Nyt on klassista Sonus faberia! Luutulta muotoaan lainannut kaappi on viimeistelty kauniisti ja ääni on silkkinen. Soundi on vivahteikas ja miellyttävä. Sonetto II on ehkä hiukan liian suuri kirjahyllyyn, mutta kuulostaa joka tapauksessa parhaalta jalustan päällä.

Kaiuttimet kuuluvat Sonus faberin melko tuoreeseen Sonetto-sarjaan, ja ne ovat jalustamalleista toiseksi pienimmät. Tekniikka on pääosin samaa kuin huomattavasti suuremmassa Sonetto V:ssä, jonka nimesimme Vuoden parhaaksi lattiakaiuttimeksi 2018.

Testikaiuttimemme olivat mattavalkoiseksi lakatut, ja kansi päällystetty mustalla tekonahalla, mutta kaiutin on saatavana myös mustalla lakalla ja erittäin tyylikkäällä pähkinäpuuviilulla.

18 cm:n basso on anteliaankokoinen näin pieneen kaiuttimeen, jossa bassoportti on muuten edessä. Niinpä kaiutinta ei tarvitse sijoittaa takaseinän lähelle. Kaksoisterminaali työntyy kuitenkin ulos kopasta, joten aivan kiinni seinään niitä ei voi asettaa.

Ääni: Sonus faber Sonetto II

Sonetto II tarjoilee kauniin, lämpimän soundin ja laajan ja syvän äänikuvan. Ääni on tummempi kuin Monitor Audiolla ja Dynaudiolla, mutta täyteläinen ja vivahteikas. Kacey Musgravesin Slow Burn soi fokusoidusti ja Dvořákin viulukonserton jouset silkkisesti.

18 cm:n bassoelementti pumppaa ilmaa Janelle Monaén I Like That -biisissä, mutta Sonetto II ei ole dynamiikoiltaan yhtä vahva kuin KEF tai bassoltaan yhtä syvä kuin Dynaudio. Dynaamista kontrastiakin puuttuu.

Akustinen musiikki soi kuitenkin mukaansatempaavasti ja hienosti, kuten Bachin sellosarja nr 1, ja laulu, esimerkiksi Laura Marlingin, soi pehmeästi ja miellyttävästi mutta ei löysästi.

Kaiuttimet luovuttavat diskantin suhteen hieman liian aikaisin, eivätkä ylä-äänet ole niin ilmavat kuin Dynaudion huipulla Evoke 20:lla, mutta silti laatu on linjassa hyvälle yleiskaiuttimelle asetettujen odotusten kanssa.

Johtopäätökset

Sonus faber Sonetto II:n voi laittaa haastamaan mitä tahansa musiikkia ja se selviää hienosti. Sonetto II ei ehkä ole jännittävin valinta EDM:n tai Kygon kuunteluun, mutta sävykkäät ja vivahteikkaat teokset sekä etenkin laulun italialaiskaiutin toistaa viehkolla mukaansatempaavuudella.