-soundbar, jossa on kaikki tarvittavat ominaisuudet. Äänen saralla LG on selvästi skarpannut – mutta mitä ihmettä sovelluksen kohdalla on ajateltu?
    Philips Fidelio X3 tarjoaa äärettömän paljon parempaa ääntä kuin samahintaiset vastamelukuulokkeet.
    LG ja Sony tuovat ensimmäisinä tarjolle pienet, 48-tuumaiset OLED-televisiot. Kumpi onkaan parempi, ja miksi? On mini-OLEDien kaksintaistelun aika!
    Xperia 5 II ei ole yhtä hyvä kuin Sonyn lippulaivamalli Xperia 1 II – se on vielä parempi!
    Sony A85 on läpeensä erinomainen OLED-televisio, jonka kaunis kuvanlaatu ja selkeä ääni ihastuttavat.
    Lisää
    Keskustelu
    Kommentera

    Vastaa

    Vieritä ylös