Tämän testin tuotteet

Kotiteatterijärjestelmiä löytyi aikoinaan monesta kodista, mutta nyt niistä on tullut pienten piirien varustelua. Nykyään lähes joka olohuoneen televisioäänestä huolehtii soundbar – pitkä ja huomaamaton kaiutin, jota tuskin huomaa television alta tai edestä. Yksi soundbar riittää korvaamaan vanhan kotiteatterilaitteiston, ainakin melkein. Vaikka parhaissa soundbareissa on mahtava äänenlaatu ja ne sopivat myös musiikin kuunteluun, ei yksi soundbar voita aitoa surround-kokemusta. Takaa tuleva auto, sivusta hyökkäävä vihollinen tai metsässä kahisevat lehdet – elokuvan katseija menettää pajon arvokasta informaatiota, jollei surround ole kohdallaan.

Ratkaisu

Joidenkin soundbarien kohdalla ratkaisu on yksinkertainen: lisää settiin langattomat takakaiuttimet! Monia malleja voi yhdistää langattomasti monihuonekaiuttimien kanssa, jotka toimivat takakaiuttimina. Näin kokonaisuus tarjoaa aitoa surround-ääntä. Langattomuuden ansiosta kaiuttimet on helppo sijoittaa. Vaatimuksena on, että kaikki järjestelmän osat – soundbar, takakaiuttimet ja mahdollinen subwoofer – tukevat samaa monihuonejärjestelmää, mikä usein tarkoittaa niiden tulemista samalta valmistajalta.

Subwoofer

Kaikissa soundbareissa ei ole subwooferia. Meistä sellainen on välttämätön, jotta basso olisi uskottava ja kotiteatterikokemus täydellinen. Kaikeksi onneksi on olemassa subwoofereita, jotka sopivat useimpiin monihuonejärjestelmä-soundbareihin, ja monesta soundbarista löytyy sellainen omasta takaa. Tässä testissä täydensimme setin subwooferilla, mikäli sellaista ei soundbarissa jo ollut.

Neljä ehdokasta

Kuinka hyvin soundbar-kotiteatteri toimii? Testatessamme järjestelmiä lokakuussa 2016 olivat lopputulokset vaihtelevia. Surround-efekti toimi hyvin, mutta joissakin äänenlaatu tuotti pettymyksen. Joukosta erottui Sonos, joka oli myös testin kallein. Otimme Sonosilta jälleen saman kokonaisuuden nähdäksemme, onko se yhä paras.

Selkeä haastaja Sonosille tulee Denonin Heos-tytäryhtiöltä. Heosin uusi Bar-soundbar tukee korkearesoluutioista ääntä, ja siinä on neljä HDMI-sisääntuloa sekä yksi HDMI-ulostulo television paluuäänelle (ARC). Sonos PlayBarissa ei ole HDMI-liitäntöjä ja se tukee korkeintaan CD-laatuista ääntä. Myöskään DTS-tukea siinä ei ole.

Halusimme mukaan toki myös edullisempia vaihtehtoja. Samsung on tehnyt vakuuttavaa työtä viime aikojen soundbar-malleillaan, joten odotimme mielenkiinnolla, millainen kokemus MS760 on. Testin edullisin malli on Sony MT500, joka maksaa noin puolet testin kalleimmasta. Se on myös puolet pienempi, joten se on helppo sijoittaa ja käyttää sitä langattomana kaiuttimena muissakin paikoissa kuin tv:n alla.

Mutta missä on Bluesound?

Haastajaksi sekä Sonosille että Heosille otimme Bluesounds Pulse Soundbarin langattomalla subwooferilla ja Flex-kaiutinparilla. Päivitys, joka mahdollisti takakaiuttimien käytön, tuli juuri ennen testiämme, mutta emme saaneet yhdistelmää toimimaan. Niinpä jätimme Bluesoundin odottamaan seuraavaa päivitystä eli pääsemme testaamaan sen vasta myöhemmin.

Testistä

Surround-tyyppistä monihuonejärjestelmää asennettaessa on hyvä lukea ohjeet tarkkaan, sillä laitteiden yhdistämiseen on monia tapoja. Testihuoneessamme asetimme soundbarin aina television eteen ja takakaiuttimet symmetrisesti sohvan takasivuille. Subwoofer oli lattialla, tv:n vasemmalla puolella. Sonyn litteää subwooferia kokeilimme myös sijoitettuna sohvan alle.

Elokuvana käytimme Mad Max: Fury Roadia Ultra-HD Blu-rayllä. Surround-musiikkina soitimme Northern Timbren klassista versiota Ragnhild Hemsingin ja Tor Espen Aspaasin kanssa. Stereomusiikkina testasimme Björkin elektroballadia Blissing Me, Martha Wainwrightin folkballadia Proserpina sekä rokimpana vaihtoehtona A Perfect Circlen Counting Bodies Like Sheep to the Rhythm of the War Drums -kappaletta. Kaikki soitettiin Tidalin CD-laadulla, jos kaiutin tuki sitä, ja muutoin Spotify Connectia käyttäen.