Flexscan ei ole mikään designnäyttö, vaan aivan tavallinen musta muovikuorinen näyttö toimistoon. Takapuoli ei ole esittelykelpoinen, mutta jalka on mukavan pieni ja silti tukeva. Näytön korkeutta ja kulmaa voi säätää, mutta se ei käänny. Takapuolelta löytyy alaspäin suunnattuja liitäntöjä: DVI, HDMI ja kaksi Displayportia. Sivulta löytyy lisäksi kolme USB 3.0 -porttia, joista yksi sopii laitteiden lataamiseen. Näyttö on pikemminkin roteva kuin kaunis, mutta kehys näytön ympärillä on kuitenkin suhteellisen kapea, vain 1,5 cm.

Näytön asetuksia säädetään napeista, jotka on sijoitettu melko huomaamattomasti etupuolelle. Selkeästä valikosta löytyy helposti halutut säädöt, eikä vaihtoehtoja ole liikaa. Näytön asetusvaihtoehdot ovat sRGB, Paperi ja Movie sekä kaksi itse ohjelmoitavaa asetusta. Näyttöä voi säätää myös Windows-ohjelmistolla. Kuva-kuvassa-ominaisuus onnistuu, samoin useamman yhtäaikaisen kuvalähteen käyttö. Puolimataksi ja heijastamattomaksi käsitellyssä ruudussa ei ole moitittavaa.

Eizo ei ole tarkoittanut Flexscan-sarjaa vaativaan kuvankäsittelyyn, mikä näkyy esimerkiksi Adobe RGB -tuen puuttumisena. Jos kuvankäsittely ei kuulu päätyöhösi, ei asialla liene juurikaan väliä. Tehdasasetuksilla näytön värintoisto ja kontrasti ovat huippuluokkaa. Niitä oli suorastaan mahdoton saada paremmaksi omilla säädöillämme. Näyttö on tasaisen kirkas ja siinä lajissa testin parhaimpia. Näyttö ei myöskään välky.

 

Johtopäätökset

Vaikka kyseessä ei ole graafikoille suunnattu näyttö, on Einon kuvanlaatu silti huippua. Värintoisto on testin paras ja kontrasti parhaimmistoa. Jos Adobe RGB –tuen puuttuminen ei ole ongelma, näyttöä voi suositella kuvankäsittelyyn. Näyttöä on mukava katsella, sillä se ei välky eikä heijasta, ja kirkkautta voi säätää huoneen valaistuksen mukaan. Jos jotain valittamista etsitään, niin näyttöä ei pysty kääntämään, ja hintakaan ei ole halvimmasta päästä.